Kirkkokahvit, 2/1e.

Sivusinkin jo viikonloppua käsittelevässä postauksessa sitä pahaa mieltä ja kummastusta, minkä sunnuntaina Jyväskylän upouudessa Kuokkalan kirkossa sai aikaan maksulliset kirkkokahvit. Täydessä kirkossa oli kolmisensataa seurakuntalaista ja kahvituksen järjestivät eteläpohjalaiset, olihan heidän kirkkopyhänsä. Messun alussa kerrottiin käytännön asioita kuten ehtoollisen logistiikka, mikä oli hyvä, olihan kirkossa varmasti paljon ihmisiä, joille jumalanpalveluksessa käyminen ei ole jokaviikkoinen rutiini ja väenpaljoudessa muutenkin selkeää. Samaan syssyyn toivotettiin kaikki tervetulleiksi kirkkokahveille, joiden hinta on aikuisilta 2e ja lapsilta euron. Leukani loksahti, vatvoin asiaa lähes koko messun ajan ja eilen kirjoitin asiasta palautetta aluekappalaiselle, joka sattui olemaan minut vuonna 1987 kastanut pappi.

Toin viestissäni ilmi harmini ja sen, että varmasti moni muukin kirkkovieras oli hämmästynyt ja harmissaan. Mielestäni kaiken seurakunnan toiminnan ei tarvitse olla ilmaista, mutta sunnuntaijumalanpalveluksen ja siihen kuuluvien kahvien kylläkin. Seurakunnan toiminnassa kuitenkin on aina se mahdollisuus, että taloudellisesti piinallisessa tilanteessa elävä voi olla seurakuntaan yhteydessä ja neuvotella alennuksesta. Missä kirkkokahvien alennuksesta neuvotellaan? Kahvinkaatajan kanssa koko seurakunnan nähden? Sakastissa? Palautteessani perustelin harmistustani sillä, että kirkkovieraiden joukossa varmasti herää närää siitä, ettei kirkollisverolle saa vastineeksi edes ilmaisia kahveja. Oudointa tilanteessa oli se, että seurakunnan ennakkoilmoittautumisissa maksullisuudesta ei mainittu mitään eikä messun aluksi myöskään kerrottu, mihin rahat menevät. Seurakunnalle? Eteläpohjalaisille?

Sain tänään vastauksen, jossa kerrottiin, että maksulliset kirkkokahvit ovat alueseurakunnan uusi keksintö, sillä vapaaehtoinen kahvimaksu ei tuottanut juuri koskaan mitään. (Mainittakoon, että Kuokkalassa asuu paljon opiskelijoita, pienten lasten perheitä sekä vanhuksia.) Viime sunnuntaina kahvivieraita oli ollut satakunta ja kahvitulot olivat hieman yli 100e, josta seurakunta maksaa vielä arvonlisäveron, 22%. Toisin sanoen sunnuntaikahvien loppusummaksi saadaan noin 80 euron potti. Sadasta kahvittelijasta noin puolet ovat siis jättäneet maksamatta - hyväntahtoiset ovat maksaneet, mutta kirkkokahveille haluavat vähävaraisemmat ovat jättäneet maksamatta ja poteneet huonoa omaatuntoa. Tai jättäneet kapinahenkisesti maksamatta, kuten minä, joka tosin äänestin jaloillani. Jumalanpalvelusvieraista siis kaksi kolmannesta poistui kahveitta ja kahveille jääneistä puolet jättivät syystä tai toisesta maksamatta. Oliko aiheutettu kummastus ja mielipaha todella 80 euron arvoinen? Kuinka moni harvemmin kirkossa käyvä seurakuntalainen veti herneen nenäonteloonsa asti ja totesi, ettei tule kyllä enää kirkkoon, kun ei edes kahveja saa veroilleen vastineeksi?

Palaute oli joka tapauksessa luettu työntekijäkokouksessa kaikille läsnäoleville. Toivon, että asia herätti keskustelua. Toivon myös, että muutkin asiasta närkästyneet ottavat seurakuntaan yhteyttä.

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että kansalliskirjastolla nauttimani yliopistolounas kustantaa 2,3 euroa. Erikoiskahvi Jyväskylän keskustassa kustantaa edullisimmillaan 2e. Kahdella eurolla kaupasta saa jo yli puolet kahvipaketista. Kappalaisen mielestä kirkkokahvin hinta oli kuitenkin halpa.