Olen mielessäni listaillut asioita, joista joutuu näön heikkenemisen myötä luopumaan. Siiron osa asioista ei kaada maailmaani, mutta yksin ympäri Eurooppaa matkailleena tuntuu raskaimmalta se, että ilman opasta vieraassa (tai tutussakin) ympäristössä liikkuminen on mahdotonta. Onneksi olen jo nähnyt Amsterdamin, yksin matkustavana sokkona siitä voisi tulla uimataitoa koetteleva matkakohde!
Ronja pohti taannoin pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen haasteita ja totesi, että Hakaniemen tori on elämysmatkailua ja metro puolestaa (Itiksen lipunleimasimia lukuunottamatta) helppokäyttöinen. Maaginen sana on pysäkkikuulutukset.
Sain aamulla kutsun Facebookin Pysäkkikuulutukset busseihin ja ratikoihin! -ryhmään ja riemastuin. Olen innolla rekrytoinut ystäviäni sinne mukaan, ehkä teistäkin joku? Näkövammaisten keskusliitto on lobannut kuulutusten puolesta jo pitkään ja yleinen mielipide tuntuukin olevan kuulutusmyönteistä. Erilaisia wlanin tai radion kautta toimivia järjestelmiä on ehdoteltu myös, mutta mielestäni ne kuulostavat monimutkaisilta ja käyttäjäkunnasta rajautuisivat pois ne lapset, vanhukset, opiskelijat ja muut,joilla ei uusimpia älypuhelimia ole. Puhuvat bussit ja muut kulkuvälineet ovat suurissa kaupungeissa arkipäivää, miksi koti-Suomen pitää olla tässä(kin) asiassa vastarannan kiiski ja takapajula?
Mielestäni tämä on myös ekoteko. Ehkäpä keski-ikäiset navigaattorisedätkin jättäisivät volvonsa joskus kotipihaan, jos bussi puhuisi ja kertoisi, missä on oikea osoite. Näkövammaiset myös käyttävät taksia todella paljon, ja uskon monen opiskelijan siirtyvän mieluusti ekompaan koulumatkaan julkisissa kuin taksissa. Antaa se myös paljon normaalimman olon, jos ei tartvitse hurautella taksilla luennolle.
Aiheesta on tänään kirjoitettu myös Hesarissa.
2 kommenttia:
Kuulemma matkailu uusissa kaupungeissa ilman näkevää opasta onnistuu, ainakin hyvällä kielitaidolla ja seikkailumielellä varustettuna. Minä en lähtisi. Ne pari maailmanmatkaajasokkoa, joista olen kuullut, taitavatkin liikkua opaskoiran kanssa, mikä tietysti helpottaa asiaa hieman. Tai itse asiassa se toinen taitaa kulkea vaan valkoisen kepin ja kielitaitonsa varassa... Olisi hienoa kokeilla, mutta ei minun kielitaidollani. ;)
Pitääpä liittyä tuohon facebook-ryhmään. Tuosta olisi varmasti hyötyä myös ulkkareille, joille paikat eivät ole ennestään tuttuja ja joiden voi muuten olla vaikea löytää perille. Itseä on juuri ulkomailla paljon helpottanut se, että pysäkkien nimet mainitaan kulkuvälineissä (vaikkei niistä aina saisikaan niin hyvin selvää...).
Lähetä kommentti