Ihmeellinen ollut tämä viikonloppu, kaikenkaikkiaan hyvä kuitenkin.
Luin Elinan blogista Taivaallista menoa -ohjelmasta, joka on FSTn uutta hengellistä tuotantoa. Aikaisempia on ollut mm. Suola ja yhdyn Elinan ihmettelyyn - miksei suomenkielisillä ole vastaavaa? Tämä oli sarjan ensimmäinen osa, jossa Brittan Nylund kertoo siitä, miten hänen elämänsä on sairastumisen jälkeen mennyt. Hämmästyin, miten samankaltaisia ajatuksia nousi esille, tämä äitini ikäinen diabeteksen vuoksi näkönsä toisesta silmästä kokonaan ja toisesta silmästä lähes kokonaan menettänyt nainen toisti ajatuksia, joita olen pyörittänyt, kertoi koko kansalle, miten Jumala on kohdannut meidät ja miten Jumala on Hyvä Jumala, kaikesta huolimatta. Ihmeellinen ohjelma, ihmeellinen nainen, jolle tahtoisin kirjoittaa oitis. Hän viittasi myös Jesajaan, lukekaa ihmeessä luku 53. Samoja kärsimyksen teemoja kuin ohjelma ja Jesaja, on pyörinyt myös tiistain tenttikirjassa.
Viikonloppuun kuului muuttolaatikoiden kahlausta, sillä isäni ei tahdo kuun lopussa muuttaa kuin omat ja perheensä tavarat. Kävin siis läpi laatikoittain vanhoja tavaroita, leluja (saldona mm. actionmies, ken ja kuusi barbia alasti muovikassissa, yksi barbeista raskaana...) ja mappeja. Yhdestä löytyi sairaskertomuksia, hoitotukipäätöksiä, koulun käynnin vapautuspäätöksiä ja lääkärintodistuksia, perinnöllisyystutkimuksia ja tautikuvauksia. Toisaalta niin valaisevaa, toisaalta niin lohdutonta. Elin uudelleen lähes 14 vuoden takaisia tunnelmia, väsyneet vanhemmat, sen lääkärireissun kun laseroinnin sijaan leikattiin eikä äiti suostunut ottamaan tarjottua rauhoittavaa. Lapsen ihmetyksen, miten pian kaikki muuttuu, kun juuri vasta luettiin Peppi Pitkätossua. Perinnöllisyystutkimuspaperit, jossa kerrottiin geenivirheen löytymisestä ja siihen nidotun tautikuvauksen Duodecimista, jossa kerrottiin, että taudinkuvaan kuuluu varkkokalvo-ongelmat, joita raskaista leikkaushoidoista huolimatta ei yleensä voida estää. Tunne siitä, että on epäreilua että tätä sairautta sairastaa niin harva, etteivät hoitomuodot ole kehittyneet aikoihin (tiedän, että ainakin vuodestä 1987 on käytetty samaa tekniikkaa). Ja sitten taas kirkas auringonpaisteinen päivä, ilo siitä kaikesta mitä minulla on.
Lähetin tällä viikolla sähköpostia kaikkiin tentteihini liittyen tarpeestani saada tenttikysymykset suurennoksena, jotta näen. Olen saanut useita vastauksia, joissa kerrotaan, että asia on ilman muuta järjestyksessä. Tänään sain vielä yhden, jossa todettiin, että suurennoksen saa, mikäli toimittaa lääkärintodistuksen. Kyllähän minulla todistus on ja ilman muuta kiikutan sen jo heti huomenna, mutta en ole ennen kuullu näin vaativasta kopiokoneesta! Ymmärtäisin ehkä paremmin, mikäli kyse olisi lisäajan pyytämisestä tai suullisen tentin järjestämisestä, mutta kun tämä ei taatusti tuo mitään lisäkustannuksia. Nyt lähinnä huvittaa.
Niin, se Taivaallista menoa on katsottavissa Areenasta. Olen nyt laiska, en jaksa linkittää.
Luin Elinan blogista Taivaallista menoa -ohjelmasta, joka on FSTn uutta hengellistä tuotantoa. Aikaisempia on ollut mm. Suola ja yhdyn Elinan ihmettelyyn - miksei suomenkielisillä ole vastaavaa? Tämä oli sarjan ensimmäinen osa, jossa Brittan Nylund kertoo siitä, miten hänen elämänsä on sairastumisen jälkeen mennyt. Hämmästyin, miten samankaltaisia ajatuksia nousi esille, tämä äitini ikäinen diabeteksen vuoksi näkönsä toisesta silmästä kokonaan ja toisesta silmästä lähes kokonaan menettänyt nainen toisti ajatuksia, joita olen pyörittänyt, kertoi koko kansalle, miten Jumala on kohdannut meidät ja miten Jumala on Hyvä Jumala, kaikesta huolimatta. Ihmeellinen ohjelma, ihmeellinen nainen, jolle tahtoisin kirjoittaa oitis. Hän viittasi myös Jesajaan, lukekaa ihmeessä luku 53. Samoja kärsimyksen teemoja kuin ohjelma ja Jesaja, on pyörinyt myös tiistain tenttikirjassa.
Viikonloppuun kuului muuttolaatikoiden kahlausta, sillä isäni ei tahdo kuun lopussa muuttaa kuin omat ja perheensä tavarat. Kävin siis läpi laatikoittain vanhoja tavaroita, leluja (saldona mm. actionmies, ken ja kuusi barbia alasti muovikassissa, yksi barbeista raskaana...) ja mappeja. Yhdestä löytyi sairaskertomuksia, hoitotukipäätöksiä, koulun käynnin vapautuspäätöksiä ja lääkärintodistuksia, perinnöllisyystutkimuksia ja tautikuvauksia. Toisaalta niin valaisevaa, toisaalta niin lohdutonta. Elin uudelleen lähes 14 vuoden takaisia tunnelmia, väsyneet vanhemmat, sen lääkärireissun kun laseroinnin sijaan leikattiin eikä äiti suostunut ottamaan tarjottua rauhoittavaa. Lapsen ihmetyksen, miten pian kaikki muuttuu, kun juuri vasta luettiin Peppi Pitkätossua. Perinnöllisyystutkimuspaperit, jossa kerrottiin geenivirheen löytymisestä ja siihen nidotun tautikuvauksen Duodecimista, jossa kerrottiin, että taudinkuvaan kuuluu varkkokalvo-ongelmat, joita raskaista leikkaushoidoista huolimatta ei yleensä voida estää. Tunne siitä, että on epäreilua että tätä sairautta sairastaa niin harva, etteivät hoitomuodot ole kehittyneet aikoihin (tiedän, että ainakin vuodestä 1987 on käytetty samaa tekniikkaa). Ja sitten taas kirkas auringonpaisteinen päivä, ilo siitä kaikesta mitä minulla on.
Lähetin tällä viikolla sähköpostia kaikkiin tentteihini liittyen tarpeestani saada tenttikysymykset suurennoksena, jotta näen. Olen saanut useita vastauksia, joissa kerrotaan, että asia on ilman muuta järjestyksessä. Tänään sain vielä yhden, jossa todettiin, että suurennoksen saa, mikäli toimittaa lääkärintodistuksen. Kyllähän minulla todistus on ja ilman muuta kiikutan sen jo heti huomenna, mutta en ole ennen kuullu näin vaativasta kopiokoneesta! Ymmärtäisin ehkä paremmin, mikäli kyse olisi lisäajan pyytämisestä tai suullisen tentin järjestämisestä, mutta kun tämä ei taatusti tuo mitään lisäkustannuksia. Nyt lähinnä huvittaa.
Niin, se Taivaallista menoa on katsottavissa Areenasta. Olen nyt laiska, en jaksa linkittää.
1 kommentti:
Kiitos puhuttelevasta kirjoituksesta!
Jos olet mukana Facebookissa, voit lähettää siellä viestin Brittenille. Viestejä voi lähettää, vaikka ei vielä olisikaan ystävä.
Lähetä kommentti