Minne katosi eurot? (säv. Minne katosi päivät, SMG)

YLE uutisoi tänään, että Espoossa lasten päivähoitolaskuihin on merkitty myös se hinta, joka palvelun tuottamiseen menee. Käytäntöä ollaan laajentamassa myös terveydenhuoltoon. Laskussa lukee siis "Lapsen päivähoito 230e (1100e)" tai "maksansiirto (tähän sairaalamaksun summa) (100 000e)". Ajatuksena on ollut tehdä ihmisille näkyväksi se, mihin verorahat tässä maassa kuluvat.

Asialla on kuitenkin kääntöpuoli. Monilla ikäisilläni on mielikuva, että tämällä hetkellä vallan kahvassa olevat suuret ikäluokat ovat "mulle kaikki heti nyt" ja "saavutetuista eduista emme luovu"-sukupolvea ja tämä kuva kyllä vahvistuu nyt entisestään. Heillä on usein varaa, kuten myös osalla nuoremmista työssäkäyvistä, valita esimerkiksi julkisen ja yksityisen hoidon väliltä ja tarvittaessa voi tuntea, ettei suotta kuluta yhteiskunnan verovaroja toisin kuin ne alemmat sosiaaliluokat.

YLE mainitsee, että erityisesti vanhukset saattavat kuitenkin kokea merkinnän syyllistävänä. Mutta ei ainoastaan vanhukset! Kuka tahansa, kenellä ei ole varaa tai mahdollisuutta vaihtoehtoon. Minä tunnen syyllisyyttä jatkuvasti siitä, että minut on luokiteltu vaikeavammaiseksi (joka toki olen, vaikken tunnekaan olevani) ja sen vuoksi saan yhteiskunnalle kalliita palveluita, joista en jaksa/osaa/muista olla kiitollinen joka päivä. On syynsä, että esimerkiksi apuvälineitä anottaessa ulkopuolisen asiantuntijan antamaan apuvälineiden tarvetta koskevaan lausuntoon ei ole merkitty apuvälineiden hintaa - jottei kukaan kokisi syyllisyyttä ja jättäisi niitä hakematta, kun yhteiskunnan etu viime kädessä on, että kukin saa tarkoituksenmukaisen koulutuksen ja voi työtänsä tehdä. Siitä huolimatta, kun apuvälineet sitten myönnettiin ja loppusumma oli papereihin merkitty, koin syyllisyyttä. 10 000 euroa apuvälineisiini, kuinka kauan minun on tehtävä töitä, ennen kuin olen yhteiskunnan kanssa sujut?

On toki hyvä, että ihmiset tietävät, minne raha menee. Se on läpinäkyvyyttä ja hyvää hallintoa. On kuitenkin oltava aika tarkka siinä, mihin kaikkeen hintalapun kiinnittää. Jättääkö osa vanhuksista menemästä hoitoon? Jättääkö joku vielä työkykyinen menemättä kuntoutukseen ja lopulta päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle, jolla toki on vielä kuntoutustakin suurempi hintalappu?

Possuflunssamietteitä.

Olen miettinyt tätä sikainfluenssaa puolen vuoden ajan, enemmän tai vähemmän.

Toisaalta tuntuu, että tämä on taas yksi SARS tai lintuinfluenssa, josta kovasti kohistaan, mutta joka ei kuitenkaan saavu. Asiantuntijat sanovat, ettei kuolleisuus ole sen korkeampi kuin normaalissakaan influenssassa, että outoa on vain se, että tauti iskee kovasti myös nuoriin, perusterveisiin ihmisiin, ei ainoastaan huonokuntoisiin vanhuksiin. Olen myös ajatellut, että vaikka kyse olisikin jo maailmanlaajuisesta epidemiasta, tuskin se minuun tarttuu. Kesän rippileireillä oli paljon ulkosuomalaisia, joista osa tuli maasta, jossa tauti oli jo kesällä epidemia. Hekin olivat selvinneet, osa oli taudin sairastanut.

Nyt, kun tauti kuitenkin leviää Lapissa vauhdilla, olen miettinyt asiaa taas enemmän. Tänään N:n kanssa leipoessani pohdittiin, että vaikka itse tauti ei pelottaisikaan, tuntuu kammottavalta ajatus siitä, millä tasolla yhteiskunta lamautuu, jos huomattava osa kansasta sairastuu kerralla tähän nopeasti leviävään tautiin. Välillä tuli jopa mieleen se takavuosien nuortenohjelma, Klaani. Yleensä olen ylenpalttista rokottamista vastaan. Olen monessa mielessä luomu ja eko, mielelläni päätän itse, mitä kemikaaleja kehooni haluan ja olen päättänyt haluta mahdollisimman vähän. Olen ajatellut, että minulle riittää se, että silmässäni on silikoni-implantti (joka toisilla on tisseissä, heh), ja melko lisäaineettomalla ja puhtaalla ruokavaliolla olenkin tervehtynyt selvästi, lakannut sairastamasta jatkuvia flunssia. Mutta tämä on nyt taas sellainen tauti, jota ei ehkä torjutakaan samanlaisin kotikonstein, ainakin luulen niin. Olen pohtinut, että olisiko rokotteen ottaminen kuitenkin paikallaan, sitten kun niitä aletaan jakaa. Lähipiirissäni on huonokuntoisia vanhuksia ja koenkin, että suurempi merkitys on sillä, että en tartuta heitä kuin sillä, ettenkö itse ehtisi tautia potea.

Yliopistolla asian suhteen on oltu neuroottisia koko syksyn ajan. Olen lähdössä reissuun kolmen viikon kuluttua, en halua sairastua nyt, enkä toisaalta reissussakaan. Ehtiikö rokotetta kuitenkaan sitä ennen saada? Ja entä jos käykin niinkuin Ruotsissa, että rokotteesta sairastuu lievästi? Olen ollut kuukausia tiedotusvälineiden ulottumattomissa, sillä en ole vielä(kään) perehtynyt Näkövammaisten Keskusliiton tiedonhallintapalveluun ja sen kautta saatavissa oleviin lehtiin, joten en ole juurikaan seurannut THL:n ja Rokotusdisinfon debattia.

Jos sairaus leviää tällä tahdilla, ehtiikö rokotus ajoissa ennen kuin kaikki sairastamme?

Mitä teidän mielessänne liikkuu sikainfluenssan tiimoilta?

Tuntuu jokseenkin epäoikeudenmukaiselta, että me täällä keskustelemme rokotteen ottamisesta tai jättämisestä, kun valtaosa maailman ihmisistä ei saa minkäänlaista mahdollisuutta rokotteen ottamiseen.

Rekisteröity.

Sain tänään toiselta kesätyönantajaltani sähköpostitse pyynnön toimittaa rikostaustaote, josta selviää tekemäni seksuaali-, väkivalta-, huumausaine- ja lapseen kohdistuvat rikokset. Asiaa tarkemmin tutkittuani työnantajani "se käy helposti sähköpostitse"-lausahdus paljastikin kaksi virheellistä tietoa, sillä rekisteriotetta ei todellakaan saa helposti eikä sähköisesti vaan vapaamuotoisella kirjallisella hakemuksella, mikäli työ kestää yli kolme kuukautta. Kesätyöni ei kestä eikä kyseinen järjestö ole sitä aikaisemmin vaatinut. Täytyy siis selvittää, että ihan oikeastiko sellaisen haluavat. Sinällään rekisteriote on mielestäni todella hyvä olla olemassa, mutta paljastaa kyllä järjestelmän aukon: alle kolmen kuukauden työsuhteessa on aika moni kesätyöläinen, sijainen ja pätkätyöläinen, jotka saavat siis vapaasti puuhata alaikäisten kanssa, oli heidän taustansa mikä tahansa!

Tämän päivän ohjelmaani kuului myös kukkaron perkaus, kuitteja olikin kertynyt aina tammikuulta saakka. Olin ylpeä, miten moni kuitti liittyi apteekkiin ja ruokakauppaan ja miten harvalla oli ostettu viinaksia tai muuta turhempaa. Hyvä minä! Kukkarossai elämäänsä jatkaa kuitenkin liuta kortteja - ne yleisimmät. Erikseen minulla on vielä korttikukkaro, jossa on vähän turhemmat kortit ja vielä erikseen kaapissa pino kaikkein turhimmista. Tästä kukkarosta löysin seuraavat:

Visa Electron
Kopiokortti
Kirjastokortti
Kelakortti
Henkilökortti (ajokorttia ei ole ja passi on liian suuri mukana kuljetettavaksi)
Opiskelijakortti, TTY
Opiskelijakortti, HY
Bussikortti
Plussakortti (äidin korttiin rinnakkainen)
Kopiokortti 2
Kopiokortti 3

Kuva googlesta hakusanalla "plussakortti".

Markkinoinnin kurssilla viime vuonna oli puhetta erilaisista kanta-asiakaskorteista. Suomeen täsmämarkkinointi ei ole vielä rantautunut siinä määrin, mitä se joissain maissa on, mutta tiesittekö, että kanta-asiakaskortillanne teistä on luotu ostajaprofiili? Profiilista luonnollisesti näkyy ostokset, ostopaikat ja -ajat, joiden perusteella haluttaessa voitaisiin lähettää täsmämainoksia vaikkapa postitse kotiin. Minua hieman ällöttää ja epäilyttää kaikkien rekisterien määrä ja niiden ihmisten määrä, jotka tietoihini pääsevät käsiksi. Tiesittekö, että esimerkiksi apteekissa farmaseutti näkee näyttöpäätteeltä, millaisia lääkkeitä käytät ja kuinka usein niitä ostat? Maailmassa on niin monenlaisia ihmisiä, että välillä epäilyttää, onko kaikilla rekistereitä käyttävillä täysin puhtaat aikeet.

Eilen asioidessani TAYSin kuntoutusyksikön kanssa, sosiaalityöntekijä tiesi jo perjantaisesta leikkauksestani, mikä tässä tilanteessa oli hyvä, mutta tilanteena hieman luonnoton, olinhan vasta kotiutunut sairaalasta. Erilaista rekisterikammoa potevia on paljon ja uskon, että monen päätös olla liittymättä esim. Facebookiin liittyy juurikin siihen, ettei halua joutua "vakoilluksi". Joillakin rekistereillä ja nykyisillä tietojärjestelmillä voidaan toisaalta helpottaa monia asioita ja syksyllä yllätyinkin kovasti, kun Helsingin yliopiston kirjastossa minulle kerrottiin, että yliopiston opiskelijarekisteri ja kirjaston asiakasrekisteri irrotetaan toisistaan, sillä "no et kai säkään tahdo että sun tiedot leviää ihan minne tahansa". No, minä ainakin asioin sekä yliopistolla että sen kirjastossa ja pitäisin kätevänä sitä, että esim. osoitteenmuutoksesta voisi ilmoittaa vain yhdelle taholle.

Mitä kortteja sinulta löytyy, epäilyttääkö rekisteröityminen?