Kuten kaikki huolehtivaiset perheenisät Eddy nukuttaa illalla lapset ja valmistautuu omaan aikaan facebookin parissa. Hänellä on neljä lasta, joista kaksi vanhinta ovat jo ihania esiteinejä ja dataamisen ohella fanittavat musamaailman kuuminta hemmoa, Bobbya. On kuitenkin jotain, mitä he eivät tiedä siinä iltasadun aikaa supattaessaan..
Sillä lasten nukahdettua Eddy kaivaa esiin todwllisen minänsä ja suuntaa kohti palmurantoja alter egonsa, Bobbyn turvin! Kolmijalkaisena miehenä hän tuntee vetoa yöelämään ja maagisiin viherkasveiin, hmmmm...
Palmurannoilla on tosinaan myös jättiläisiä, jotka soittavat kitaraa.. Valkoiseen silikoniin ja afroon veroutunut Bobby kokee kuitenkin olevansa niiiiiin paljon enemmän. Kunnes....
... tulee käsi taivaasta ja tempaa Bobbun mukaansa.
----
Ei, ei me naapurin Tn kanssa luettu tnettiin. Tn kämppis on poissa, joten mne hypimme pöydällä. Eikun, miten se sanonta nyt menikään...
Posti toi minulle Zoomin H2n, nyt vietän iltaa käyttöohjeen ja jälkipolville tallentuneiden huonojen vitsien parissa ja odotan tietokonettani kotiin, jotta voisin selvittää mitä osaankaan tehdä tallentamalleni äänelle.
8 kommenttia:
Mustikkatee ja Hyppy tyhjyyteen!
Olen hyvin hämmentynyt luettuani tämän postauksen.
-N
Seura tekee kaltaisekseen, en vain tiedä kenen kaltaisiksi ollaan Tn kanssa muututtu.
Jahas, tiesinhän minä, että täällä on riehuttu mun poissaollessa :D Oikeasti tosi hieno tää sun blogi. Monenlaista asiaa, rennompaa ja syvällisempää.. ei ihme vaikka noita kävijöitä on noinkin paljon!
kommentoi naapurin L (eli T:n kämppis)
Kun kiffa on poissa, niin hiiret hyppii pöydällä!
Öö, nii että miks sä ton Eddyn hankit? Jäi vähän epäselväks? Haluutsä hyppiä pöydällä sen kanssa vai kuunnella omaa ääntäs sitä kautta vai... :P
jisja saan tehtyä sillä töitä (palkallisia juttuja äänilehteen), nauhoitettua luentoja, kun en muistiinpanoja voi tehdä, otettua äänikuvia reissuissa, kun ei kamerasta ole mulle iloa, tehtyä hauskoja äänityksiä Naapurin Tn kanssa jnejne.
Toi on itse asiassa tosi hauska toi Eddy. Meidän isä äänitti jotain meidän lauleskelua silloin kun minä ja siskot oltiin pieniä, ja niitä oli aina hauska kuunnella sitten vanhempana (olin 2v. kun iskä meitä äänitteli). Valokuvia on tietysti kiva katsella, mutta voin kuvitella että vanhojen äänitysten kuunteleminen olisi myös tosi antoisaa. Sitten voi sulkea silmät ja muistella menneitä ja naureskella vanhoille jutuille. Olisi se varmaan hauska joskus viiskymppisenä kuunnella teinikohelluksiaan. Ja vielä hauskempaa varmaan omalle jälkipolvelle! Saa nähdä jaksaako "the budget is very limited" naurattaa 30v. päästä... :D
Lähetä kommentti