Viikonloppuna Kaapelitehtaan valtasi Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa oli mahdollisuus kierrättää itselleen tarpeettomia tavaroita, ostaa kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita, osallistua työpajoihin ja seminaareihin, nähdä esityksiä ja oppia uutta.
Viime vuonna ensi kertaa järjestetty tapahtuma oli kerännyt 4000 osallistujaa ja tänä vuonna varmasti ainakin saman verran. Tila oli tapahtuman kannalta ideaali, avarassa hallissa happi ei loppunut kesken ja myyntipöytien asettelu oli onnistunut - tilaa riitti kulkea ja pysädellä, katsella ja kuulostella.
Kiikutin Vaihtotorille pari paitaa, kirjan ja lehtiä ja otin mukaani kaksi DVDtä. Myyntipöytien äärellä en juuri viettänyt aikaa, sillä olin pääasiassa Changemakerin ja Repun yhteisellä Kongo-ständillä. Hyvä niin, sillä muuten olisi iskenyt konkurssi alta aikayksikön. On ihmeellistä, miten monta käsityöläistä kierrätysdesign-bisnes Suomessakin elättää! Piipahdin Taukovaatteiden ständillä, jossa minut muistettiin! Teetin heillä viime kesäksi mekon ja nyt sovinkin, että kesäkuussa käyn teettämässä pari hametta lisää. Aivan ihanaa kädenjälkeä ja hauskoja ideoita, joihin voi tutustua täällä.
Kotiini muutti ainoastaan Rekku, joka on elänyt jo yhden elämän Aktian valokyltissä. Character oli toteuttanut hienon idean: pelastanut purettuja valomainoksia, purkanut ja puhdisanut, koonnut ja vaihtanut sisään LED-teknologian. Ei kuumene eikä juuri kuluta virtaa ja kestää todella kauan, 30 000 - 50 000 tuntia. Hintaakin oli, mutta käymällä Rekkua katsomassa kahden päivän ajan monta kertaa päivässä, sain lopulta hetkeä ennen sukemisaikaa useiden kymppien alennuksen. Rekku on hyvä koira, siitä tulee uneni vartija ja yöpöytä.
Nyt, kahden lattialla nukutun yön ja kulttuuripainotteisen viikonlopun jälkeen tuntuu hyvältä päästä omalle futonille Tampereelle, pakkaamaan muuttoa varten, kuinkas muutenkaan.
Viime vuonna ensi kertaa järjestetty tapahtuma oli kerännyt 4000 osallistujaa ja tänä vuonna varmasti ainakin saman verran. Tila oli tapahtuman kannalta ideaali, avarassa hallissa happi ei loppunut kesken ja myyntipöytien asettelu oli onnistunut - tilaa riitti kulkea ja pysädellä, katsella ja kuulostella.
Kiikutin Vaihtotorille pari paitaa, kirjan ja lehtiä ja otin mukaani kaksi DVDtä. Myyntipöytien äärellä en juuri viettänyt aikaa, sillä olin pääasiassa Changemakerin ja Repun yhteisellä Kongo-ständillä. Hyvä niin, sillä muuten olisi iskenyt konkurssi alta aikayksikön. On ihmeellistä, miten monta käsityöläistä kierrätysdesign-bisnes Suomessakin elättää! Piipahdin Taukovaatteiden ständillä, jossa minut muistettiin! Teetin heillä viime kesäksi mekon ja nyt sovinkin, että kesäkuussa käyn teettämässä pari hametta lisää. Aivan ihanaa kädenjälkeä ja hauskoja ideoita, joihin voi tutustua täällä.
Kotiini muutti ainoastaan Rekku, joka on elänyt jo yhden elämän Aktian valokyltissä. Character oli toteuttanut hienon idean: pelastanut purettuja valomainoksia, purkanut ja puhdisanut, koonnut ja vaihtanut sisään LED-teknologian. Ei kuumene eikä juuri kuluta virtaa ja kestää todella kauan, 30 000 - 50 000 tuntia. Hintaakin oli, mutta käymällä Rekkua katsomassa kahden päivän ajan monta kertaa päivässä, sain lopulta hetkeä ennen sukemisaikaa useiden kymppien alennuksen. Rekku on hyvä koira, siitä tulee uneni vartija ja yöpöytä.
Nyt, kahden lattialla nukutun yön ja kulttuuripainotteisen viikonlopun jälkeen tuntuu hyvältä päästä omalle futonille Tampereelle, pakkaamaan muuttoa varten, kuinkas muutenkaan.
5 kommenttia:
Söpö toi Rekku :)
On se rekku aika sulonen, täytyy myöntää ja onhan se mukava et sit on joku pitämässä mulle seuraa kun kyyläilen :P
-N
Rekku on ihq!
Hei, Tytti, se sinun Nyörijuttusi oli loistava! Pakko katsoa Sooloilut joskus...
Koirallas vaan on joku kaamea tauti kun on ihan vihreäksi muuttunut!
-N
Lähetä kommentti