Sennie haastoi kaikki bloginsa lukijat täyttämään meemin, johon olinkin jo kertaalleen törmännyt ja tykästynyt itsekin. Varautukaa, nyt seuraa selonteko menneestä ja tulevasta!
Kymmenen vuotta sitten, 1998:
1. Olin 11-vuotias, aloittanut juuri viidennen luokan. Meidän luokka oli koko Jyväskylän pienin ja varmasti myös vaikein. Monta kertaa opet lähtivät ovet paukkuen kahville kesken kaiken, kun pinna paloi. Myöhemmin menoa on ihmetellyt, mutta silloin se oli jokapäiväistä arkea. Pojat istuivat ikkunalaudoilla, ikkunoidan ulkopuolella koulun 2. kerroksessa ja yhtenä talvipäivänä tuuletettiin tuntikausia, kunnes luokassakin oli pakkasta...
2. Asuimme toista vuotta vaaleanpunaisessa omakotitalossa ja haaveiltiin toisesta koirasta.
3. Luin minkä suinkin ehdin, kannoin kirjastosta kotiin parinkymmenen kirjan satseja ja vanhempani olivat huolissaan, kun kolmannen luokan jälkeen olin ollut yksin enkä viettänyt vapaa-aikaa kavereiden kanssa tai harrastanut pahemmin mitään.
Viisi vuotta sitten, 2003:
1. Olin seurustellut lähes kaksi vuotta.
2. Asuin äitini ja veljeni kanssa kerrostaloasunnossa, kotona hääräsi kaksi terrieriä.
3. Olin aloittanut lukion, vanhempani stressasivat valtavia kurssimääriäni ja viidettä aloittamaani kieltä. Lauloin seurakunnan nuorten kuorossa, menin ensi kertaa tanssitunnille, balettiin. Olin ollut ensimmäistä kertaa isosena ja päässyt mukaan nuortenleirejä suunnittelevaan jo toteuttavaan työryhmään.
Kolme vuotta sitten, 2005:
1. Poikaystäväni jätti minut kesken armeijansa, vanhojentanssien ja 18-vuotispäiväni alla petettyään minua armeijasta ja muualta kaveripiiristään löytämiensä tyttöjen kanssa. Surin, laihduin ja surin lisää. Alle kolmessa kuukaudessa katosi 14 kiloa ja vanhempani olivat huolissaan.
2. Leikkasin hiukseni siiliksi ja päätin, että lakkaan suremasta kun ne kasvavat. Päätin myös tehdä pyöräretken yksin ja vanhempieni vastaväitteistä huolimatta poljin kaksi viikkoa, ensin etelään aina Lohjalle saakka ja sitten pohjoiseen, kunnes Forssassa kyllästyin ja lähdin bussilla kotiin.
3. Aloitin yhdeksän aineen ylioppilaskirjoitukset kirjoittamalla syksyllä äidinkielestä L, englannista E ja italiasta M. Englannin tuloksesta järkyttynein oli opettajani, joka huusi naama punaisena piinallisen pitkän ajan ja vannotti uusimaan keväällä. Äidinkielestä olin iloinen, esseeni puhtaaksikirjoitus jäi kesken kun aika loppui.
Vuosi sitten, 2007:
1. Muutin ensimmäisestä soluasunnostani toiseen, mikä tuntui lottovoitolta. Vuodenvaihteessa pääsin kokonaan omaan asuntooni, mikä tuntui siunaukselta vaikka L:n kämppiksenä olisin viihtynyt pidempäänkin. Onni onnettomuudessa, tilalleni muutti T. ja edelleen pihan toisella puolella asuvien tyttöjen kanssa tavataan lähes päivittäin ja vietetään aikaa yhdessä. Olette parasta, mitä Tampereella on!
2. Aloitin työni opintoneuvojana. Rakastan työtäni yli kaiken, minut on kai tarkoitettu työskentelemään ihmisten parissa ja muita auttamaan.
3. Äitini meni uusiin naimisiin puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Tähän asti tänä vuonna, 2008:
1. Olen matkustanut paljon. Ollut pitkän viikonlopun Italiassa, kaksi viikkoa Englannissa ja viikonloput Ruotsissa ja Norjassa sekä viikon Moldovassa.
2. Olen päässyt opiskelemaan teologiaa ja olen iloinen kirkossa puhaltavista uusista tuulista.
3. Olen pelännyt - ehkä enemmän kuin koskaan - että sokeudun ja joudun luopumaan. Rakastan värejä, sävyjä, kuvia, käsitöitä, askartelua. Miten käy näille? Miten minulle käy?
Eilen, 19.11.08:
1. Kävin Tampereella sairaalaoptikolla, sain uusia, kauniita lankoja ja vietin mukavan päivän äitini seurassa.
2. Ilahduin, kun puolituttu laittoi lohdullisen viestin Facebookissa ja vielä enemmän, kun kuulin bändinsä musiikkia.
3. Ajattelin, ettei mulla olekaan hätää, kun on ystäviä ja perhe ja tiedän, mitä elämältäni toivon.
Tänään, 20.11.:
1. Olen aloittanut uusista langoista kaulahuivia, kuunnellut eilen löytämääni musiikkia ja pohtinut, kuka tai mikä on niin tärkeää, että voisin kuvan kaulahuiviini kiinnittää.
2. Ihastellut Stop Shopping -saarnaajaa aamutelevisiossa.
3. Viettänyt aikaa isovanhempieni luona. Nämä viime viikkoina täällä vietetyt tunnit täytyy tallettaa hyvin, sillä kuka tietää kuinka kauan saan pitää heitä luonani - kahta yli 80-vuotiasta, viisasta ja rakasta ihmistä.
Huomenna:
1. Yritän paneutua koulutöihin loppuuan kohti lähenevän sairasloman kunniaksi.
2. Pidän Skype-palaverin islantilaisten ja norjalaisten Changemakereiden ja ruotsalaisten nuorten aikuisten kanssa.
3. Toivon näkeväni aamulla sitä samaista lunta, joka tänään on kaunistanut maisemaa.
Ensi vuonna, 2009:
1. Valmistun tekniikan kandidaatiksi.
2. Suunnittelen vaellusta Santiago de Compostelaan joko ystävien seurassa tai yksin, näöstäni riippuen.
3. Olen toivon mukaan levollisempi tulevaisuuteni suhteen kuin nyt, kun kaikki on vielä kovin epäselvää.
Ja kuten Sennie, toivon mahdollisimman monen tietysti paljastavan omat menneet ja tulevansa :) Ja kertokaa siitä toki minulle kommentteihin!
Kymmenen vuotta sitten, 1998:
1. Olin 11-vuotias, aloittanut juuri viidennen luokan. Meidän luokka oli koko Jyväskylän pienin ja varmasti myös vaikein. Monta kertaa opet lähtivät ovet paukkuen kahville kesken kaiken, kun pinna paloi. Myöhemmin menoa on ihmetellyt, mutta silloin se oli jokapäiväistä arkea. Pojat istuivat ikkunalaudoilla, ikkunoidan ulkopuolella koulun 2. kerroksessa ja yhtenä talvipäivänä tuuletettiin tuntikausia, kunnes luokassakin oli pakkasta...
2. Asuimme toista vuotta vaaleanpunaisessa omakotitalossa ja haaveiltiin toisesta koirasta.
3. Luin minkä suinkin ehdin, kannoin kirjastosta kotiin parinkymmenen kirjan satseja ja vanhempani olivat huolissaan, kun kolmannen luokan jälkeen olin ollut yksin enkä viettänyt vapaa-aikaa kavereiden kanssa tai harrastanut pahemmin mitään.
Viisi vuotta sitten, 2003:
1. Olin seurustellut lähes kaksi vuotta.
2. Asuin äitini ja veljeni kanssa kerrostaloasunnossa, kotona hääräsi kaksi terrieriä.
3. Olin aloittanut lukion, vanhempani stressasivat valtavia kurssimääriäni ja viidettä aloittamaani kieltä. Lauloin seurakunnan nuorten kuorossa, menin ensi kertaa tanssitunnille, balettiin. Olin ollut ensimmäistä kertaa isosena ja päässyt mukaan nuortenleirejä suunnittelevaan jo toteuttavaan työryhmään.
Kolme vuotta sitten, 2005:
1. Poikaystäväni jätti minut kesken armeijansa, vanhojentanssien ja 18-vuotispäiväni alla petettyään minua armeijasta ja muualta kaveripiiristään löytämiensä tyttöjen kanssa. Surin, laihduin ja surin lisää. Alle kolmessa kuukaudessa katosi 14 kiloa ja vanhempani olivat huolissaan.
2. Leikkasin hiukseni siiliksi ja päätin, että lakkaan suremasta kun ne kasvavat. Päätin myös tehdä pyöräretken yksin ja vanhempieni vastaväitteistä huolimatta poljin kaksi viikkoa, ensin etelään aina Lohjalle saakka ja sitten pohjoiseen, kunnes Forssassa kyllästyin ja lähdin bussilla kotiin.
3. Aloitin yhdeksän aineen ylioppilaskirjoitukset kirjoittamalla syksyllä äidinkielestä L, englannista E ja italiasta M. Englannin tuloksesta järkyttynein oli opettajani, joka huusi naama punaisena piinallisen pitkän ajan ja vannotti uusimaan keväällä. Äidinkielestä olin iloinen, esseeni puhtaaksikirjoitus jäi kesken kun aika loppui.
Vuosi sitten, 2007:
1. Muutin ensimmäisestä soluasunnostani toiseen, mikä tuntui lottovoitolta. Vuodenvaihteessa pääsin kokonaan omaan asuntooni, mikä tuntui siunaukselta vaikka L:n kämppiksenä olisin viihtynyt pidempäänkin. Onni onnettomuudessa, tilalleni muutti T. ja edelleen pihan toisella puolella asuvien tyttöjen kanssa tavataan lähes päivittäin ja vietetään aikaa yhdessä. Olette parasta, mitä Tampereella on!
2. Aloitin työni opintoneuvojana. Rakastan työtäni yli kaiken, minut on kai tarkoitettu työskentelemään ihmisten parissa ja muita auttamaan.
3. Äitini meni uusiin naimisiin puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Tähän asti tänä vuonna, 2008:
1. Olen matkustanut paljon. Ollut pitkän viikonlopun Italiassa, kaksi viikkoa Englannissa ja viikonloput Ruotsissa ja Norjassa sekä viikon Moldovassa.
2. Olen päässyt opiskelemaan teologiaa ja olen iloinen kirkossa puhaltavista uusista tuulista.
3. Olen pelännyt - ehkä enemmän kuin koskaan - että sokeudun ja joudun luopumaan. Rakastan värejä, sävyjä, kuvia, käsitöitä, askartelua. Miten käy näille? Miten minulle käy?
Eilen, 19.11.08:
1. Kävin Tampereella sairaalaoptikolla, sain uusia, kauniita lankoja ja vietin mukavan päivän äitini seurassa.
2. Ilahduin, kun puolituttu laittoi lohdullisen viestin Facebookissa ja vielä enemmän, kun kuulin bändinsä musiikkia.
3. Ajattelin, ettei mulla olekaan hätää, kun on ystäviä ja perhe ja tiedän, mitä elämältäni toivon.
Tänään, 20.11.:
1. Olen aloittanut uusista langoista kaulahuivia, kuunnellut eilen löytämääni musiikkia ja pohtinut, kuka tai mikä on niin tärkeää, että voisin kuvan kaulahuiviini kiinnittää.
2. Ihastellut Stop Shopping -saarnaajaa aamutelevisiossa.
3. Viettänyt aikaa isovanhempieni luona. Nämä viime viikkoina täällä vietetyt tunnit täytyy tallettaa hyvin, sillä kuka tietää kuinka kauan saan pitää heitä luonani - kahta yli 80-vuotiasta, viisasta ja rakasta ihmistä.
Huomenna:
1. Yritän paneutua koulutöihin loppuuan kohti lähenevän sairasloman kunniaksi.
2. Pidän Skype-palaverin islantilaisten ja norjalaisten Changemakereiden ja ruotsalaisten nuorten aikuisten kanssa.
3. Toivon näkeväni aamulla sitä samaista lunta, joka tänään on kaunistanut maisemaa.
Ensi vuonna, 2009:
1. Valmistun tekniikan kandidaatiksi.
2. Suunnittelen vaellusta Santiago de Compostelaan joko ystävien seurassa tai yksin, näöstäni riippuen.
3. Olen toivon mukaan levollisempi tulevaisuuteni suhteen kuin nyt, kun kaikki on vielä kovin epäselvää.
Ja kuten Sennie, toivon mahdollisimman monen tietysti paljastavan omat menneet ja tulevansa :) Ja kertokaa siitä toki minulle kommentteihin!
1 kommentti:
Oot rakas.
Lähetä kommentti