tiistai 30. kesäkuuta 2009

Kesän paras päivä <3

Olipa kerran tyttö, joka juhannusgrillijuhlissa Norjassa päätti, että tätä herkkua on saatava lisää. Onneksin tytön työkaveri H. innostui asiasta myös ja houkutteli mukaan kolmannen työkaverin, V:n. Niinpä alkoi viikon suunnittelu, johon kuului useita palavereja ja sitten päästiin toteutukseen.

Aamupuuron jälkeen T. suuntasi uimapukuostoksille. Miten ihanaa, kun uimapukuja saa tässä kaupungissa kolmesta liikkeestä ja jo ensimmäisestä liikkeestä löytyi sekä bikinit että kokouikkari. Jihaa! Aurinko, palkkapäivä, vapaapäivä ja kaikkea ihanaa luvassa. Kävelin apteekin kautta työmaalle, totesin talon tyhjäksi ja hain Wanhan ajan Terva- ja Kermakaramelli -tötterön ja kiertelin puutalojen lomassa. Toimistolla oli yhä tyhjää, joten tyttö suuntasi kotiin, kohtasi matkalla H:n, paransi pikaisesti maailmaa ja haki kaupasta kuudella eurolla korillisen salaattiaineksia.

Mummi oli jo lähtenyt viikn reissuun, jättänyt pöydälle pari puhelinnumeroa ja jääkaappiin savulohta. Tyttö teki salaatin kannelliseen kulhoon, söi lohen ja eilisiä perunoita, suihkasi, palmikoi hiuksensa ja valmistautui lähtöön. Työmaalla tyttö askarteli hieman huomiselle leirille ja näki liudan ihania kuvia aurinkoisesta saaristosta. Ehkä ensi kesänä minäkin pääsisin meririparille, tyttö ajatteli ääneen ja sai kuulla, ettei kukaan työntekijä ollut ensi kesää ajatellen sinne halunnut. Ehkä todella, ehkä uskallan ottaa tämän puheeksi kirkkoherran kanssa ensi viikolla. Vihdoin H. ja V. saapuivat ja suuntasimme kohti määränpäätä.

Kun haluaa grillata, on ensin ostettava grilli, sitten hiilet ja sytytysneste ja lopulta vielä grillattavaa. Tyttö ja pojat starttasivat neljältä, pääsivät määränpäähän ja käytyään hetken seuraavanlaisia keskusteluja, saivat ruuat tulille:

V: "Mikähän tääkin osa oikein on?"
T: "No mä en kyllä tiedä, mut tässä ois tää käyttöoh.."
V: "Mää mitään ohjeita tarvitse, kyllä tää tästä."

V: "Kato, oltiin niin säästäväisiä että jäi ruuveja yli!"
H: "Niin, mut nää kahvat pitää vielä kiinnittää!"
V: "Äläs nyt, kyllä tää tästä."
T: "Niin, H., kato kun V. ihan itte."

Ruoka maittoi, aurinko paistoi ja tyttö istuskeli mahamakkaroistaan välittämättä bikineissään ja nautiskeli auringosta ja hyvästä seurasta. Ruuan jälkeen laituri kutsui, tyttö heitti talviturkin ja poikia huvitti, kun tyttöä ällötti mutainen pohja ja leväiset portaat. Koko ajan tytöllä oli olo, että näiden kanssa on hyvä olla, näiden kanssa on hyvä puhua, nämä ymmärtävät elämää ja osaavat parantaa maailmaa. Keskustelimme elämästä, kuolemasta, menneestä ja tulevasta, tärkeästi ja hömpästä. Tiskien jälkeen ajoimme kahville, paransimme maailmaa ja tytölle tuli harvinaisen hyväksytty olo. Sellainen olo, että jos kaikki maailman ihmiset olisivat tällaisia, en joutuisi silmäni kanssa syrjään, en pohtisi oikeuttani apuun ja apuvälineisiin, saisin perheen ja ammatin, olisin aina onnellinen ja ennen kaikkea, minulla olisi yhteisö johon kuulua. Kaiken kruunasi kotiinkuljetus, mitä lisää voi pieni väsynyt toivoa?

(Kuvia saatte, kunhan tyttö saa niitä ensin.)

2 kommenttia:

Tiina Tee. kirjoitti...

Kuulostaa mielettömän hyvälle päivälle!

tyttism kirjoitti...

Sitä se olikin! Elän toivossa, että ehditään vielä ottaa uusinta ennen mun leiriputkea, suren jo valmiiksi kesän loppumista.