torstai 22. tammikuuta 2009

ilo... eikun elämänpilaaja.

Opiskeluhan ei tunnetusti ole yhtään mukavaa, vaan vakavaa työtä ja raadantaa. Ja valmistuminen se vasta haudanvakavaa onkin!

Opintoneuvojan duuniin kuuluu ihmisten opintosuunnitelmien tarkastaminen. Vanhassa tutkintorakenteessa opiskelevien suunnitelmat tarkastetaan valmistumisen kynnyksellä (ai miten niin nurinkurista?), uuden tutkintorakenteen opiskelijoilla niitä tarkastellaan lähes vuosittain. Opiskelijat vihaavat suunnitelman tekoa ihan yhtä paljon kummassakin tutkintorakenteessa.

Itse olen jo huomannut uuden tutkintorakenteen edut, niin myös tänään. Uudessa rakenteessa opiskeleva avaa opinto-oppaansa ensimmäisen vuoden syksyllä, toisen vuoden syksyllä ja senkin jälkeen edes joskus. Vanhan tutkintorakenteen opiskelija saattaa avata opinto-oppaan ensi kertaa silloin suunnitelmaa tehdessään, ts. juuri valmistumisen kynnyksellä - jos silloinkaan.

Urani aikana olen tavannut opiskelijan, joka palautti diplomityön ja tahtoi valmistua. Kunnes selvisi, että hupsista vaan, häneltähän puuttuu pakollinen sivuaine. Olen tavannut myös opiskelijoita, joiden mielestä pakollisista kursseista voi luistaa neuvottelemalla. Voi, kun se olisikin mahdollista, minäkin olisin korvannut fyssan ekan ja matikan viidennen kurssin jollain ihan muulla jo moneen kertaan.

No, kun se nyt ei valitettavasti ole mahdollista, niin yliopisto on ihan susi, opintoneuvoja tekee asioista vaikeita ja ei ymmärrä, että jos on töissä pääkaupunkiseuulla ja asuu siellä, on täysin mahdotonta tulla tenttimään yhtään kurssia, ja valmistuminen menee väistämättä eteenpäin ainakin vuodella ja elämä on pilalla.

Olen tosiaan lyhytnäköinen pönttö, olisihan minun pitänyt ymmärtää. Se puuttuva tenttikin on niin työläs, että sen suorittamiseen menee korkeintaan tunti. Siinä kysytään mm. mihin kyseistä ainetta tulee elämässään tarvitsemaan ja lisäksi on pari laskua, joista selviytymiseen vaaditaan lukion oppimäärä!

Onneksi olen löytänyt työn, jossa pääsen toteuttamaan luontaisia lahjojani ihmisten piinaamisessa.

Ei kommentteja: