Hannover, Hannover!

Terveisiä Saksasta, olen näkövammaisten leirillä, meitä on täällä monesta maasta.

Matka oli epäekologinen ja epämukava, lensimme Riian kautta potkurikoneilla ja viimeinen laskeutuminen täytti kaikki vuoristoratatarpeeni vuosiksi, turbulenssi oli aika järkky.

En tiennyt Saksan sijaitsevan subtropiikissa.

Leiri on enkunkielinen, mutta monelle yhteinen kieli olisi saksa. Englanti ei etukäteen sujunut viestinnässä lainkaan, matkaan mahtui noin miljoona väärinkäsitystä. Sama linja jatkuu:

"Would someone else want to drive the car to the hostel, there are still free places?" Hmm, no kyytiin halukkaita sokkoja ehkä löytyisi, ajamaan tuskin...

"Tomorrow we'll take the tram first, then change and take another, roundabout 20 minutes." Aijaa, mennään siis ratikalla, vaihdetaan ja ajetaan toisella ratikalla liikenneympyrässä 20 minuuttia?

Nyt väsyttää. Ymmärrän saksaksi valtaosan asioista, mutta puhetta tuotan lähinnä kohteliaisuuksien tasolle. Viikon haasteena on oppia taas puhumaankin.