Kirkkosightseeing, osa 5. Tuomasmessu.

Kuva www.helsinginseurakunnat.fi

Paikka: Mikael Agricolan kirkko, Tehtaankatu 23
Aika: 24.5.2009 klo 18
Kesto: 2h
Messun toimittivat: Marianne Heikkilä (saarna), Pirjo Kantala (liturgi), Pekka Virtanen (juontaja), Orvokki Sutinen (esirukousjohtaja), Juha Vintturi (Tuomaskuoron johtaja), Hilkka Kangasniemi (musiikin johtaja)
Päivän aiheena: Pyhän Hengen odotus (ehkä, oon tosi huono muistamaan...)

Kirkko: Värikkään arkkitehtikilpailun voittanut Lars Sonckin suunnittelema kirkko on otettu käyttöön 1935. Kirkon 30-metrinen piikkimäinen yläosa laskettiin kirkon sisään sota-aikana, jottei se toimisi vihollislentäjille maamerkkinä. Kirkkosali on kauniin yksinkertainen, kaarevan sisäkattonsa vuoksi todella korkealta tuntuva tila. Käytävän yläpuolella roikkuu laiva ja alttarisyvennys on kauniin punainen.

Väkeä: Kirkkoon mahtuu 1000 henkeä, arvioisin kävijämääräksi ehkä 700, sillä aivan tiiviitä rivit eivät olleet. Lisäksi messua oli mahdollista seurata Radio Dein ja Internetin kautta.

Numeroita: Messun järjestämiseen osallistui yli 70 vapaaehtoista.

Saarna: Yllätyin, kun kirkkoon mennessäni selvisi, että Changemakerin kesäkiertueen järjestelyihin osallistunut Marianne Heikkilä Kirkon Ulkomaanavusta saarnaa! Manna saarnasikin hyvin ihmisoikeuksista ja siitä, miten me kaikki olemme saman puun oksia ja yhtä Meidän Herrassamme. Hän kertoi vierailuistaan pakolaisleireillä ja kohtaamisestaan 12 lasta huoltavista isovanhemmista, jotka saivat voimaa Jumalan läsnäolosta. Manna saarnasi voimallisesti ja painokkaasti siitä, miten me kaikki olemme saman kristikunnan jäseninä osa sairasta, HIV-positiivista, konflikteista ja aliravitsemuksesta kärsivää kirkkoa.

Virret: Sekä virsikirjasta että Uusia messulauluja -kirjasta. Koska en muistanut ottaa kynää ja paperia mukaan, muistelen vain, että veisasimme ainakin virret 332 ja 484. Tuomasmessussa lauletaan paljon, nyt laulettiin useita Petri Laaksosen kappaleita sekä aivan ihana Jaakko Löytyn Sillä sinun on valtakunta.

Yleismaku: Mukavan leppoisa ja kirjava Tuomasmessu, jossa todellakin kaikki olivat tervetulleita. Bongasin itseni lisäksi kaksi kepinkäyttäjää!

Hyvää ja huomioitavaa: Osa lauluista oli aika haastavia yhteislauluksi ja osassa esilaulaja ja/tai kuoro aloitti haparoiden, joten oli vaikea päästä mukaan. Musiikki oli kuitenkin tosi hienosti toteutettu, saksofoni aivan ihana. Joku mikkiin puhuvista naisista (liturgi tai esirukouksenjohtaja) oli välillä hieman pihalla, mutta ei se menoa lopulta haitannut. Hyvää oli Minituomaille järejstetty ohjelma, kirkkosalissa oli verrattain rauhallista, kun lapset palasivat vasta ehtoolliselle. Messussa myös tervehdittiin lähellä istuvia alussa ja toivotettiin Kristuksen rauhaa kesken messun, mikä rikkoi mukavasti jäykistelytunnelmaa.

Jäin kaipaamaan: Vielä hieman selkeämpää esilaulua sekä ensikertalaiselle soveltuvia ohjeita, kuten "messun kulkua voit seurata laulukirjan takasivuilta". Vuoropuheluihin ja -lauluihin osallistuminen oli välillä kimuranttia, kun sävel ei ollutkaan tuttu tai vuoropuhelua ei normimessun kaavassa vastaavassa kohdassa ole.

Bonus: Isotekstinen virsikirja järjestyi, sillä eteisessä oli niin rauhaisa meininki ennen messua ja monta auttavaa käsiparia, joten uskalsin kysyä. Lisäksi lähtiessä kaikki käteltiin ja kaikkien kanssa vaihdettiin muutama sana, tuli tervetullut olo.

Tuomio: Jokaisessa Tuomasmessussa on eri tunnelma. Tampereella Tuomas ei kolahtanut, Jyväskylässä kovasti. Lempparini on edelleen Keski-Suomessa, mutta tämä oli oikein mukava myös. Nuoria aikuisia oli yllättävän vähän. Tulen uudelleen!

Messun alussa selkäni takana istui kaksi eläkeikäistä rouvaa, jotka marmattivat vessajonojen pituudesta melko kovalla äänellä. Noin viisi minuuttia ennen messua kuoro aloitteli laulamistaan ja vieressäni istuva keski-ikäinen nainen kääntyi ja pyysi näitä vanhempia rouvashenkilöitä hiljenemään (keskustelua vessajonoista seurasi väistämättä ymprillä istuvat ainakin muutaman metrin säteellä). Rouvat tuhahtivat toisilleen, että "ei toimitus vielä ole kyllä alkanut" ja että "jos ei kestä kuunnella keskustelua, niin voi lähteä pois". Kiukustuin ja tuohduin, mutten sanonut mitään. Mielestäni jokaiselle tulee suoda mahdollisuus kirkossa hiljentymiseen, etenkin jos asiallisesti sitä pyytää. Kyllä minä oletan myös vaikkapa raitiovaunussa kailottavan ihmisen laskevan volyymiaan pyydettäessä - ei siihen mitään kirkollisia toimituksia tarvita. No, vieressäni istujalla pirahti puhelin messun alkupuolella, josta taemmat rouvat tietenkin saivat vettä myllyynsä. Kun messun lopulla ajattelin huomauttavani heidän käytöksestään, viuhtoivat muorit jo käytävää pitkin ulko-ovelle, jotta ehtisivät ennen loppulaulua ja kulkuetta. Huvitti. Oikeita täsmäkirkkoilijoita, kirkkoretki alkaa tasan sillä kellonlyömällä, kun messun on ilmoitettu alkavan ja kaikki oleellinen on koettu siunauksen jälkeen. Hohoijaa.