Kuva täältä.
Katsoin vihdoin tänään Postia pappi Jaakobille, jonka ostin Herättäjäjuhlilta kahdeksalla eurolla. Elokuva oli kaunis, joskin ahdistava ja lopussa hieman ennalta-arvattavakin. En osaa juuri nyt sanoa oikein mitään. Jaakob sanoi olevansa vain armon välikappale, mikä on jotain, mitä minäkin tahtoisin olla, mutta vanhaan pastoriin iskevä kauhu siitä, että pappeus ja ihmisten kirjeet ovatkin olleet vain Jumalan keino pitää häntä elossa jäi jotenkin kaivelemaan mieltä. Eikö ihminen vielä vanhanakaan tiedä, miksi oma elämä on mennyt niin kuin se on mennyt? Miksi vanha ja sokea pappi ei enää saakaan avunpyyntöjä, miksei kukaan tulekaan kastettavaksi tai vihille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti