Nyhjäisin tyhjästä stressiärsyn.

Kävin tentissä Tampereella. Tentti oli hyvä, minä en. Löysin taulukoukkuja, katkaisimellisen jatkojohdon ja hammastahnaa. Aurinko paistoi ja oli kaunista. Minua ärsytti, stressasi kesätyöt, joiden kanssa asiat on sekavia ja kiire, joka hönkii niskassa. Sain tänään viralliset paperit Kelan kunoutuspäätökseen liittyen. Jostain syystä poden byrokratiaähkyä, en selviydy yksinkertaisistakaan asioista (opiskelutodistuksen tilaaminen tai hakeminen) ja tekisi mieli laittaa pää pensaaseen ja lakata olemasta. "Muutin Helsinkiin, alan opiskella teologiaa" -repliikki kirvoittaa totuudenmukaisuudessaan lähes aina syvällisiä keskusteluja ihmisten suhteesta kirkkoon, asenteista ja ajatuksista. Hyviä, mutta uuvuttavia keskusteluja. Keskustelu kirkossa ja kirkosta on tärkeää, mutta tulee niin toivoton olo, kun ei osaa vastata eikä argumentoida. Olisiko sittenkin pitänyt pysytellä insinööriydessä ja potea alemmuutta, kun ei ymmärrä fysiikkaa (läpäisin kolmevuotisen piinan, Insinöörifysiikka I 6op, viime viikolla niukin naukin) eikä usko teknologian kaikkivoipaisuuteen kuin olla teologi, joka ei osaa keskustella ja jolla ei ole anta vastauksia. Tekisi mieli vain itkeä ja nukkua sata vuotta, eikä mennä huomenna kuulemaan Suomen kehityspolitiikan tilasta, soittaa järjestöasioissa festareille, odottaa kirkkoherran puhelua, soittaa YTHSn hammaslääkärille, lukea tenttiin, mennä kuntoutusohjaajalle, lukea tenttiin tehdä mitään enää ikinä.

Oikeasti halusin vain postata kangaskasseista, ehkä teen sen huomenna.