Postia pappi Jaakobille.

Kuva täältä.

Katsoin vihdoin tänään Postia pappi Jaakobille, jonka ostin Herättäjäjuhlilta kahdeksalla eurolla. Elokuva oli kaunis, joskin ahdistava ja lopussa hieman ennalta-arvattavakin. En osaa juuri nyt sanoa oikein mitään. Jaakob sanoi olevansa vain armon välikappale, mikä on jotain, mitä minäkin tahtoisin olla, mutta vanhaan pastoriin iskevä kauhu siitä, että pappeus ja ihmisten kirjeet ovatkin olleet vain Jumalan keino pitää häntä elossa jäi jotenkin kaivelemaan mieltä. Eikö ihminen vielä vanhanakaan tiedä, miksi oma elämä on mennyt niin kuin se on mennyt? Miksi vanha ja sokea pappi ei enää saakaan avunpyyntöjä, miksei kukaan tulekaan kastettavaksi tai vihille?

Leffavinkki: Kautokeinon kapina

Kuva lainattu MS Filmfestivalin sivuilta.

Piipahdettiin äitin kanssa Arktisen Upeeta -leffafestareilla katsomassa Kautokeinon kapina. Ennalta tiesin vain, että eräs tuttuni oli siitä pitänyt, että näyttelijät ovat kauniita ja kovatasoisia ammattilaisia ja että tarina kertoisi saamelaisista.

Lyhyestihän kyse on norjalaisten saamelaisista saamasta yliotteesta, kun nämä alkoholisoituivat ja joutuivat maksamaan velkojaan poroilla. Lestadiuksen herätyksen myötä tilanne parani, kunnes tilanteeseen turhautunut kauppias ja kapakoitsija juonittelee paikalle uuden papin, jonka on määrä palauttaa kansa kirkkoon.

Elokuvassa rakastin luontoa ja ihmisiä, miten he voivatkaan olla niin kauniita? Lisäksi olin kiitollinen uudesta näkökulmasta Lars Levi Lestadiukseen, tässä elokuvassa hänet näytettiin varsin positiivisessa valossa, toisin kuin lestadiolaiset nykymediassa valtaosin. Kuten elokuvan päähenkilöiden, myös minun päässäni myllersi kysymyksiä siitä, miten saman kirkon palvelijat voivatkin tuoda niin erilaista viestiä? Miten paljon pahaa onkaan maailmassa saatu aikaan keinottelemalla kristinuskon nimissä?

Ja se elokuvan musiikki! Valitettavasti siitä ei löydy elokuvan sivuilta minkäänlaista tietoa, ostaisin mielelläni levyn jos toisenkin, jos vain käsiini saisin.