Kun tekee työtä, josta puolet on leirejä, voi saada alle kahden kuukauden pestiin mahdutettua kymmenen vuorokauden vapaan. Palaan töihin vasta ensi kuun alussa ja nyt otan suunnaksi Norjan. Vielä ei ole matkafiilis, koska kaikki on ollut niin hankalaa. Turkuun päästäkseni mummin oli heitettävä minut autolla, koska kesäkaupunkini on juhannuksen vuoksi lähes kaksi vuorokautta julkisten kulkuvälineiden pimennossa. No, ei se mitään, sillä Helsinkiin päästyäni YTVn reittiopas kehotti minua aamulla kävelemään lentokentälle, sillä julkiset eivät muka kulje! Asiaa viime yönä selvitellessäni päädyin lopulta hätäratkaisuun ja tilasin Airport Taxin, pääsenpähän ainakin varmasti perille ajoissa. Nyt syön pakastimesta löytynyttä kaalilaatikkoa aamupalaksi ja surkuttelen matkalaukkua, jonka päälle oli istuttava.
Norjassa on Norjan Changemakerin viikon mittainen kesäleiri. Toivottavasti saan sieltä intoa ja inspiraatiota, sillä noin muuten järjestöähky vaivaa pahemman kerran. Tuntuu epäreilulta, että sellaisetkin toimikunnat, joissa en ole mukana, sälyttävät tehtäviä minulle kysymättä minulta mitään, sitten unohtavat välittää asiasta tiedon minulle ja lähettävät pari päivää ennen deadlinea hiillostusviestejä. Muutenkin minusta tuntuu, että oma näkemykseni esimerkiksi Changemakerin toiminnasta on varsin erilainen kuin monella muulla - näen järjestön tiedostavia nuoria aikuisia kasvattavana tahona, jonka voima syntyy juuri siitä vaikutuksesta, jonka ihmisiin luomme. Järjestössä kuitenkin tunnutaan pingottavan aika paljon, tavoitteet ovat pilvissä ja työmäärä moninkertainen vapaaehtoisten määrään verrattuna.
Olisin mieluummin jäänyt vapaille mummolaan, tai ainakin sellainen olo minulla on nyt. Olisin tahtonut tutustua uusiin (työ)kavereihin, lähteä iltakahville, pelata lautapelejä ja parantaa maailmaa. Olisin halunnut tehdä asioita, joita tuossa kaupungissa aina teen, mutta joita en ole vielä ehtinyt tehdä. Olisin halunnut nauttia siitä, että ruokakaupassa on jo nyt joka kerta joku tuttu, kun sinne pistäydyn. Tahtoisin kiinnittyä osaksi yhteisöä entistä tiukemmin, luoda ihmissuhteita ja nukkua aamuisin pitkään.
Täytyy toivoa, että reissusta irtoaa lisää iloa ja inspiraatiota.
lauantai 20. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hmm. Kannattaa ihan oikeasti vaan sanoa ei, jos joku asia ei inspiroi tai ei ehdi. Niin mä teen. Kyllä ne asiat aina järjestyy ilman stressiäkin. Mulla on itsellänikin tässä tosu myöhässä, eikä aikomustakaan tehdä sitä ainakaan vielä tänään. :)
Jos tässä meinaat sitä tiedotusryhmän toimintaa, niin sori. Olin silloin itse sairaslomalla, kun nakkeja laadittiin ja delegoitiin. Harmi, että sulta ei olla kysyttä tai välitetty tietoa aiemmin. Paha jossitella, mutta olisin itse kyllä toiminut asiassa toisella tavalla. Sitten, kun saikun jälkeen astuin remmiin mukaan, luulin, että kaikkien tiedossa ovat mahdolliset nakit. Tämä on justiinkin niitä järjestöhomman iloja. Ei olisi varaa sairastua, ettei hommat vaan mene persiilleen. :)
Järjestöähky on tuttu tunne. Toisaalta otan mieluummin järjestön, jossa riittää visioita ja intoa kuin sellaisen, jossa niitä ei ole. Joskus se voi tarkoittaa huimia tavoitteita, mutta mun mielestä mitään ei saa, jos ei pyydä. Ja vapaaehtoisia on kyllä valitettavasti aina joka paikassa liian vähän. :) Pingottamiseen mä en osaa ottaa silleen muiden puolesta kantaa. Mä kyllä teen paljon, mutta en omasta mielestäni pingota. Varmaan oon löytänyt tasapainon tähän hommaan, kun oon vuosia ollut mukana. Kiirehän meillä on usein, mutta en tiedä, kuinka siihen vaikuttaisi. Ajankohtaiset jutut tulee yleensä aika nopeesti eteen.
Mustakin on tärkeetä, että nuorilla olisi Changemakerissa tilaa kasvuun, ja sitä pitäisi ehdottomasti tukea. Kuitenkin meidän kantava ajatus on vaikuttamistoiminta, eikä muutosta synny, jos ei hihoja laita heilumaan. Tässä pitää sitten tasapainotella. Totta varmasti on, että pienemmät tavoitteet voisivat olla välillä paikallaan.
Harmi, että Norjan reissun kanssa tuli säätämistä. Mutta siellä on varmasti huippua. Trust me! :)
Lähetä kommentti