ἡ νίκη!

Täytyy kyllä kertoa, että Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa on töissä aivan mieletöntä porukkaa, etenkin eksegetiikan laitoksella ollaan todella ystävällisiä ja avuliaita. Tein kreikan lopputentin yli kuukauden etuajassa intensiiviryhmäläisten rästikerralla ja tiedustelin oman ryhmäni opelta, JK:lta, että tulevatkohan tulokset ensin ilmoitustaululle ja vasta sitten verkkoon - ilmoitustaulujen etsiminen ja selaaminen on aika hidasta suurennuslasilla. Toivon saavani tiedon siitä, mille ilmoitustaululle tulokset tulevat, mutta sen sijaan JK sanoikin poimivani tenttini itselleen, tarkastavansa sen ja toimittavansa tuloksen suoraan minulle. Tänä aamuna sain sen tekstiviestillä! Siis tekstiviestillä!

No, joka tapauksessa nyt on voittajafiilis, arvosana 5 ja voin jättää kreikan luennot loppukevään osalta. Vaikka ihan kauheasti tekisi kyllä mieli mennä vielä!

Tavaranpaljous!

Tänään tänne muutti uusi kaluste, "seventies-henkinen kukkapöytä", kuten sen entinen omistaja kuvaili. Se on mainio, toi vähän lisää säilytystilaa, mutta toisaalta syrjäytti tieltään yhtä sun toista. Etenkin langanhamstrauksen karut seuraukset alkavat nyt valjeta, kun käsityöt ei näin keväällä voisi juuri vähempää kiinnostaa ja lankaa on pusseissa, kasseissa ja laatikoissa - paljon.

Olen päättänyt taas kerran karsia tavaraa. Vein rikkinäisiä trikoovaatteita ja yhden hyljätyn t-paidan tänään Tauon tytöille materiaaliksi samalla kun hain mainion pussukan valkoiselle kepilleni sekä korjausommellun hameeni kotiin. Lovely!

Eilen sain oivalluksen, annan saksan kieliopille virnailevan pokkarin Aristoteleen kantapäätä rakastavalle kreikan opelle lahjaksi kaikesta ylimääräisestä vaivannäöstä.

Mutta niin, jos jollakulla on tarve, lahjoitan kernaasti kaksi fleecetorkkupeittoa, toinen on oranssi, toinen punainen, jälkimmäisessä valkoinen koristetikkaus reunassa. Kumpikin on hyväkuntoinen, ei nukkaantunut.

Ja niin, tänään soitti Kelan täti! Saan hakea elokuulle kuntoutusrahaa takautuvasti sitten, kun olen todella saanut elokuussa kesäopintoja suoritettua. Elokuun toimeentulo on siis vähän niukka ja tiukka, mutta paranee sentään edes jälkikäteen! Lisäksi vapaaehtoisvuottani ei täysin torpattu - minulta pyydettiin "paljon kirjallisia selvityksiä". En tiedä, tehdäänkö päätös vaa'an avulla, mutta ajattelin nyt käyttää viikon-pari selvitysten suunnitteluun ja materiaalin haalintaan. Jos jollakulla on tietoa Erasmus-erityistukien (avustaja- yms. kulut) hakemisesta, otan mielelläni tietoa vastaan, jotta voin sitä liittää myös selvityksiini.

T ja M ovat muuttamassa pois, mutta ehtivät vielä kylään! Haimme heidän autollaan pöytäni aurinkoisesta Espoosta, teimme savukalasalaatin ja rupattelimme, tai no, me T:t rupattelimme ja M hymisteli :) Mainioita vieraita, täytyy suunnitella kevät- ja kesäreissuja nyt!

Edit. Myös laukkuja meni poistoon. Yksi keltasävyinen hipihtävä olkalaukku, yksi kauppakassin näköinen musta, topattu läppäri-tms. kassi, jossa en ehkä läppäriä uskaltaisi kuljettaa, kylkeen painettu toimistotarvikesanoja valkoisella sekä jokaisen radikaalin pakkohankinta, vihreä armeijan vanha kaasunaamarilaukku, sellainen olkalaukku, joka sulkeutuu kahdella nepparin sukulaisella (alakappaleessa piikki, päällisessä reikä). Saa hakea tai voin tuodakin, postikuluilla jopa postittaa.

Uutta luomua: Pirkan luomujugurtit!

Kuva Pirkan sivuilta.

Eilisellä kauppareissulla tein ilahduttavan löydön! Lähikauppani on K-Market, jonka hyllyssä on tähän asti ollut Valion maustamatonta luomujugurttia ja mustikkajugurttia. Nyt tilalle oli tullut samankokoiset purkit Pirkan maustamatonta, mansikka- ja kuningatarjugurttia. Hinnoista en tiedä mitään, mutta olettaisin niiden olevan hieman Valiota edullisempia. Nyt elän vain toivossa, että näiden jugurttien rinnalle voisi palata Valion mustikka ja ehkä myös mansikka-vanilja, silloinhan luomua olisi jo varsin kattavasti tarjolla!

Pirkan luomujugurtit ovat kotimaisia, ne tulevat Juvalta. Ystäväni A. oli viime kesänä töissä Itä-Suomessa toimittajana ja muistelen hänen puhuneen, että Valion ja jonkun itäsuomalaisen luomumeijerin kanssa oli kränää, kun Valio uhkasi jättää meijerin kuin nallin kalliolle eikä meijerissä oikein uskottu omin päin selviytymiseen. Josko se meijeri oli tämä juvalainen? Toivottavasti tämä luomujugurtti osaltaan pitää suomalaisia tuottajia leivän syrjässä kiinni.

Aamupalaksi korkkasin mansikkajugurtin ja hyvää oli! Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että vain maustamaton jugurtti on jugurttia ja muut ovat sitten jälkiruokaa, mutta eipä se sitä makua pahenna.

Vilkaisin muuten Pirkan nettisivujen listaa luomutuotteista, niitä on jo 170! Minulla on aktiivikäytössä lähinnä puurohiutaleet, kananmunat, ruukkusalaatti, levite ja nyt jugurtti, muista tuotteista en osaa juurikaan kertoa.

Onko teillä kokemuksia muista Pirkan luomutuotteista?

***

Tänään on ohjelmassa aamupäiväkävely ystävän kanssa, sen jälkeen vien äitini lähettämän paketin kahvilaan Helsingin keskustaan ja sitten suunnittelin suuntaavani pikavisiitille Kallioon. Kovasti olisi esseitä taas kirjoitettavana, ehkä tänään selätän ensimmäisen kehitysmaatutkimuksen esseistä.

Self-service!

Metsästin tänään kirkkohistorian toista esseetä varten materiaalia sekä teologisen tiedekunnan kirjastosta että opiskelijakirjastosta. Teologisessa oli mukava täti, joka neuvoi myös lukusalilainojen säilytyspaikan ja oli kaikin puolin avulias. Vähän minua hymyilytti, kun toinen oli niin stereotyyppinen kirjastonhoitaja. :) Opiskelijakirjastossa ensin etsin itse, mutten löytänyt ja sitten palasin pohjakerrokseen pyytääkseni apua. Onneksi henkilötiedoissani on merkintä, että näkövammaisena olen oikeutettu saamaan apua tiedonhakuun ja sainkin suuresti veljeäni muistuttavan miekkosen kirmailemaan kanssani portaita ja käytäviä. Kaksi kirjaa löytyi, kolmannen hän tilasi varastosta, kun olimme palanneet pohjakerrokseen. Koska hän teki varauksen työpisteessä, jonka edessä luki "Suljettu", päättelin viereisen tiskin olevan lainaustiski (toisella puolella on näet palautustiski) ja käännyin ja ojensin kirjojani ja opiskelijakorttiani tiskin takana istuvalle ja kysyin, voisiko hän lainata kirjat minulle. Sain vastaukseksi eleettömän "Lainaa tolla sun takanas olevalla koneella"-repliikin. Koska miehellä ei selvästikään ollut tiskillään mitään tehtävää, kysyin häneltä, eikö laitteen käyttö vaadi näkemistä. Mies jatkoi edellistä kommenttiaan minun päälleni puhuen: "Tää on kato itsepalvelukirjasto!" Siinä kohti minulla kiehahti, ja sanoin vähän kärkevästi, että näkövammaiselle kuitenkin on mahdollista saada erityispalveluja, jotta voi kirjoja lainata ja että siitä löytyy tieto mun sähköisistä tiedoistani. Sain vastaukseksi "Ai anteeksi, en tiennyt"-vastauksen, jonka jälkeen kirjani lainattiin ja ensimmäisen asiakaspalvelijan ja kivasti menneen tentin suoma mielihyvä tipotiessään, ratikalle mennessä itkeä tirautin vähän.

Totuushan on, että pystyn kyllä käyttämään sitä lainausautomaattia. Jos kirjaston aulassa kuitenkin on kaksi asiakaspalveluhenkilöä tiskeillään eikä minun lisäkseni yhtään asiakasta, niin minkä vuoksi ei voisi piristää toisen päivää tekemällä pientä poikkeusta palveluissa tai jos se on kertakaikkiaan mahdotonta, voisi asian ilmaista jotenkin muuten kuin näsäviisastelemalla.

**

Itsepalvelu on muutenkin ihan vihoviimeinen ilmiö!
Se invalidisoi ainakin näkövammaisia ja vieraskielisiä, luultavasti myös niitä, joille tekniikkaa on vaikea käyttää tai joilla tekniikkaa ei ole. Oletko koskaan miettinyt,

miten tehdä lähtöselvitys lentokentällä, jos ei näe käyttää sellaista check-in-pömpeliä?
miten käyttää verkkopankkia, jos avainlukulistaa ei ole saatavissa pisteillä tai jos verkkopankki on niin graafisesti toteutettu, ettei ruudunlukuohjelma siihen pysty?
miten ostat junalipun Helsingin rautatieasemalta, jos et näe vuoronumerojärjestelmää?
miten ostat sen junamaatin tarjouslipun, jos et voi junamaattia käyttää?
miten pyydän apua itsepalvelukirjastossa?

Suurimmassa osassa paikoista on onneksi vielä joku, jolta kysyä, pyytää tai ruikuttaa. Mutta kuinka kauan?

Sitä paitsi, jos Suomessa yhteiskuntarakenne on sellainen, että alkutuotannossa ja jalostuksessa työskentelee hyvin vähän ja palvelualoilla hyvin paljon ihmisiä, niin mihin kummaan kaikki ihmiset työllistyvät, jos palveluala muuttuu itsepalvelualaksi?

Ensin kuulin, että rikkaat länsimaat, mukaan luettuna Suomi, laskee kolmannesta maailmasta tulevien korkeakouluopiskelijoiden synnyttämiä kustannuksia kehitysyhteistyöksi. Toisin sanoen se, että koulutamme aasialaisia IT-osaajia tai filippiiniläisiä hoiva-alan työntekijöitä, jotka todennäköisesti jäävät töihin Suomeen tai ainakin länsimaihin, on pois kehitysmaille annettavasta tuesta.

Sitten kuulin, että turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kustannuksia Suomessa kustannetaan niin ikään kehitysyhteistyömäärärahoista, vaikka monet globaalin etelän ongelmista johtuvat esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai siirtomaakaudesta ja kolonialismista, mitkä ovat pitkälti länsimaiden masinoima ilmiö.

Tänään kuulin, että Suomi ottaa sen kehitysmaille Kööpenhaminan ilmastokokouksessa lupaamansa tuen - mistäs muualta kuin kehitysyhteistyömäärärahoista.

Hävettää olla suomalainen. Hävettää olla valkoinen länsimaalainen. Hävettää ylipäätään edustaa sitä marginaalia maailmassa, joka aiheuttaa pahaa ja sitten pakenee vastuutaan. Ugh, olen puhunut!

Sairastamisen vaikeudesta.

Mitään tekemättömyys on ihan tosi vaikea laji! Repsahdin ja kotipäivän kunniaksi erittäin omituisten päiväunien jälkeen leivoin tuplasatsin sämpylöitä ja aamulla kone pesi yhden satsin leiripyykkiä. On se kumma, että aina on samat vaatteet pyykissä, ihan kuin ei kaapissa olisi yllin kyllin puhdasta päälle...

Näin päiväunilla unta vauvasta, jota hoidin ja joka oli huostaanotettu, koska pandakuvioitu ahman näköinen karhu luuli olevansa sen äiti. Karhu yritti toistuvasti päästä vauvan luokse, osasi avata ulko-ovenkin ja pääsikin monta kertaa sisään. Vauvareppana oli ihan todella ruipelo ja karhun jäljiltä rupinenkin, mutta sosiaaliviranomaisten mielestä asialle ei voinut tehdä mitään, koska jokaisella vanhemmalla on oikeus tavata lastaan... Herättyäni olin hieman pöllämystynyt, liittyikö uni eiliseen uutiseen, jonka mukaan kolmannes Helsingissä huostaanotettavista kuuluu vähemmistöön vai kenties Sielunhoidon käsikirjaan, jota kuuntelin 150 sivua ja jonka perusteella kuulosti siltä, että kasvatti lasta miten tahansa, lopputuloksena on erittäin traumatisoitunut ihminen, joka ei voi ilman terapiaa selviytyä elämästään?

Kerin myös päiväpeittoprojektini lankoja yhteensä seitsemän kerää.

Huomenna lepään vielä päivän ja käyn iltasella vain Changemakerin kokouksessa, jos se ei peruunnu.

"Jääkaappi, iltojeni ilo ja elämäni valo"...

... ja muut kootut hakusanat, joilla blogiini päädytään.

Asensin vajaa kuukausi takaperin blogiini Google Analyticsin, jolla saa seurattua blogin kävijämääriä sekä sitä, mistä sivustoilta blogiin tullaan ja millaisilla hakusanoilla hakukone tänne ohjaa. No, suurin osa on varsin tavanomaisia, blogin nimellä tai paljon käsittelemiäni aiheita läheltä liippaavia. Tämän tekstin otsikko on kuitenkin ehkä lystikkäin tähän mennessä, sillä en kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä kukaan oletti noilla sanoilla Googlesta löytävänsä ja miten ihmeessä niillä hakusanoilla päätyi minun blogiini?

Koska hakusanoja on varsin monenlaisia, kirjoittelen alle vastauksia yleisimpiin.

1. Mitä tapahtui Kalastajan Vaimon blogille?
Se muutti muualle. Vanha blogi sulkeutui ainakin toistaiseksi ja pääsiäisen jälkeen Johanna jatkaa kirjoittamista uudessa osoitteessa, jonne häiriköt eivät toivottavasti seuraa.

2. Miten bioroskapussi taitellaan sanomalehdestä?
Siihen olen kirjoittanut ohjeen, joka löytyy täältä.

3. Silikoni silmässä.
Silikoni on silmässä varsin turvallinen ratkaisu, se pitää verkkokalvon hyvin paikallaan. Pitkän ajan kuluessa se aiheuttaa kuitenkin ongelmia, ensinnäkin se vaahtoutuu ja toisekseen saattaa nostaa silmänpainetta, joka puolestaan tuhoaa näköhermoa. Nämä vaikutukset kuitenkin tulevat (jos tulevat) vasta vuosien päästä. Toisinaan silikoni poistetaan silmästä, kun verkkokalvo on kiinnittynyt ja tarvittaessa verkkokalvoon tehdään sitä relaksoivia, siis rentouttavia leikkauksia silikoninpoiston yhteydessä. Käytännössä verkkokalvoa ikään kuin pienitään palasiksi, jotka kiinnitetään silmänpohjaan, jolloin silikonin poiston kasvattama riski pienenee. Silmänpaineen nouseminen niinikään on yksilöllistä, minun silmissäni paine on pysynyt vuoden päivät kerran päivässä laitettavalla silmätipalla kohtalaisesti aisoissa silikonista huolimatta.

4. Miten kierrättää vanhat kirjat?
Veisin ne kirpputorille, esimerkiksi Fidalle tai antikvariaattiin, toisinaan myös esimerkiksi huonekaluliikkeet ottavat kirjoja vastaan mallisisustuksiaan varten.

***

Vietin viikonlopun Sauvossa Changemakerin koulutusviikonlopussa. Viihdyin kovin hyvin, minulla oli mukavaa ja iloitsin siitä, että nuorisoverkostomme sai viime viikolla Nuorisotyön Tunnustuspalkinnon, jonka luovutti ministeri Stefan Wallin. Hienoa!

Onnistuin vilustuttamaan itseni, joten kotosalla olen vain kitannut teetä. Hetken verran häivähti mielessä, että tällaisena iltana olisi kiva, jos olisi joku, jonka kainalossa voisi torkkua ja kyhjöttää, mutta toisaalta olen tyytyväinen siitä, ettei kukaan huomauttele tavaraläjistä, jotka ovat taas kerran vallanneet huoneeni lattian.