Varoituksen sana, sillä nyt seuraa jatkoa tälle syksyllä kipakkaa kritiikkiä herättäneelle keskustelulle, sillä Vintage Livingissä pohdittiin perinteiden, uskomusten, kristinuskon ja juhlapyhien suhdetta enkä halunnut kommentoida jokaista kommenttia erikseen - niin paljon ajatuksia se minussa herätti.
On totta, että kristinuskon myötä on monet kristilliset juhlapyhät pyritty sijoittamaan vuodenkiertoon ja kalenteriin siten, että ne osuisivat mahdollisimman hyvin yksiin jo olemassaolevien pakanallisten juhlapyhien kanssa. Olen kuitenkin pohtinut, että ovatko nykyiset juhlat siis oikeastaan pakanallisia eivätkä kristillisiä juhlia? Suomalaisten kolme suurinta - joulu, juhannus ja pääsiäinen - kuuluvat kaikki tähän kastiin. Sekä juhannuksen että joulun juhliminen on pakanallisissa kulttuureissa Pohjois-Euroopassa (mahdollisesti muillakin pohjoisilla alueilla?) liittynyt valon määrään ja vuoden kiertoon. Suomessa juhannus on mielestäni edelleen melko epäkristillinen, vaikka Johannes Kastaja siihen on kirkon puolesta liitetty ja nimikin on sille sukua, kun taas joulu on kristillisyydessään kokenut jonkinlaisen inflaation. Jos nämä juhlat eivät olisi "kirkon juhlia", juhlittaisiinko niitä edelleen? Jos taas ajatellaan asiaa maantieteellisesti, eivät valon juhlat ainakaan tällä ajoituksella ole olleet osa Päiväntasaajalla tai eteläisellä pallonpuoliskolla elävien arkea. Eikö tämä tee esimerkiksi joulun juhlimisesta vaikkapa Australiassa tai Etelä-Afrikassa nimenomaan kristillisen juhlan, kun kerran pakanallisia juuria ei alueella asiaan liity? Pääsiäisestä en tiedä - mikä on sen pakanallinen vastine? Eikö rairuohon kylväminen ja munien syöminen, samoin kuin joululahjat, kuulu nimenomaan kristilliseen retoriikkaan? Olen edelleen sitä mieltä, että pakanallisena juhlana jouluaan viettävien tulisi viettää sitä pakanallisin symbolein ja meiningein ja olla sotkematta "parhaiksi paloiksi" kokemiaan kristillisyyden osia mukaan...
Kuva Ylen sivuilta.
Vintage Livingin kommenteista poimin myös seuraavan ajatuksen: "en jaksa pohtia juhlien alkuperää ja kristillisyyttä, eikö me voida juhlia ihan ilman ryppyotsaisuuttakin?". Mielestäni on oikeastaan aika huvittavaa, miten ihmiset kokevat kirkon, uskonnon ja etenkin kristinuskon rajoittavaksi, ahtaaksi ja tiukkismeininkiä jakelevaksi. Väkisinkin nousee mieleen viime aikoina otsikoissa pyörinyt Vapaa-ajattelijoiden linja-autoihin levittäytyvä mainoskampanja, "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." kaikessa ymmärtämättömyydessään, sillä kristinuskossa ja ylipäänsä Jumalaan uskomisessahan ajatuksena on juurikin se, että uskomalla meidän ei tarvitse murehtia, vaan saamme nauttia elämästä. Eihän kristillinen pääsiäinen ole surullinen juhla, saati sitten "suu viivana istumista", kuten Vintage Livingin kommenttilootassa joku tuumasi. Pitkäperjantai on hiljentymistä varten, mutta pääsiäisen sanomahan on nimenomaan suunnaton ilo ja riemu, kun Jeesus nousi kuolleista ja lunasti meidän syntimme kuolemallaan! Sen kunniaksihan voi pitää vaikka hulvattomat pääsiäisbileet, sillä meille on juuri julistettu, että töpeksittiin miten vain, meidät hyväksytään ja meitä rakastetaan aina.
Olen puhunut, purnatkaa jos siltä tuntuu :)
On totta, että kristinuskon myötä on monet kristilliset juhlapyhät pyritty sijoittamaan vuodenkiertoon ja kalenteriin siten, että ne osuisivat mahdollisimman hyvin yksiin jo olemassaolevien pakanallisten juhlapyhien kanssa. Olen kuitenkin pohtinut, että ovatko nykyiset juhlat siis oikeastaan pakanallisia eivätkä kristillisiä juhlia? Suomalaisten kolme suurinta - joulu, juhannus ja pääsiäinen - kuuluvat kaikki tähän kastiin. Sekä juhannuksen että joulun juhliminen on pakanallisissa kulttuureissa Pohjois-Euroopassa (mahdollisesti muillakin pohjoisilla alueilla?) liittynyt valon määrään ja vuoden kiertoon. Suomessa juhannus on mielestäni edelleen melko epäkristillinen, vaikka Johannes Kastaja siihen on kirkon puolesta liitetty ja nimikin on sille sukua, kun taas joulu on kristillisyydessään kokenut jonkinlaisen inflaation. Jos nämä juhlat eivät olisi "kirkon juhlia", juhlittaisiinko niitä edelleen? Jos taas ajatellaan asiaa maantieteellisesti, eivät valon juhlat ainakaan tällä ajoituksella ole olleet osa Päiväntasaajalla tai eteläisellä pallonpuoliskolla elävien arkea. Eikö tämä tee esimerkiksi joulun juhlimisesta vaikkapa Australiassa tai Etelä-Afrikassa nimenomaan kristillisen juhlan, kun kerran pakanallisia juuria ei alueella asiaan liity? Pääsiäisestä en tiedä - mikä on sen pakanallinen vastine? Eikö rairuohon kylväminen ja munien syöminen, samoin kuin joululahjat, kuulu nimenomaan kristilliseen retoriikkaan? Olen edelleen sitä mieltä, että pakanallisena juhlana jouluaan viettävien tulisi viettää sitä pakanallisin symbolein ja meiningein ja olla sotkematta "parhaiksi paloiksi" kokemiaan kristillisyyden osia mukaan...
Kuva Ylen sivuilta.Vintage Livingin kommenteista poimin myös seuraavan ajatuksen: "en jaksa pohtia juhlien alkuperää ja kristillisyyttä, eikö me voida juhlia ihan ilman ryppyotsaisuuttakin?". Mielestäni on oikeastaan aika huvittavaa, miten ihmiset kokevat kirkon, uskonnon ja etenkin kristinuskon rajoittavaksi, ahtaaksi ja tiukkismeininkiä jakelevaksi. Väkisinkin nousee mieleen viime aikoina otsikoissa pyörinyt Vapaa-ajattelijoiden linja-autoihin levittäytyvä mainoskampanja, "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." kaikessa ymmärtämättömyydessään, sillä kristinuskossa ja ylipäänsä Jumalaan uskomisessahan ajatuksena on juurikin se, että uskomalla meidän ei tarvitse murehtia, vaan saamme nauttia elämästä. Eihän kristillinen pääsiäinen ole surullinen juhla, saati sitten "suu viivana istumista", kuten Vintage Livingin kommenttilootassa joku tuumasi. Pitkäperjantai on hiljentymistä varten, mutta pääsiäisen sanomahan on nimenomaan suunnaton ilo ja riemu, kun Jeesus nousi kuolleista ja lunasti meidän syntimme kuolemallaan! Sen kunniaksihan voi pitää vaikka hulvattomat pääsiäisbileet, sillä meille on juuri julistettu, että töpeksittiin miten vain, meidät hyväksytään ja meitä rakastetaan aina.
Olen puhunut, purnatkaa jos siltä tuntuu :)
5 kommenttia:
Hei, siitäpä tulikin mieleeni, kun olen monena pääsiäisenä miettinyt, että miten ne munat ja tiput liittyy Jeesukseen (tai kristinuskoon yleensä), vai liittyykö mitenkään? Onko sulla tästä tietoa?
Hyvä pointti tuo Australialaisten joulu =D
"Jos nämä juhlat eivät olisi "kirkon juhlia", juhlittaisiinko niitä edelleen?"
Minulle tulee mieleen, että jos kristillinen kirkko ei olisi niitä ominut, missä muodossa se (kirkko) olisi nykyisin olemassa? Olisiko suosio jäänyt vähäisemmäksi?
Uskon että päivien pitenemisen alkua, luonnon eloon heräämistä ja yötöntä yötä juhlittaisiin edelleen ilman kirkkoakin. Mutta epäilemättä juhlat olisivat muuttaneet muotoaan ja irronneet enemmän tai vähemmän aluperäisestä kontekstistaan aikojen saatossa joka tapauksessa.
Hyviä pointteja! Pääsiäinenhän on kristityille uuden elämän ja uuden alun paikka, sillä kuolemalla meidän puolestamme Jeesus voitti kuoleman ja me saamme elää. Rairuoho, munat ja tiput siis liittyvät tähän uuden alun ja uuden elämän ajatukseen, joka on ajankohtainen myös kevään tiimoilta. Noidilla epäilemättä on jokin pakanallinen tausta tässä juhlassa, mutta ne puput (ja etenkin se, että monissa maissa juuri puput tuo munia) on jäänyt mullekin aika avoimeksi.
Juhannus on mun mielestäni hyvä esimerkki juhlasta, joka varmaan olisi hyvin samanlainen ilman kristinuskoakin, mutta joulua on jo vaikeampi kuvitella. Olisiko se enemmän juhannuksen kaltainen, aika jolloin kokoonnutaan yhteen syömään hyvin ja ehkä juhlistettaisiin valoa jollain tapaa? Lahjoja tuskin jaettaisiin.
Uskon, että kristinusko olisi levinnyt joka tapauksessa, sillä sen sanoma levisi aluksi köyhien ja sorrettujen parissa täysin vapaaehtoisuuteen perustuen. Jos kristinuskosta ei olisi tullut Rooman valtionuskontoa eikä sitä olisi ryhdytty levittämään mm. liittämällä juhlia pakanallisiin juhla-aikoihin, olisi suosio kenties pienempää tai erilaista, marginaalisempaa, koskisi vain tiettyjä yhteiskuntakerroksia tms?
Noi noitajutut liittyy siihen, että kun aiemmin ajateltiin että lankalauantaina kun Jeesus oli haudassa, silloin pahat henget ja noidat olivat valloillaan ja liikkeellä. Tähän liittyvät mm. pääsiäisvalkeat ja trullittelu eli noitana kiertäminen, joka on sekoittunut nykyään virpomiseen. Pääsiäisvalkeilla peloteltiin noitia pois. Nämä ovat länsisuomalaista perinnettä.
Sitä minäkin monesti mietin, että miten me kristityt annamme aina semmoisen kuvan, että usko ja sitä myöten kirkko on vain jotenkin ahdasta ja ahdistavaa. Ollaanko me oikeasti näin ahdistavia? Itse kun en asiaa semmoiseksi koe, mutta onko ero siinä, että katsoo sisältä käsin?
Ehkä tuo ahdasmielisyys liittyy juuri siihen, mistä suunnasta kirkkoa katsoo. Toisaalta mielipiteitä ja stereotypioita muodostetaan helposti yksittäisten henkilöiden ja vanhan tiedon perusteella - mielestäni meidän kirkko on viime vuosina kohentanut mielikuvaa itsestään keskustelemalla avoimesti monista asioista. Olen joskus kirkkoonkuulumattomilta kuullut esimerkiksi, että "kirkko on yhteiskunnassa yksi niitä harvoja tahoja, jotka korostavat tasa-arvoisuutta, hidastamista, ekologisuutta, välittämistä ja yhteisöllisyyttä ja muita samankaltaisia tärkeitä arvoja" sekä yhden agnostikkoystäväni "sinä ja S. olette kyllä muuttaneet kuvaani kristityistä, voisin itsekin harkita liittyväni joskus kirkkoon". Toivoisin, että tulevaisuudessa tämä olisi se kuva, mikä kirkosta vallitsee!
Pääsiäinen on myös ihan pakanallinen juhla, ja liittyy vuodenaikojen kiertoon. Sen alkuperäinen aika on kevätpäiväntasaus, jolloin Kristuskin nousi kuolleista samaan aikaan kuin luonto herää henkiin. Näin tekivät myös monet muut jumalat. Symboleilla, joita kristityt pääsiäiseen liittyen käyttävät, on varmasti myös pakanallisia taustoja.
Kysymykseen siitä, pitäisikö pakanallisia ja kristillisiä perinteitä yhdistellä, suosittelen lukemaan Timothy Freken ja Peter Gandyn The Jesus Mysteriesin. Siitä käy ilmi, että kristinuskolla on hyvinkin pakanalliset juuret, ja siltä kannalta katsoen näen tämän tekemäsi erottelun vähän hassuna.
Lähetä kommentti