Kateus vie kalatkin vedestä.

Miten minusta tuntuu, että olen blogannut tällä otsikolla jo aikaisemmin?

Olisin voinut blogata teille otsikolla "Tee-se-itse: rastat", mutta en jaksa, sillä kaikki prosessista otetut kuvat näyttävät niin kamalilta, koska olen aivan mahdottoman lihava. Koska kuvankäsittelytaitoni rajoittuu lähinnä naaman suttaamiseen (mikä sitten suttaisi ne rastatkin) eikä suinkaa poskien kaventamiseen, päätin jättää bloggaamatta. Kerrottakoon, että puuha vei noin puoli päivää, ensin tupeeraamalla takutettiin 26 rastaa [toim. huom. hiukseni ovat ohuet - Vn päässä oli 50, Bn päässä 64 rastaa], joita B sen jälkeen neulahuovutti ja lopuksi niihin lätkittiin kynttilällä sulatettua mehiläisvahaa tuohuksista ja viimeiseksi kuumalla föönillä puhallettiin se pötkylöiden sisään. Nyt pää kutiaa ja rastat on tönköt, kuulemma viikko-pari vähintään pitää kärvistellä pesemättä ja sitten vasta saa jynssätä.

Olisin voinut blogata teille otsikolla "Erilainen tyttöjenilta" ja kertoa, miten monta tyttöä tarvitaan käynnistämään auto heittokaapeleilla. No, viisi tyttöä tarvittiin ja ne viisi tyttöä soittivat yhteensä seitsemälle miehelle (suntio, autokauppias, isä, sähköasentaja-rallikuski-kummisetä, moottoriurheilun harrastaja, sosionomi ja sosionomiopiskelija). Öinen operaatio Keravalla, tuon sähkömies-rallikuski-kummisetäni [joka meidän tuurillamme oli lomalla Kiteellä] parkkipaikalla vaati toisten kaapelien ostoreissun huoltsikalle 15min ennen sulkemisaikaa, sillä ensimmäiset kaapelit olivat väärää kokoa. Sitten soiteltiin, konsultoitiin, lähetettiin kännykkäkuvia akusta miehelle, pelättiin sinisiä lieskoja, räjähdystä ja autojen palamista sekä sitä, että toimivankin auton akku tyhjenisi. Sinällään yksinkertainen operaatio vei puolitoista tuntia, mikä varmaan aiheuttaisi hilpeyttä useammassakin miehenpuolikkaassa (ja naisissakin, jos ovat hommaa joskus tehneet), mutta parasta prime-time-viihdettä tarjosimme sille kotibileporukalle, joka touhujamme parvekkeelta koko ajan tillotti. Kiitti vaan avusta teillekin! Kotona oltiin joskus ennen puolta kahta, nukkumaan päästiin kolmelta. Kuvia on, muttei mitenkään hyödyllisiä, akkuja, kengänkärkiä, autoja ja sen sellaista vaan.

Tänään oli kokonaisuudessaan vähän huono päivä, vaikka sainkin Vn vaatekaappityhjennyksessä monta tosi kivaa juttua.

Kateus on kamala tunne, josta niin haluaisin päästä eroon. Katselin kaverini kaunista omaa kotia, kauniita hoikkia tyttöjä, kuuntelin juttuja töistä, ihmettelin miksi toisessa kirkollisen alan työntekijöitä kouluttavassa koulussa on niin sosiaalista väkeä ja olin vähän haikea. Yksi ystävä oli löytänyt oman peikkopuoliskon internetin ihmiskirpputorilta ja oli kovin onnellinen. Minä en edes uskalla kertoa mitään niille, keistä pidän. En ainakaan nyt, kun olen taas nähnyt valokuvissa todisteita siitä, että pitäisi ehkä muuttaa tynnyriin.

Kotona nukutti, nälätti ja suretti, lääkitsin olotilaa päivänokosilla, ruualla ja koulutöillä, mutta apu ei ole ollut aivan täydellinen.

Ehkä huomenna angstituttaa vähemmän.