Stressinpoistoläksy.

Sain maanantaina psykologilta kotitehtäväksi miettiä sellaisia stressinhallintakeinoja, jotka eivät perustu itsensä piiskaamiseen ja jotka tuottavat välitöntä mielihyvää. Yksi ongelman ytimistä nimittäin on se, että huomatessani rajojen tulevan vastaan, vaadin itseltäni kahta kauheammin.

En ole päässyt puusta pitkään. Työmäärä ja kuormitus eivät sinällään aiheuta stressiä, vaan stressaannun silloin, jos en saa asioita aikaiseksi tai suunnittelemani aikataulu ei ota toimiakseen. Stressini on aina, poikkeuksetta, huonon aikataulutuksen ja epäonnistuneen organisoinnin lopputulosta. Stressinhallintaa on sitten se, että organisoituu paremmin, tarttuu toimeen ja pistää töpinäksi. Toisinaan se menee hieman överiksi, mutta useimmiten menetelmä on varsin toimiva.

Mietin kotitehtävääni istuessani bussissa matkalla kotiin E:n luota. Menin kylään yhdentoista aikaan mukanani perjantain raamiksen ruokarippeet ja palasin kotiin puoli yhdeksän jälkeen. Istuimme ruokapöydän ääressä yhdeksän tuntia, ainoina taukoina vessatauot ja se, kun paahdoimme välipalaleipää alkuiltapäivästä. Ruuanlämmityskin hoitui niin, että E. touhusi keittiössä ja minä luin ääneen näkökulmia kärsivään Jumalaan. Kotimatkalla oli hyvinorganisoitunut olo, mutta myös fyysinen väsymys.

Tiedän, että kunnon rytke afrotanssitunnilla auttaisi unohtamaan kaiken, mutta tanssitunnit ovat minun osaltani historiaa. Toinen stressinhallinnan keino olisi lähteä reissuun, rentoudun välittömästi kotioven suljettuani. Kumpikaan ei ole mahdollista juuri nyt eivätkä varsinkaan aina stressin iskiessä, onneksi on vielä yli kaksi viikkoa aikaa miettiä jotain parempaa vastausta.

Ensi viikolla on taas kreikan välikoe ja systemaattisen teologian paniikkitentti. Viime viikon neljästä tentistä on palautettu vasta yksi, se sentään meni ihan odotusten mukaisesti.