sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Helsingissä havaittua.
En tiedä, pitääkö ratikalle huiskuttaa pysähtymismerkki samalla tavalla kuin bussille pitää.
Noin puolet ratikalla kulkevista lapsista, nuorista ja aikuisista puhuu ruotsia.
Kulttuuritarjontaa on valtavasti, myös ilmaisia tapahtumia riittää.
Pimeällä pelottaa kulkea yksin.
Ruokakaupat ovat ahtaita.
Katupöly kuivattaa ihon ja erityisesti huulet.
Pidän spurguista.
Ihmiset ovat pohjimmiltaan kohteliaita ja avuliaita, etenkin jos kuljet kepin kanssa.
Mummo voi jäädä ratikan oven väliin.
Ulos ei voi mennä römppävaatteissa.
Etäisyydet ovat minimaalisia.
Mieleistä ruokakauppaa saa todennäköisesti etsiä kauan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Ei tarvitse ratikalle huiskuttaa. :) Ne pysähtyy kaikilla pysäkeillä, joilla joku on. Etenkin silloin, jos kepin kanssa olet, ei tarvitse mitään heilutella. Busseillekaan ei silloin kai periaatteessa tarvitse, mutta siihen en niin luottaisi...
Tuo kulttuuritarjonnan määrä on minustakin hieno! Alle 18-vuotiaana pääsee vielä ilmaiseksi kaupungin museoihin, kuten Kiasmaan ja Ateneumiin. Muutenkin joka kuun olikohan ensimmäinen perjantai on ilmainen niissä kaupungin museoissa. Pitäisi vaan oikeasti alkaa käyttää tuota kulttuuritarjontaa enemmän.
Mä oon niiiiin tulossa kylään kesällä!
Römppävaatteet sopivat myös Helsingissa mainiosti esim. kaupassa käyntiin. Yliopistollekin voi pyöräillä siistissä nahkakengissä, tummansinisessä tuulipuvussa ja koko komeuden voi kruunata oikein suurella punaisella villapipolla :P
-N
Tuon on kyllä totta, että ratikoissa kuulee paljon ruotsia. Asuuko valtaosa Hesan suomenruotsalaisista ydinkeskustassa? Mielenkiintoisia havaintoja muutenkin!
Mutta se kannattaa muistaa, että ratikka ei pysähdy, jos kukaan ei paina sitä stop-nappia. Kerran oltiin nousemassa siinä Kaisaniemen kohdalla oville mutta ratikka jatkoikin suoraan rautatientorille...
Jos pysäkiltä menee vain yksi ratikka ja pysäkillä on ihmisiä se varmasti pysähtyy, mutta tosi hiljaisiin aikoihin eli esim. arkiyönä jos on semmosella pysäkillä yksin niin kannattaa varuiksi huiskuttaa kun ei kuski voi tietää otatko ysin, kolmosen vai kutosen tai mitkä ratikat hyvänsä samalta pysäkiltä kulkevat.
Ihanaa, joku muukin "tykkää" spurguista =D En ymmärrä miksi ihmiset pelkää niitä, ne on aina niin kohteliaita ja yleensä niillä on vaan joku asia mielen päällä josta ne haluaa jutella. Paitsi joskus harvoin rähinäpäällä, mutta sen yleensä erottaa jo kaukaa.
Kerran kun juttelin bussimatkan ajan syntyjä syviä spurgun kanssa joka änkesi viereeni pahalta haisten, alkoi oikein harmittaa kun ei "normaalien" ihmisten kanssa voi keskustella maailman tilasta bussissa.
Itse pidin ennen spurguista, mutta Helsinki on kyllä muuttanut mielipiteeni niistä. :( Ei mua haittaa se jos ne haisee tai haluaa jutella jotain syntyjä syviä. Mutta onko pakko sotkea, käyttäytyä törkeästi, huoritella jos ei vippaa rahaa kun ei koskaan ole käteistä, tai muuten vaan tulla aukomaan päätään tms. Harvemmin olen tavannut rauhallisen spurgun.
Helsingin vaatekoodi on mielestäni olematon. Itse olen vetänyt römppävaatteissa useastikin ilman sen kummempia reaktioita muissa ihmisissä. Minusta tuntu, että Jyväskylässä piti pukeutua enemmän :)
Ruokakaupoista. Itse pidän erityisesti Kampin K-Marketista kun siellä on niin laaja valikoima ja muutenkin mielestäni miellyttävän tilava. Lisäksi siitä on hyvät kulkuyhteydet (bussit ja metro), ettei niitä kasseja tarvii hirveästi raahailla. Ainut vaan, että jos menee sinne neljän jälkeen niin siellä on hullut ruuhkat ja sitä ei kestä kukaan.
-Milka
Sain Nn ja On kanssa spurguseuraa lauantaina matkallani Kaapelitehtaalle. Miekkonen oli perin huvittunut saatuaan 80e laskun pummilla matkustamisesta, siirtynyt vain seuraavaan vaunuun ja pohti nyt, että tekeekö henkilökohtaisen ennätyksensä ja saa kaksi maksuvaatimusta 10min sisällä. Ohi mennen kertoi, ettei maksu tunnu missään, kun velkaa on konkurssin vuoksi enemmän "kuin te tytöt voitte ees kuvitella". Spurgujen seurassa usein tajuan, miten haurasta ihmisen elämä onkaan, miten pienestä voi kaikki suistua raiteiltaan.
Täytyy siis ehkä jatkossakin varmuuden vuoksi huiskutella ratikoille ainakin monen ratikan reitillä olevilla pysäkeillä..
Sopivan ruokakaupan metsästys jatkuu. Tähän mennessä olen teodennut, että sekä Katajanokalla, Kirkon Ulkomaan Avun vieressä sijaitseva että kotinurkillani oleva K-market on makuuni aika ahdas ja sokkeloinen. Kyllä oli jo Tampereen aseman viereisessä S-Marketissa niin kotoisat tunnelmat.
Elina, mullekin tuli mieleen, että ehkä ratikoiden varrella asuu suhteessa enemmän ruotsinkielisiä.
Lähetä kommentti