Lauantai-iltana äiti soitti, olivat menossa kuuntelemaan jazzkonserttia miehensä kanssa.
Ä: No äiti tässä, mitäs puuhaat?
T: No just oon laittamassa kenkiä jalkaan, mennään V:n ja muutaman muun kanssa ulos.
Ä: Aijaa! Mutta mihin sä Tytti menet yöksi?
T: No - toivottavasti ihan omaan sänkyyni!
Ä: Siis ootko sä Helsingissä?
T: Oonhan mä asunut täällä jo viime vapusta saakka.
Ja kyllä, ihan kiltisti omaan sänkyyni tulin nukkumaan ja vieläpä ihan järkevään aikaan! Ilta oli varsin piristävä, kuultiin tarinoita jos jonkinmoisia ja kotimatkalla piponi jäätyi kyytiä odotellessa yhden talon seinään.
maanantai 1. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
ihania tällaiset päivitykset, joissa kerrotaan se oleellisin, kuten pipon jäätyminen kiinni seinään <3
Se oli kiva ilta se ja ne ketä saattelin, ihmetteli jälkikäteen, et miten muka pipo voi jäätyä seinään :) Väitän, että ilmiö oli jokseenkin sama kuin kielen jäätyminen päiväkodin palotikkaisiin, vei aikaa noin nanosekunnin ja aiheutti äkillisen hämmennyksen :) ehkä vastaavia postauksia tulee myös tulevaisuudessa, jotenkin tuntuu, että isommat kokonaisuudet ei juuri nyt pysy oikein hallinnassa.
Lähetä kommentti