Rahareikä.

Helsinkiin muutettuani oivalsin asian, jota olin jo Tampereella aavistellut (ja josta isäni on huomautellut useita kertoja): toisinaan on tilanteita, joissa siisti, virallinen takki olisi plussaa. Niinpä aloitin puolitietoisen takinmetsästyksen, loin mielikuvan takapuolen alle yltävästä pituudesta ja tuplanapituksesta. Eilen kiersin ex-naapurin T:n siskon uuden koiralapsen katsastusreissulla puoli Selloa tuskanhikisenä. Tällä näöllä shoppailu on vaikeaa, sillä kaukaa ei voi bongata mitään, vaan jokainen näyteikkuna on vilkaistava lähietäisyydeltä. Löytyi tosi kiva (maksoi 300e), löytyi mahdollinen (ei kokoja), löytyi kivan värisiä (näytin siltä kuin odottaisin kaksosia). Tänään sitten päätin piipahtaa Forumin Esprit'hin, sillä mielikuvani Esprit'stä on laadukas. Merkin eettisyydestä tai ekologisuudesta en osaa sanoa muuta kuin sen, että vaatteet ovat käytössäni olleet pitkäikäisiä ja siksi ekologisia. Siellä sitten tärppäsi, maksoin hieman kärivstellen uudesta armeijanvihreästä (tyylilleni uskollisena) trenssistä 129e ja yritin olla ajattelematta tilini saldoa. Olen tyytyväinen, nyt on missä pönöttää. Voin joskus esitellä ne kaksi muuta kevät-kesä-syys-takkiani, molemmat Globe Hopen, toinen keväältä 2005, toinen viime syksyltä. Keväällä 2005 erosin ex-poikaystävästäni. Hän sai viikonloppuna esikoistyttären.

No, Sellossa näin jotain ihanaa. Kukaan tuttavani tuskin uskoo, että voisin himoita jotain harmaata, mutta nyt himoitsin! Eilen en ehtinyt sovittaa, joten tänään sovitin sitten keskustassa ja ostinkin. Alla oleva harmaa, hieman hipihtävä ja maalaisromantiikkaan kallistuva kesämekko! Ohutta puuvillaa, todella ilmava ja mukava päällä. Viisi konfirmaatiota vaatii kyllä jo uuden puvun, eikä sitä samaa vanhaa, joka on palvellut konfismekkona jo vuodesta 2003. Tämä on tarpeeksi ohut, että sen kanssa voi laittaa mustat polvisukat ja mustan neuletakin tukehtumatta silti alban alle heinäkuun helteeseen.

Kuva Kappahlin kotisivuilta.

Kodin1:stä ostin sukkalaatikon (entinen sukka-alusvaatelaatikkoni ei mahdu nykyiseen kaappiin), joka täyttyi ääriään myöten. En osta enää koskaan sukkia, alushousuja enkä sukkahousuja, niin paljon niitä ääriään myöten täynnä olevasta vanhasta laatikosta paljastui! Lisäksi löytyi verhonipsuja (niitä saikin metsästää, tässä asunnossa on erikoiset kiskot), kukkaruukkuja ja siemeniä (tosin ne ihanat mummokukat kukkivatkin vasta vuoden päästä!). Illan kruunasi J:n kanssa kahvittelu Cafe Engelissä.