Varoituksen sana, sillä nyt seuraa jatkoa tälle syksyllä kipakkaa kritiikkiä herättäneelle keskustelulle, sillä Vintage Livingissä pohdittiin perinteiden, uskomusten, kristinuskon ja juhlapyhien suhdetta enkä halunnut kommentoida jokaista kommenttia erikseen - niin paljon ajatuksia se minussa herätti.
On totta, että kristinuskon myötä on monet kristilliset juhlapyhät pyritty sijoittamaan vuodenkiertoon ja kalenteriin siten, että ne osuisivat mahdollisimman hyvin yksiin jo olemassaolevien pakanallisten juhlapyhien kanssa. Olen kuitenkin pohtinut, että ovatko nykyiset juhlat siis oikeastaan pakanallisia eivätkä kristillisiä juhlia? Suomalaisten kolme suurinta - joulu, juhannus ja pääsiäinen - kuuluvat kaikki tähän kastiin. Sekä juhannuksen että joulun juhliminen on pakanallisissa kulttuureissa Pohjois-Euroopassa (mahdollisesti muillakin pohjoisilla alueilla?) liittynyt valon määrään ja vuoden kiertoon. Suomessa juhannus on mielestäni edelleen melko epäkristillinen, vaikka Johannes Kastaja siihen on kirkon puolesta liitetty ja nimikin on sille sukua, kun taas joulu on kristillisyydessään kokenut jonkinlaisen inflaation. Jos nämä juhlat eivät olisi "kirkon juhlia", juhlittaisiinko niitä edelleen? Jos taas ajatellaan asiaa maantieteellisesti, eivät valon juhlat ainakaan tällä ajoituksella ole olleet osa Päiväntasaajalla tai eteläisellä pallonpuoliskolla elävien arkea. Eikö tämä tee esimerkiksi joulun juhlimisesta vaikkapa Australiassa tai Etelä-Afrikassa nimenomaan kristillisen juhlan, kun kerran pakanallisia juuria ei alueella asiaan liity? Pääsiäisestä en tiedä - mikä on sen pakanallinen vastine? Eikö rairuohon kylväminen ja munien syöminen, samoin kuin joululahjat, kuulu nimenomaan kristilliseen retoriikkaan? Olen edelleen sitä mieltä, että pakanallisena juhlana jouluaan viettävien tulisi viettää sitä pakanallisin symbolein ja meiningein ja olla sotkematta "parhaiksi paloiksi" kokemiaan kristillisyyden osia mukaan...
Kuva Ylen sivuilta.
Vintage Livingin kommenteista poimin myös seuraavan ajatuksen: "en jaksa pohtia juhlien alkuperää ja kristillisyyttä, eikö me voida juhlia ihan ilman ryppyotsaisuuttakin?". Mielestäni on oikeastaan aika huvittavaa, miten ihmiset kokevat kirkon, uskonnon ja etenkin kristinuskon rajoittavaksi, ahtaaksi ja tiukkismeininkiä jakelevaksi. Väkisinkin nousee mieleen viime aikoina otsikoissa pyörinyt Vapaa-ajattelijoiden linja-autoihin levittäytyvä mainoskampanja, "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." kaikessa ymmärtämättömyydessään, sillä kristinuskossa ja ylipäänsä Jumalaan uskomisessahan ajatuksena on juurikin se, että uskomalla meidän ei tarvitse murehtia, vaan saamme nauttia elämästä. Eihän kristillinen pääsiäinen ole surullinen juhla, saati sitten "suu viivana istumista", kuten Vintage Livingin kommenttilootassa joku tuumasi. Pitkäperjantai on hiljentymistä varten, mutta pääsiäisen sanomahan on nimenomaan suunnaton ilo ja riemu, kun Jeesus nousi kuolleista ja lunasti meidän syntimme kuolemallaan! Sen kunniaksihan voi pitää vaikka hulvattomat pääsiäisbileet, sillä meille on juuri julistettu, että töpeksittiin miten vain, meidät hyväksytään ja meitä rakastetaan aina.
Olen puhunut, purnatkaa jos siltä tuntuu :)
On totta, että kristinuskon myötä on monet kristilliset juhlapyhät pyritty sijoittamaan vuodenkiertoon ja kalenteriin siten, että ne osuisivat mahdollisimman hyvin yksiin jo olemassaolevien pakanallisten juhlapyhien kanssa. Olen kuitenkin pohtinut, että ovatko nykyiset juhlat siis oikeastaan pakanallisia eivätkä kristillisiä juhlia? Suomalaisten kolme suurinta - joulu, juhannus ja pääsiäinen - kuuluvat kaikki tähän kastiin. Sekä juhannuksen että joulun juhliminen on pakanallisissa kulttuureissa Pohjois-Euroopassa (mahdollisesti muillakin pohjoisilla alueilla?) liittynyt valon määrään ja vuoden kiertoon. Suomessa juhannus on mielestäni edelleen melko epäkristillinen, vaikka Johannes Kastaja siihen on kirkon puolesta liitetty ja nimikin on sille sukua, kun taas joulu on kristillisyydessään kokenut jonkinlaisen inflaation. Jos nämä juhlat eivät olisi "kirkon juhlia", juhlittaisiinko niitä edelleen? Jos taas ajatellaan asiaa maantieteellisesti, eivät valon juhlat ainakaan tällä ajoituksella ole olleet osa Päiväntasaajalla tai eteläisellä pallonpuoliskolla elävien arkea. Eikö tämä tee esimerkiksi joulun juhlimisesta vaikkapa Australiassa tai Etelä-Afrikassa nimenomaan kristillisen juhlan, kun kerran pakanallisia juuria ei alueella asiaan liity? Pääsiäisestä en tiedä - mikä on sen pakanallinen vastine? Eikö rairuohon kylväminen ja munien syöminen, samoin kuin joululahjat, kuulu nimenomaan kristilliseen retoriikkaan? Olen edelleen sitä mieltä, että pakanallisena juhlana jouluaan viettävien tulisi viettää sitä pakanallisin symbolein ja meiningein ja olla sotkematta "parhaiksi paloiksi" kokemiaan kristillisyyden osia mukaan...
Kuva Ylen sivuilta.Vintage Livingin kommenteista poimin myös seuraavan ajatuksen: "en jaksa pohtia juhlien alkuperää ja kristillisyyttä, eikö me voida juhlia ihan ilman ryppyotsaisuuttakin?". Mielestäni on oikeastaan aika huvittavaa, miten ihmiset kokevat kirkon, uskonnon ja etenkin kristinuskon rajoittavaksi, ahtaaksi ja tiukkismeininkiä jakelevaksi. Väkisinkin nousee mieleen viime aikoina otsikoissa pyörinyt Vapaa-ajattelijoiden linja-autoihin levittäytyvä mainoskampanja, "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." kaikessa ymmärtämättömyydessään, sillä kristinuskossa ja ylipäänsä Jumalaan uskomisessahan ajatuksena on juurikin se, että uskomalla meidän ei tarvitse murehtia, vaan saamme nauttia elämästä. Eihän kristillinen pääsiäinen ole surullinen juhla, saati sitten "suu viivana istumista", kuten Vintage Livingin kommenttilootassa joku tuumasi. Pitkäperjantai on hiljentymistä varten, mutta pääsiäisen sanomahan on nimenomaan suunnaton ilo ja riemu, kun Jeesus nousi kuolleista ja lunasti meidän syntimme kuolemallaan! Sen kunniaksihan voi pitää vaikka hulvattomat pääsiäisbileet, sillä meille on juuri julistettu, että töpeksittiin miten vain, meidät hyväksytään ja meitä rakastetaan aina.
Olen puhunut, purnatkaa jos siltä tuntuu :)
