... jonka alle jäi ihminen.
Ensin kuului kolinaa, aivan kuin joku olisi kaatanut tavaraa portaita alas. Paitsi että ääni kuului junan alta. Matkaseurani ehti tuumata mustan huumroinsa sävyisesti, että "noniin, kukahan sinne junan alle nyt jäi". Juna jarrutti, tuli hiljaista ja sitten kuulutus: "Arvoisat matkustajat, on tapahtunut junan alle jäänti. Tässä menee nyt aikaa, kun odotamme poliiseja ja pelastustoimea."
"Junan alle jäänti"? Mikä kamala, virkamiesmäinen termi kuvaamaan sitä, että jonkun ihmisen kokonainen elämä päättyi. Kuvaamaan sitä, että jonkun ihmisen epätoivo loppui raiteille, että hän ehkä vielä ajatteli jotain tai jotakuta kolistessaan vaunumme alitse. Kolisiko pää, vai olivatko ne kädet?
Vaunussamme ollut poliisi lähti paikan päälle, odottelimme tunnin. Junan ilmastointi kytkettiin pois, junaa työnnettiin taaksepäin ja paloauto tarkasti veturin vauriot. Konduktööri tai kuljettaja kuulutti tiedotteita, yhden ääni tärisi. Kun jatkoimme matkaa, radan varressa seisoi poliiseja jätesäkit käsissään.
Kuinka pieneksi ihminen menee junan alle jäädessään? Oliko se vahinko? Tahtoiko hän kuolla? Miksi juna seisoi niin kauan, eikö kuljettajan vaihtaminen ja ruumiin pois vieminen ole nopeasti tehty? Vai eikö ruumista ollut enää? Palaset on kerättävä varmastikin heti, jotta mahdollisimman paljon saadaan talteen. Tuntuu pahalta ajatella ihmisen hintaa - kuinka kauan täyttä junaa seisotetaan, jotta kuollut saadaan turvaan?
Ajattelin myös ammattilaisia. Virkapukuista poliisia, joka heti ryhtyi työhön ja palasi myöhemmin paikalleen lukemaan kirjaa. Konduktöörejä, jotka ensimmäisenä puhuttavat kuljettajaa, joka on juuri nähnyt ihmisen jäävän junan alle ja konduktöörejä, jotka ensimmäisinä näkevät ruumiin. Entäpä ne poliisit, jotka joutuvat keräämään palaset? Vai ambulanssihenkilökuntako sen tekee? Jos olisin valmis pappi, mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä? Mitä olisin tehnyt? Itkevä Eero Huovinen Thaimaassa tsunamin jälkeen. Kuuluuko olla ensisijaisesti pappi vai ihminen, voiko olla molempia? Kerrotaanko jollain kurssilla, mitä pitää tehdä jos on pappina junassa, joka ajaa ihmisen hengiltä?
tiistai 18. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Järkyttävää.
Niinpä. Niin surullinen päätös elämälle ja niin raskasta myös muille, niille joille jäi haudattavaksi vain jotain ja junan työntekijöille, etenkin kuljettajalle.
Huh. Aivan kamalaa. Mutta kirjoitit siitä kauniisti.
No yritin ajatella, etten voi olla kovin ronski, kun se kuitenkin oli kokonainen ihminen ja kokonaisen ihmisen koko elämä, mikä siinä meni. Ja toisaalta on mietityttänyt paljon se, että samaisen ihmisen hyvin todennäköisesti joku pappi tulee siunaamaan. Miten siinä tilanteessa osaa sanoa jotain kaunista ja lohdullista?
Ajatteluttava kirjoitus.
Valmiita vastauksiahan ei ole. Ajattelen, että se kaunis ja lohdullinen ajatus ei niinkään ole minkään vastauksen tarjoamista, koska eihän tällaisiin ole vastauksia. Ehkä enemmänkin lohtua voi löytää siitä, että joku (pappi tai muu) sanoittaa tilannetta, surevien tunteita ja antaa niille luvan. Senkin sanominen ääneen, ettei vastauksia ole, on minusta lohduttavaa.
Ja luulen, että jos olisit ollut pappina siinä junassa, olisit automaattisesti alkanut toimia. Jos sulla ois ollut virkapaita päällä ois varmaan joku jotenkin reagoinut siihen ja olisit varmasti toiminut pappina. Aivan samoin kuin se poliisi toimi poliisina. Se tietty ammatillisuus puskee sieltä kuitenkin esiin, vaikkei missään kurssilla tällaisiin tilanteisiin voikaan valmistautua.
Kriisitilanteessa toimitaan enemmänkin selkäytimellä kuin minkään kirjaviisauden varassa. Totta kai kaikki opittu varastoituu ja vaikuttaa myös sinne selkäytimeen, mutta ei niitä tietojansa siinä hetkessä tiedosta. Sitä vain toimii.
Tilanne oli kyllä aika pysäyttävä. Mietin, että onko tietynlainen toimintatapa jotenkin ohjelmoitu tiettyjen ihmisten selkärankaan - ehkä niiden jotka hakeutuvat papeiksi, palomiehiksi ja poliiseiksi? Ei kriisien ja väkivallan tai pahan olon kohtaamiseen varmaan koskaan rutinoidu (toivottavasti!) niin, että vastaukset ja toimintatavat tällaisissa tilanteissa nousisivat esiin opittuina toimintatapoina ja fraaseina.
Lähetä kommentti