torstai 26. maaliskuuta 2009

Beware: Liikkeellä vtutusta.

Kuten kaikkien sairaalareissujen jälkeen, epävarmuus ja stressi ja elämän hidastuminen puhkuu ulos kuin hiki - armottomana ketutuksena. Sairaalassa oli ihan mukavaa, ekana päivänä huvitti, kun nielurisaleikkauksestani suoriutunut huonetoveri oli kuin perseeseen ammuttu karhu ja toisena päivänä huonetoverinani oli täti, jonka silmiä oli leikattu "ainakin seitsemän kertaa" ja sairaalassa oli "niin huono ruokakin silloin", myöhemmin kävi ilmi että edellinen leikkaus oli tehty vuonna 1996. Täti oli allerginen lähes kaikelle lääkeaineista ruokiin, ja "se E211 on sitten kaikista pahin myrkky". Samat jorinat kerrottiin kaikille ketkä kuunteli ja monologi riitti tädille ihan hyvin ja minäkin sitten tyynesti laitoin kirjan pyörimään, laput korville ja kuuntelin taustapulinaa toista tuntia. Ja ihmettelin sitä pessimismin määrää, joka aina huokuu ihmisistä. Leikkauspäivänä sairaalasänkyä lykki kolmekymppinen hoitsupoika M., joka oli sen verran mukava, että yritin jopa matkalla heräämöstä huoneeseen lohkoa vitsin - en tosin muista sanoinko sitä koskaan ääneen. Heräämö ja sen jälkeiset tunnit ovat aina epämääräisiä, itsekään ei tiedä että puhuuko päänsä sisällä vai kaikille julki. Yöllä minua hoivasi vanhempi hoitsusetä V., joka on niinikään ihan supermukava. M. lykkäsi juttusilleni vielä kotiutumispäivänäkin, juteltiin pitkät pätkät opiskeluista sun muista, mutta harmikseni se kaikista hauskin hoitsupoika, T., ei ollut paikalla tällä kertaa... Ja kyllä, minulla on hieman kummat motiivit viihtyä sairaalassa.

Tuntuu oudolta, että niin monelle kova haluni opiskella silmästäni huolimatta vaikuttaa jotenkin sankarilliselle. Minusta se, että tahdon vain elää normaalia arkea enkä suinkaan rynnätä saikulle heti mahdollisuuden tullen, pitäisi olla enemmänkin oletus kuin yllätys. Ei me opiskelijat sentään ihan rappiolla olla, ei edes me teekkarit... Lähtöpäivänä hoito-ohjeet antanut hoitaja H. kertoi hoitaneensa mös paljon julkisuudessa ollutta Riku Virtasta, joka on vammaisten ihmisoikeuksiin erikoistunut kuurosokea juristi, ensimmäinen maailmassa. Suomesta jussikoskelan sisukkaita seuraajia, onhan tässä maassa myös maailman tiettävästi ainoa sokea arkkitehti.

Teknisesti leikkaus sujui hyvin, vaikka anestesialääkäri olikin kamalana säätäjänä tunnetun lukiokaverini kaima, joka näytti huippuunsa viritetyltä duracell-triathlonistilta. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni otsaani ja ohimooni unensyvyysmittarit (ei, sillä ei näe unen sisältöä, minkä varmuuden vuoksi tarkistin..) ja muutenkin teekkariuteni aiheutti hilpeyttä. Kuulemma syksyisen nukutuksen rajut pahoinvoinnit olivat vain "huonoa mäihää" ja ennen nukutusainetta suoneen lykättävät aineet opiaatteja. Ilmankos niistä tuleekin tosi hyvä fiilis!

Nyt on siis silmässä keittosuolaliuosta ja irtosoluja, joita leikkaus jostain onnistui laittamaan liikkeelle. Kovasti on kaikki sameaa, näkökentässä ui jos jonki näköistä sammakonkutua ja olen hyvinkin varma siitä, että ensi maanantain kontrollissa tuumataan, ettei tämä ratkaisu nyt oikein toimi.

Huomaanpa, että otsikossa lupaamani veetutus on jäänyt vähemmälle.

No, tällä hetkellä ottaa aivoon Insinöörimatematiikka R5 ja eräs nimeltä mainitsematon luennoitsija, johon jo kuukausi takaperin otin yhteyttä, jotta hän voisi kertoa miten minun näölläni kurssi on suoritettavissa kun en luennoista enkä materiaaleista mitään näe. Olen tähän mennessä saanut ympäripyöreitä vastauksia ja pari alentavaa sähköpostia, vaikka olen mobilisoinut kaikki mahdolliset tahot. Mikäli opettaja ei mitään räätälöi eikä toimita sähköisiä oppimateriaaleja minulle, en tiedä mitä teen. Logiikkani mukaan se, ettei opettaja järjestä minulle vaihtoehtoista tapaa suorittaa kurssia, joka on tutkintoni kannalta pakollinen, on syrjintää. Minun olisi saatava kurssit kasaan ja opintorekisteriin 29.5. mennessä, jos mielin tämän lukuvuoden aikana tutkintoni suorittaa. Voi Kerperos ja itkujen itku.

Kerrottakoon kuitenkin, että fysiikan 1. välikokeessa jokin ilmeisesti loksahti, sillä sain 22/30p ja nyt tämän kolmivuotisen fysikaalisen piinan päättymiseen vaaditaan enää 10/30p toisesta välikokeesta. Jos ja kun sen riman ylitän ja siunattu opintosuoritus rekisteriini kilahtaa, olen valmis toimittamaan minua kaitseneille opettajille kimpun tulipunaisia ruusuja ja konvehtirasian! Muista tenteistä ei sitten olekaan vielä kuulunut mitään, mikä taas ei ole missään määrin yllättävää.

Olen kuunnellut kirjoja, Annika Thorin neliosaisen nuortenkirjasarjan, jonka nimeä en tiedä, Carlos Ruis Zafonin (äh, äänikirjat, kirjoitettaisiinkohan noin?) Tuulen Varjon, Tove Janssonin Kuvanveistäjän tyttären ja Åsa Linderborgin Minua ei omista kukaan. Lisäksi olen saanut uuden kodin Pikkuhuopalahdesta, tervetuloa muuttotalkosiin vappuna.

1 kommentti:

K-L kirjoitti...

OIH! Sulle on tapahtunut vaikka mitä! Toivottavasti silmähommat selviää, sammakonkutu on varmaan aika mielenkiintonen tuttavuus. Ja onnea fysiikasta!