Heräsin aamulla megaluokan lihasjumitukseen samasta asennosta, kuin mihin illalla kävin nukkumaan. Pyöräytin pyykkikoneen käyntiin, pesin lattiat, levitin matot ja jatkoin sen "random-kaman" lajittelua, joka ei oikeastaan ole roskaa, muttei mitään erityisen tarpeellistakaan ja jota ei kuitenkaan halua heittää pois, vaikkei sille omaa paikkaa olekaan. Lounaaksi keitin Pirkan luomumunia ja pinaattikeiton kauramaitoon, tiskasin jättivuoren ja päätin piipahtaa kaupassa ennen kuin tamperelainen ystäväni E. tuli kylään.
Piipahdus olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä päätin tepastella saksalaistalojen (tulee Saksa-olo, kun ne ohittaa) siihen isompaan K-kauppaan, joka tässä lähistöllä on. Kun päättää piipahtaa kaupassa, ei osaa ottaa huomioon kaikkia mahdollisia mutkia, joita matkalle osuu. Tänään unohdin ajatella, että naapurissani saattaisi olla 10 000 puolimaratoonarin reitti ja niinpä kulutinkin yhteensä n. 20min odottaessani sopivaa katkosta juoksijoiden virrassa, jotta voisin ylittää tien. Oli monen näköisiä, kokoisia ja tyylisiä juoksijoita liikkeellä!
Kaupassa turhauduin, kun sokeri oli piilotettu. Kassalla oivalsin, että ananasmurskaa lukuunottamatta kaikki ostokseni olivat luomua tai reilua, mikä ihana oivallus! Suosittelen muuten lämpimästi uutta luomuruokakermaa, se on aivan huipputuote! Myös kassapoika oli ihana, olen löytänyt uuden lempikauppani.
Kotona pyöräytin porkkanapiirakan, jota tarjoilin kuorrutteen sijasta Ben&Jerry's-jäätelöllä höystettynä. Merkki on minulle lähes uusi tuttavuus, olin maistanut vain kerran aikaisemmin. Suomalaiseen jäätelöön tottuneelle aivan uusi makuelämys - niin makeaa, että pienikin annos riittää. Kaiken lisäksi huomasin, että ostamani jäätelö oli reilua myös!
E. toi tullessaan kukan ja multasäkin, koska kuuluttelin eilen Naamakirjassa mullanostoapua. Ihanaa, että sitä löytyi! Lähdin saatille, kävelimme Töölön halki ja turisimme ja yhtäkkiä huomasimme olevamme jo Ruoholahdessa! Tulin ratikalla puolimatkaan takaisin ja kävelin loppumatkan kotiin. Matkalla sattui hassuja, kun hienosti pukeutunut täti innostui pinsseistäni liikennevaloissa. Etenkin viime elokuinen RockRauhaRakkaus-konserttipinssi ja Hyvä Tyyppi -pinssi saivat kehuja, ja minuutin keskustelussa minulle selvisi että hän on asunut nykyisessä kodissaan kahdeksan vuotta, ollut pitkällä sairaslomalla jäätyään auton yliajamaksi ja viihtyy Helsingissä hyvin. Sain onnea opintoihini ja kaupan päälle hämmennyksen, sillä oman käsitykseni mukaan helsinkiläiset eivät puhu vieraille liikennevaloissa!
lauantai 9. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mä vedän yksin helposti yhden B&J-purkin, ei yhtään liian makeaa mulle ;)
Meitä vastaan tuli illalla pari hevospoliisia eikä keksitty muuta syytä kuin se maraton.
Huh! mun purkista on vielä puolet jäljellä ja siitä minä ja E. syötiin kumpikin jo kahdesti ja minä vielä illalla santsasin. Eli mulle siinä ois sitten, hmm, kymmenen annosta? :D
Hevospoliiseja en olekaan vielä bongannut! Oon ihan innoissani Helsingistä, suren jo etukäteen että tää kämppä on vain kahden vuoden määräaikainen, haluaisin jäädä tälle suunnalle myös tulevaisuudessa.
Käsittääkseni B&J:ssä on enemmän kermaa ja vähemmän ilmaa. ;) Käsituntumalla puoli litraahan painaa melkein saman kuin litra tavisjätskiä. Melkein harmi, että reilu on vain vanilijaa, olisi aika hohdokasta nauttia reilua Piece of Cakea tai Mudslidea. Olen vähän B&J-fani, mutta jostain syystä pidän sitä niin fiininä herkkuna että onneksi (terveydelleni) ostan sitä yleensä vain erityistapauksiin.
Lähetä kommentti