Kuva Googlen kuvahausta.Paikka: Töölön kirkko, Topeliuksenkatu 4
Aika: 3.5.2009 klo 18, etkot klo 17
Kesto: 1h 20min, etkot 1h
Messun toimittivat: Elina Ahola (saarna), Miika Ahola (liturgi), messubändi ja -kuoro, joiden johtajina Make Perttilä ja Leena Koivisto
Päivän aiheena: Taivaan kansalaisena maailmassa
Kirkko: 1920-luvun klassismia, jossa piirteitä funkkiksesta. Kaunis, mutta hieman hämärä ja sokkeloinen. Kirkkosali yllättävän pienen oloinen. Kaunis kirkko, johon kadun äänet kuuluivat yllättävän hyvin.
Väkeä: arviolta 200-300 (arvioitu sen perusteella, että kirkkosaliin mahtuu 500). Nuoria, nuoria aikuisia, aikuisia ja muutama eläkeikäinen.
Numeroita: paikalla 2-3% seurakuntalaisista, jos ei oteta huomioon sitä, että todellisuudessa messuvieraat tulivat ympäri pääkaupunkiseutua.
Saarna: Evankeliumissa Jeesus kertoi olevansa tie, totuus ja elämä ja menevänsä meidän edellämme valmistamaan meille sijaa. Saarnassa puhuttiin taivasikävästä ja siitä, miten usein toivoisi Jumalan valtakunnan olevan tässä ja nyt, Jumalan hyvyyden näkyvän arjessa eikä osaa kaivata kuolemaa ja tuonpuoleista. (sitten tuli käännekohta, jonka aikana pohdin muuttolaatikoiden sijoittelua ja jonka jälkeen..) Jumalan läsnäolon kaipaus on hyvä ja luonnollinen asia, toki me kaipaamme taivaaseen.
Virret: 572, 720 (synnintunnustus), 334, 105 (!), 501, 228 ja 571 (muistaakseni näin!)
Yleismaku: Urhea liturgi lauloi, vaikka nuotin vieressä olin aika paljon tilaa. Saarna oli niinikään hyvä, vaikka missasinkin käännekohdan, mutta musiikki oli upeaa! Husky Rescuen solisti oli artistivieraana, mutta myös bändi ja kuoro olivat erinomaisia. Tylsähköistäkin virsistä oli saatu reippaita, laahavuus oli tiessään ja ennen kaikkea vieraitakin virsiä kykeni laulamaan, kun oli kunnon esilaulajat. Etkoilla oli väkeä teineistä meihin nuoriin aikuisiin, yhteensä kahdeksan henkeä ja pappi. Popmessun etkoilla päiväkerhotilassa puidaan päivän evankeliumia ja ainakin minulle metodi sopi oikein hyvin, jaksoin kirkossakin kuunnella paremmin, kun asia ja ajatus oli ennalta tuttu. Messun jälkeen kirkkosipsit, -mehut ja -viinirypäleet seurakuntasalissa. Minua värvättiin myös mukaan (en ole aivan varma mihin, ehkä vapaaehtoistöihin?), mutta koin tulevani kovin lämpimästi kohdatuksi!
Hyvää ja huomioitavaa: Seurakunnan nuoret jakoivat virsikirjat, joiden välissä oli messun kulusta kertovat vihkoset ja toivottivat tervetulleiksi kirkkosalin ovella. Virsien numerot kerrottiin aina, joten oli helppo veisata vaikkei virsitaulusta ollutkaan näköhavaintoja. Messussa oli ainakin puolenkymmentä tuttua ja tunsin oloni todella kotoisaksi. Oli mukavaa, että laulettiin virsiä!
Jäin kaipaamaan: Hiljaisempaa musiikkia ehtoollisen aikana. Tiedän toki papin sanat, mutta tuntui hassulta ottaa vastaan ehtoollinen papilta, jonka ääni ei kuulunut vaikka suu edessäni selvästi sanikin jotain.
Bonus: Etkopapin myöhästyttyä (kummit tulivat kastetilaisuuteen tunnin myöhässä) saatiin messukaverini Bn kanssa linssikeittoa, nam! Kolehti jaettiin, jokainen sai mukaansa virrensäkeen.
Tuomio: Huippukivaa, tänne palaan varmasti!
www.popmessu.fi
2 kommenttia:
niin, se virren 501 toukomettinen tarkoittaa muuten sepelkyyhkyä :)
Olipas upea kirkkokokemus! Täytyy varmaan joskus yritää itsekin ehtiä POP-messuun. Musiikki merkitsee kyllä tosi paljon. Järvenpään Henkireikä-illoissa, joissa lauleskelen välillä esilauluryhmässä, Make Perttilä johtaa myös tosi ammattitaitoista bändiä. Kyllä on hieno laulaa!!!
Lähetä kommentti