Siunattu koti <3

Eilen oli sitten se suuri päivä. Ruokien ja siivoilun kanssa meinasi tulla kiire, mutta se kai kuuluu vähän asiaan. :)

Siunaus oli tarkoitus aloittaa kuuden maissa. Ennen puoli kuutta sain pastorilta tekstiviestin "Tulen suoraan toimistolta K:n kanssa. Saavumme hyvissä ajoin ennen klo 18. Saavumme varmasti." ja 17.40 seuraava "Olemme jo matkalla.". Vakuuttelusta huvittuneina otimme tuplapastorit vastaan viittä vaille kuusi.

Aikaisempi kokemukseni kodinsiunauksesta on äitini luota, siellä läsnä oli vain perhe. Meillä oli minun ja kämppikseni lisäksi liuta kummankin ystäviä, joille oli delegoitu psalmin ja Raamatun katkelmat. Esirukouksen rukoilin minä ja musiikista vastasi H. kesätyöpaikastani. Lauluiksi olimme valinneet virren Ystävä sä lapsien, sekä punaisen veisukirjan Väsyneet maan, Elämä on nyt (Kiitos kun saan tässä olla) sekä Kuljeta ja johda. Etukäteen kämppikseni oli toimittanut ajatuksiaan kodista kirjallisesti ja minä käynyt papin kanssa kahvilla jutustelemassa, joten valmistamansa puhe oli koskettava, kuvasi tuntojani hyvin. Tuttu pappi, joka on elänyt ystävänä rinnalla jo useita vuosia, auttoi tietenkin asiaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntui, että pyörryn, huone keinui ja pyöri, onneksi oli tuolissa selkänoja! Olisinko kenties pidätellyt hengitystä koko puheen ajan?

Siunauksen jälkeen iskettiin kiinni ruokapöytään, josta ei valitettavasti ole kuvan kuvaa. Tarjolla oli Alkon sivuilta napattu mieto Etelän hedelmät -booli sekä alkoholiton Pommac-vissy-omenamehu-mansikka-booli sekä savukalasalaatti, kreikkalainen salaatti, hapankaalipiirakka ja gluteeniton vastineensa sekä gluteeniton porkkanapiirakka ja gluteeniton suklaakakku, jälkiruokasalaattina vesimeloni-ananassalaatti. Etenkin savukalasalatti ja hapankaalipiirakka tekivät kauppansa, samoin porkkanapiirakka. Olen kovin positiivisesti yllättynyt gluteenittomista leipomuksista ja olin iloinen, kun saatoin sanoa gluteenittomalle vieraalleni, että hän voi kerrankin syödä kaikkea paitsi sitä gluteenillista hapankaalipiirakkaa.

Testasimme tämän kaksion saunan, johon sopi neljä normaalikokoista naista vaivatta (!), istuimme parvekkeella, makoilimme riippumatossa, hieroimme toistemme hartioita ja puhuimme teologijuttuja ja muita juttuja, riparijuttuja aika paljon.

Illalla kaikkien lähdettyä olo oli onnellisen haikea. Niin monet rakkaat ja tärkeät ihmiset saman katon alla, yhdessä, iloisina ja tyytyväisinä. Onni heistä ja haikeus siitä, ettei kaikkia välttämättä näe pitkään aikaan. Tulkaa pian uudestaan!