Päivä on pelastettu!

Aamulla soitin paniikkipuhelun TTY:lle. Kanslisti ei vastannut, mutta soitti takaisin tultuaan töihin. Tällaista palvelua ei saa Helsingissä. Pääsin kuin pääsinkin vielä keskiviikon tenttiin, mikä oli suuri helpotus. Nyt pitäisi vain oppia laskemaan.

Lauantaina yksi ystävä opetti minua laskemaan ja täytyy myöntää, että tulevalla opella oli oiva taito ajatella asiat useammalla eri tavalla. Kun olen vuosia junnannut samassa ajatuskuviossa, joka ei johda eteenpäin, on hurjan hyödyllistä kuulla sama asia toisin sanoin. Oivalsin monta kertaa! Toivotaan, että tentti menee läpi, voisi mennä ystävän kanssa vaikka tenttikahville.

Käytiin kuorokaverin kanssa punnitsemassa Läskillä lukutaitoa. Oma saldoni jäi 700 grammaan, mutta toivottavasti se pyöristyy yhteen kiloon ja lahjoituksena lähtee 15 euroa.

Yliopistolla oli ruokana lohikiusausta ja käytiin samaisen kuorokaverin kanssa syömässä paikassa, jonne en ennen ollut löytänyt. Kivaa! Sovittiin myös menevämme uimaan vielä ennen kuin minä kirmaan leireille ja hän arkeologisille kaivauksille Galileaan.

Viime viikot menivät Stora Enso -harjoitustyön parissa. Tehtiin nelihenkisessä ryhmässä tiukalla aikataululla 53-sivuinen harjoitustyö strategisen johtamisen kurssille ja nähtiin todella paljon vaivaa ja hermoiltiin tiukkaa arvostelua ja kilpailuhenkistä ja toisinaan murskakritiikkiä jakelevaa seminaariryhmää. Pakerrus kannatti, saatiin työstä koko seminaarin paras arvosana!

Nyt palaan matematiikan pariin, jos se tentti vaikka menisi tänä vuonna läpi.

Loppukiri.

Nyt on alkanut loppukiri, kilpajuoksu ajan kanssa. Tästä keväästä tulee todellakin rankka.

Heräsin aamulla viideltä ja tullessani aamupesulta Hesari kolahti luukusta. Siis Hesari! Hesarihan jaetaan öisin!

Reippaasti survoin aamupalaa kitusiini, kuuntelin kadun varressa huumaavaa lintujen laulua ja kuulin taksikuskilta lohdullisen anekdootin: "Mitäpä ei ihminen koulutuksensa eteen tekisi!" On tässä siis ehkä jotain järkeä.

Meillä on myös aivan huippukiva strategiaseminaariryhmä Tampereella, tullaan tosi hyvin juttuun ja viihdyn niin valtavan hyvin, ettei insinööriyskään varmasti ole väärä valinta!

Ja Hervanta on muutenkin niin ihana, etenkin aurinkoisella säällä. Aamulla kahvilassa tutut pyysivät pöytäänsä, viihdytin niitä taksikuskikertomuksilla ja kreikkadetaljeilla ja ne minua tutkimusmetodototodotodoton (siis tutkimusmetodologian) kurssin detaljeilla: kurssin yhtenä harjoitustyönä on tehdä yli sadan puhelinhaastattelun kyselytutkimus!!! Muutenkin lähtee taas taju jokseenkin kummallisesti mitotetuista kursseista - maisterivaiheen opintoihin kuuluu Yrityksen johtaminen 6op, johon kuuluu 11 case-ratkaisun tekeminen. Niitä tehdään yksi viikoittain ja ratkaisu laaditaan joka viikko uuden, arvotun kolmen hengen ryhmässä ja ratkaisusta laaditaan sekä 12-sivuinen kirjallinen tuotos, että suullinen esitys. Siis 6op!

Maailmanuskonnot on nyt läpäisty, se on helpottavaa.

Lounastin kahden ystävän kanssa ja bussimatkalla asemalle bussissa olikin lukioaikainen ystävä. Kyllä elämä on ihmeellistä!

Stressinpoistoläksy.

Sain maanantaina psykologilta kotitehtäväksi miettiä sellaisia stressinhallintakeinoja, jotka eivät perustu itsensä piiskaamiseen ja jotka tuottavat välitöntä mielihyvää. Yksi ongelman ytimistä nimittäin on se, että huomatessani rajojen tulevan vastaan, vaadin itseltäni kahta kauheammin.

En ole päässyt puusta pitkään. Työmäärä ja kuormitus eivät sinällään aiheuta stressiä, vaan stressaannun silloin, jos en saa asioita aikaiseksi tai suunnittelemani aikataulu ei ota toimiakseen. Stressini on aina, poikkeuksetta, huonon aikataulutuksen ja epäonnistuneen organisoinnin lopputulosta. Stressinhallintaa on sitten se, että organisoituu paremmin, tarttuu toimeen ja pistää töpinäksi. Toisinaan se menee hieman överiksi, mutta useimmiten menetelmä on varsin toimiva.

Mietin kotitehtävääni istuessani bussissa matkalla kotiin E:n luota. Menin kylään yhdentoista aikaan mukanani perjantain raamiksen ruokarippeet ja palasin kotiin puoli yhdeksän jälkeen. Istuimme ruokapöydän ääressä yhdeksän tuntia, ainoina taukoina vessatauot ja se, kun paahdoimme välipalaleipää alkuiltapäivästä. Ruuanlämmityskin hoitui niin, että E. touhusi keittiössä ja minä luin ääneen näkökulmia kärsivään Jumalaan. Kotimatkalla oli hyvinorganisoitunut olo, mutta myös fyysinen väsymys.

Tiedän, että kunnon rytke afrotanssitunnilla auttaisi unohtamaan kaiken, mutta tanssitunnit ovat minun osaltani historiaa. Toinen stressinhallinnan keino olisi lähteä reissuun, rentoudun välittömästi kotioven suljettuani. Kumpikaan ei ole mahdollista juuri nyt eivätkä varsinkaan aina stressin iskiessä, onneksi on vielä yli kaksi viikkoa aikaa miettiä jotain parempaa vastausta.

Ensi viikolla on taas kreikan välikoe ja systemaattisen teologian paniikkitentti. Viime viikon neljästä tentistä on palautettu vasta yksi, se sentään meni ihan odotusten mukaisesti.

Elämä on.

Aika usein tosi tyhmää. Kopioin koululla melkein tunnin kirjoja, kun mulle soitettiin että optikko on laskuttanut liian ison siivun silmälaseista sairaalalta. Sitten räyhäsin puhelimessa äitille, niiskutin optikolle ja äääh, inhoan julkista itkemistä. Sitä aina yllättyy, kun padot aukeaa oudossa paikassa, "näinkö stressaantunut mä oikeesti olen".

Päätin myös, että jos haluaa kiinnittää itseensä kuvan, se on parempi tehdä ennen kuin sokeutuu. Niinpä soitin tatuoitsemoon, jossa oli puhelimessa tosi sympaattinen tyyppi ja varasin ajan muikkuselleni. Johan oon tätä vuoden harkinnut.