Minne katosi eurot? (säv. Minne katosi päivät, SMG)

YLE uutisoi tänään, että Espoossa lasten päivähoitolaskuihin on merkitty myös se hinta, joka palvelun tuottamiseen menee. Käytäntöä ollaan laajentamassa myös terveydenhuoltoon. Laskussa lukee siis "Lapsen päivähoito 230e (1100e)" tai "maksansiirto (tähän sairaalamaksun summa) (100 000e)". Ajatuksena on ollut tehdä ihmisille näkyväksi se, mihin verorahat tässä maassa kuluvat.

Asialla on kuitenkin kääntöpuoli. Monilla ikäisilläni on mielikuva, että tämällä hetkellä vallan kahvassa olevat suuret ikäluokat ovat "mulle kaikki heti nyt" ja "saavutetuista eduista emme luovu"-sukupolvea ja tämä kuva kyllä vahvistuu nyt entisestään. Heillä on usein varaa, kuten myös osalla nuoremmista työssäkäyvistä, valita esimerkiksi julkisen ja yksityisen hoidon väliltä ja tarvittaessa voi tuntea, ettei suotta kuluta yhteiskunnan verovaroja toisin kuin ne alemmat sosiaaliluokat.

YLE mainitsee, että erityisesti vanhukset saattavat kuitenkin kokea merkinnän syyllistävänä. Mutta ei ainoastaan vanhukset! Kuka tahansa, kenellä ei ole varaa tai mahdollisuutta vaihtoehtoon. Minä tunnen syyllisyyttä jatkuvasti siitä, että minut on luokiteltu vaikeavammaiseksi (joka toki olen, vaikken tunnekaan olevani) ja sen vuoksi saan yhteiskunnalle kalliita palveluita, joista en jaksa/osaa/muista olla kiitollinen joka päivä. On syynsä, että esimerkiksi apuvälineitä anottaessa ulkopuolisen asiantuntijan antamaan apuvälineiden tarvetta koskevaan lausuntoon ei ole merkitty apuvälineiden hintaa - jottei kukaan kokisi syyllisyyttä ja jättäisi niitä hakematta, kun yhteiskunnan etu viime kädessä on, että kukin saa tarkoituksenmukaisen koulutuksen ja voi työtänsä tehdä. Siitä huolimatta, kun apuvälineet sitten myönnettiin ja loppusumma oli papereihin merkitty, koin syyllisyyttä. 10 000 euroa apuvälineisiini, kuinka kauan minun on tehtävä töitä, ennen kuin olen yhteiskunnan kanssa sujut?

On toki hyvä, että ihmiset tietävät, minne raha menee. Se on läpinäkyvyyttä ja hyvää hallintoa. On kuitenkin oltava aika tarkka siinä, mihin kaikkeen hintalapun kiinnittää. Jättääkö osa vanhuksista menemästä hoitoon? Jättääkö joku vielä työkykyinen menemättä kuntoutukseen ja lopulta päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle, jolla toki on vielä kuntoutustakin suurempi hintalappu?

Lakkoilua ja muita aktivitiiveja.

Asiaan melko vähän perehtyneestä tuntuu hassulta, että työehtosopimukset tuntuvat olevan katkolla monilla aloilla yhtä aikaa. Nyt murehdin viikonlopun synttärijuhlien tarjoiluja ja sitä, saanko kaupasta tuoretavaraa enää perjantaina. Harmittaa etukäteen myös se, että ihana V. on tulossa maanantaina loman viettoon tänne ja itse olen lähdössä illalla pohjoiseen ja mikäli bussit eivät kuljekaan, emme ehdi nähdä. Tyypillä on niin vilpitön hymy ja leppoisat jutut, että oikeasti tämän tenttiputken päälle tekisi hyvää nähdä ja naureskella yhdessä.

Eilisellä kreikan tunnilla opettaja varoitti meitä tulevasta lakkovaroituksesta. Yliopistoväki antaa lakkovaroituksen tällä viikolla, ymmärtääkseni huomenna ja mikäli sopimusta ei synny ajoissa, alkaa lakko sitten kahden viikon kuluttua. Kovasti on sympatiat yliopistolaisten puolella, tekeväthän se suuria työmääriä pienellä palkalla ja nyt työehtoja lupauksista huolimatta ollaan heikentämässä. Rehellisyyden nimessä on kuitenkin sanottava, että lakon uhka huolestuttaa, kreikan opiskelun loppusuora kreikan kielisine Uuden Testamentin käännöksineen on edessä eikä se systemaattinen teologiaan ehkä ihan aukene ilman opastusta, jos ei aina nyt ihan opastuksellakaan.

Kaiken muun hyvän lisäksi aivonikin aikovat mennä lakkoon! Huomiseen kreikan välikokeeseen ja torstaiseen systiksen tenttiin on urakoitu E:n kanssa melkoisesti eikä niistä toissa viikon tenttihulinoistakaan vielä ole kovin kauaa. Onneksi niistä on kuulunut ihan hyviä uutisia, kaksi tulosta on tullut ja kahta vielä odotan. Tänään kävimme E:n kanssa kutakuinkin seuraavanlaisia keskusteluja:

T: Sitten olis vielä tämä mediumin futuurin käyttö aktivitiivina.
E: Aktivitiivina?! Siis aktiivina?
T: Niin niin, niinhän mä sanoin!

E: Onkos tämä nyt se partasiippi?
T: No ei oo, kun partisiippi.

T: No kato E., onneksi näitä futuureja tarvitsee vain tunnistaa, ei tuottaa. Luulen, että J. kysyy näitä epäsäännöllisiä verbejä aika harvosti.

Että näin me. Puhutaan myös tosi usein yhteen ääneen samoja lauseita, vietetään vissiin vähän liikaa aikaa kahden. Kerrottakoon nyt vielä, että siinä vaiheessa pakattiin kamat kasaan, kun kumpikin teki teinit, ts. repesi omalla tahollaan tismalleen samaan aikaan, kun silmiin osui virke "Jeesuksen täytyy... paskhoo", siis kärsiä. Totaalinen pohjanoteeraus. (Ja kehtasin vielä kertoa sen teille ääneen.)

Lomakelannistus.

Tänään tuli postissa Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ilmoitus, että he ovat vastaanottaneet kuljetuspelvaluhakemukseni. Samalla he ilmoittivat, ettei asiani etene, ennen kuin olen toimittanut puuttuvat liitteet, eli tapauksessani lääkärintodistuksen. Toimitin hakemuksen liitteenä Kelan B-lausunnon, jossa nimenomaan sanottiin, että se on tarkoitettu myös kuljetuspalveluiden hakemiseen. Helsingin kaupunki kuitenkin tahtoo lääkärintodistuksen, joka on tehty heidän lomakepohjaansa. Menen lääkäriin kahden ja puolen viikon kuluttua. Koska lausuntojen ja todistusten kirjoittaminen on (ainakin kaikissa yliopistollisissa) sairaaloissa hidasta ja ruuhkautunutta, saanen todistuksen joskus heinäkuun aikana, kesälomista ja ruuhkista riippuen. Sen jälkeen toimitan todistuksen Helsingin kaupungille, joka hautoo päätöstään kuulemma ainakin kuukauden, jopa kaksi. Saan siis viikko sitten postittamaani kuljetuspalveluhakemukseen päätöksen ehkä syyskuussa. Tänä aikana käyttämäni matkat kyllä korvataan kuitteja vastaan, mikäli päätös on myönteinen. Harmi vaan, että omassa budjetissani ei oikein ole varaa taksilla matkusteluun. Jatkan siis ratikalla liikennöintiä, sehän onneksi menee ihan joka paikkaan...

Kela-rintamalla vallitsee lamaannus niinikään. Lähes kuukaisi sitten postittamani vammaistukihakemus "on vastaanotettu", mutta tietääkseni sille ei ole tapahtunut mitään. Todennäköisesti papereitani hautoo joku armollinen asiantuntijalääkäri, vaikka papereista tuskin kuoriutuu mitään kovin hehkeää pitkänkään hautomisen tuloksena. Asumistukihakemuksen täyttäminen on tämän päivän homma, joskin odotettavissa on, ettei Kelasta löydy niitä kuukausi sitten opintotukea varten toimittamiani vuokrasopimuspapereita. Kuntoutusrahahakemus on täytetty ja odottaa postittamista, mutta tilasin tänään siihen liitteen, jossa eräs järjestö todistaa, että kuukausiansioni ovat 60 euroa.

Vammaisille myönnettävät tuet ovat mielestäni tärkeitä. Tärkeää on myös se, että tukia saavat ne, kenelle ne kuuluvat. Totuus on kitenkin se, että lomakkeiden ääreen uupuu ja välillä mielessä käy nykytilaan tyytyminen ja ilman apua kitkuttaminen, kun tämä kaikki on vain niin hankalaa. Iloitsin kuntoutuspäätöksestä, mutta ahdistun vähän siitä, että myönteinen päätös johti ainakin kahden uuden hakemuksen täyttämiseen ja siihen, että seuraavan viiden vuoden ajan on tehtävä kirjallisia selvityksiä useita kertoja vuodessa.

Edit. Se asumistuen hakeminenkin saa nyt jäädä myöhempään, ensin pitää metsästää vuoden 2008 ja 2009 kaikkien työnantajien pakkkatiedot, monistaa ne laput ja sitten vasta voin postittaa itse hakemuksen.

Edit2. Toimeennuin soittamaan Kelaan, kun yksi tuttava oikeuksistani valisti ja numeronkin kaivoi valmiiksi (kiitos!). Vammaistukihakemukseni on saapunut 24.4., siihen ei olla vielä kajottu lainkaan ja keskimääräinen päätöksen saamiseen kuluva aika on 2-3kk.

Lakkaa siis murehtimasta ja nauti.

Varoituksen sana, sillä nyt seuraa jatkoa tälle syksyllä kipakkaa kritiikkiä herättäneelle keskustelulle, sillä Vintage Livingissä pohdittiin perinteiden, uskomusten, kristinuskon ja juhlapyhien suhdetta enkä halunnut kommentoida jokaista kommenttia erikseen - niin paljon ajatuksia se minussa herätti.

On totta, että kristinuskon myötä on monet kristilliset juhlapyhät pyritty sijoittamaan vuodenkiertoon ja kalenteriin siten, että ne osuisivat mahdollisimman hyvin yksiin jo olemassaolevien pakanallisten juhlapyhien kanssa. Olen kuitenkin pohtinut, että ovatko nykyiset juhlat siis oikeastaan pakanallisia eivätkä kristillisiä juhlia? Suomalaisten kolme suurinta - joulu, juhannus ja pääsiäinen - kuuluvat kaikki tähän kastiin. Sekä juhannuksen että joulun juhliminen on pakanallisissa kulttuureissa Pohjois-Euroopassa (mahdollisesti muillakin pohjoisilla alueilla?) liittynyt valon määrään ja vuoden kiertoon. Suomessa juhannus on mielestäni edelleen melko epäkristillinen, vaikka Johannes Kastaja siihen on kirkon puolesta liitetty ja nimikin on sille sukua, kun taas joulu on kristillisyydessään kokenut jonkinlaisen inflaation. Jos nämä juhlat eivät olisi "kirkon juhlia", juhlittaisiinko niitä edelleen? Jos taas ajatellaan asiaa maantieteellisesti, eivät valon juhlat ainakaan tällä ajoituksella ole olleet osa Päiväntasaajalla tai eteläisellä pallonpuoliskolla elävien arkea. Eikö tämä tee esimerkiksi joulun juhlimisesta vaikkapa Australiassa tai Etelä-Afrikassa nimenomaan kristillisen juhlan, kun kerran pakanallisia juuria ei alueella asiaan liity? Pääsiäisestä en tiedä - mikä on sen pakanallinen vastine? Eikö rairuohon kylväminen ja munien syöminen, samoin kuin joululahjat, kuulu nimenomaan kristilliseen retoriikkaan? Olen edelleen sitä mieltä, että pakanallisena juhlana jouluaan viettävien tulisi viettää sitä pakanallisin symbolein ja meiningein ja olla sotkematta "parhaiksi paloiksi" kokemiaan kristillisyyden osia mukaan...
Kuva Ylen sivuilta.

Vintage Livingin kommenteista poimin myös seuraavan ajatuksen: "en jaksa pohtia juhlien alkuperää ja kristillisyyttä, eikö me voida juhlia ihan ilman ryppyotsaisuuttakin?". Mielestäni on oikeastaan aika huvittavaa, miten ihmiset kokevat kirkon, uskonnon ja etenkin kristinuskon rajoittavaksi, ahtaaksi ja tiukkismeininkiä jakelevaksi. Väkisinkin nousee mieleen viime aikoina otsikoissa pyörinyt Vapaa-ajattelijoiden linja-autoihin levittäytyvä mainoskampanja, "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." kaikessa ymmärtämättömyydessään, sillä kristinuskossa ja ylipäänsä Jumalaan uskomisessahan ajatuksena on juurikin se, että uskomalla meidän ei tarvitse murehtia, vaan saamme nauttia elämästä. Eihän kristillinen pääsiäinen ole surullinen juhla, saati sitten "suu viivana istumista", kuten Vintage Livingin kommenttilootassa joku tuumasi. Pitkäperjantai on hiljentymistä varten, mutta pääsiäisen sanomahan on nimenomaan suunnaton ilo ja riemu, kun Jeesus nousi kuolleista ja lunasti meidän syntimme kuolemallaan! Sen kunniaksihan voi pitää vaikka hulvattomat pääsiäisbileet, sillä meille on juuri julistettu, että töpeksittiin miten vain, meidät hyväksytään ja meitä rakastetaan aina.

Olen puhunut, purnatkaa jos siltä tuntuu :)

Rekisteröity.

Sain tänään toiselta kesätyönantajaltani sähköpostitse pyynnön toimittaa rikostaustaote, josta selviää tekemäni seksuaali-, väkivalta-, huumausaine- ja lapseen kohdistuvat rikokset. Asiaa tarkemmin tutkittuani työnantajani "se käy helposti sähköpostitse"-lausahdus paljastikin kaksi virheellistä tietoa, sillä rekisteriotetta ei todellakaan saa helposti eikä sähköisesti vaan vapaamuotoisella kirjallisella hakemuksella, mikäli työ kestää yli kolme kuukautta. Kesätyöni ei kestä eikä kyseinen järjestö ole sitä aikaisemmin vaatinut. Täytyy siis selvittää, että ihan oikeastiko sellaisen haluavat. Sinällään rekisteriote on mielestäni todella hyvä olla olemassa, mutta paljastaa kyllä järjestelmän aukon: alle kolmen kuukauden työsuhteessa on aika moni kesätyöläinen, sijainen ja pätkätyöläinen, jotka saavat siis vapaasti puuhata alaikäisten kanssa, oli heidän taustansa mikä tahansa!

Tämän päivän ohjelmaani kuului myös kukkaron perkaus, kuitteja olikin kertynyt aina tammikuulta saakka. Olin ylpeä, miten moni kuitti liittyi apteekkiin ja ruokakauppaan ja miten harvalla oli ostettu viinaksia tai muuta turhempaa. Hyvä minä! Kukkarossai elämäänsä jatkaa kuitenkin liuta kortteja - ne yleisimmät. Erikseen minulla on vielä korttikukkaro, jossa on vähän turhemmat kortit ja vielä erikseen kaapissa pino kaikkein turhimmista. Tästä kukkarosta löysin seuraavat:

Visa Electron
Kopiokortti
Kirjastokortti
Kelakortti
Henkilökortti (ajokorttia ei ole ja passi on liian suuri mukana kuljetettavaksi)
Opiskelijakortti, TTY
Opiskelijakortti, HY
Bussikortti
Plussakortti (äidin korttiin rinnakkainen)
Kopiokortti 2
Kopiokortti 3

Kuva googlesta hakusanalla "plussakortti".

Markkinoinnin kurssilla viime vuonna oli puhetta erilaisista kanta-asiakaskorteista. Suomeen täsmämarkkinointi ei ole vielä rantautunut siinä määrin, mitä se joissain maissa on, mutta tiesittekö, että kanta-asiakaskortillanne teistä on luotu ostajaprofiili? Profiilista luonnollisesti näkyy ostokset, ostopaikat ja -ajat, joiden perusteella haluttaessa voitaisiin lähettää täsmämainoksia vaikkapa postitse kotiin. Minua hieman ällöttää ja epäilyttää kaikkien rekisterien määrä ja niiden ihmisten määrä, jotka tietoihini pääsevät käsiksi. Tiesittekö, että esimerkiksi apteekissa farmaseutti näkee näyttöpäätteeltä, millaisia lääkkeitä käytät ja kuinka usein niitä ostat? Maailmassa on niin monenlaisia ihmisiä, että välillä epäilyttää, onko kaikilla rekistereitä käyttävillä täysin puhtaat aikeet.

Eilen asioidessani TAYSin kuntoutusyksikön kanssa, sosiaalityöntekijä tiesi jo perjantaisesta leikkauksestani, mikä tässä tilanteessa oli hyvä, mutta tilanteena hieman luonnoton, olinhan vasta kotiutunut sairaalasta. Erilaista rekisterikammoa potevia on paljon ja uskon, että monen päätös olla liittymättä esim. Facebookiin liittyy juurikin siihen, ettei halua joutua "vakoilluksi". Joillakin rekistereillä ja nykyisillä tietojärjestelmillä voidaan toisaalta helpottaa monia asioita ja syksyllä yllätyinkin kovasti, kun Helsingin yliopiston kirjastossa minulle kerrottiin, että yliopiston opiskelijarekisteri ja kirjaston asiakasrekisteri irrotetaan toisistaan, sillä "no et kai säkään tahdo että sun tiedot leviää ihan minne tahansa". No, minä ainakin asioin sekä yliopistolla että sen kirjastossa ja pitäisin kätevänä sitä, että esim. osoitteenmuutoksesta voisi ilmoittaa vain yhdelle taholle.

Mitä kortteja sinulta löytyy, epäilyttääkö rekisteröityminen?