Meidän leirillä...
... on hoidettu koti-ikävää.
... nähty poikaset kirmaamassa 6-asteiseen meriveteen sukkasellaan.
... lojuttu muutamia tunteja riippumatossa.
... laulettu elämäni ensimmäinen liturgia jumalanpalveluksessa. Note to self: kyllä se laulu sujuu, mutta voisit valmistella etukäteen ne puheosuudetkin...
... vietetty opetusvapaata päivää.
... todettu, että haastavia nuoria ovatkin aivan muut kuin ne, joiden ensin arvelimme olevan haastavia.
... laulettu lisää virsiä ja suoritettu ulkoläksyjä, eli "rukouksia", kuten meidän teinit niitä kutsuu.
***
Iltaohjelmassa oli tietovisa:
"Mikä on Raamatun punainen lanka?"
"JEESUS!"
"Missä Raamatun kirjassa puhutaan lemmenmarjoista?"
"No Raamatussa!"
***
Työntekijöiden kesken tänään on kuunneltu ja laulettu reggaeta, joka on erityisesti pastorin suosikki. Herra on mun moottori ja silleen.
Raamatullisuus valtaa alaa. Vai mitä sanotte, jos konfirmoisimme ne, jotka selviävät loppukokeenaan lahden pohjukan ylittämisestä vetten päällä kävellen? Eilen iltapalaksi oli tarkoitus tarjota viisi leipää ja kaksi kalaa, mutta emännät leipoivat sämpylöitä vähän enemmän, kun tytöt eivät saaneetkaan ongella saalista.
Ruokaa on riittävästi. Lounaalla oli kalaa (jo toisen kerran tällä leirillä) ja päivälliseksi pastaa ja porkkanasuikaleita. Emäntä epäili iltapalalla ääneen, että meillä tulee nälkä ennen aamua. Ei tule, voin vakuuttaa.
Tänään oli lähestulkoon vapaapäivä, minkä vuoksi on vähän vähemmän kerrottavaakin. Ai niin, ensimmäinen leiripari on muodostunut!
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ihana lukea näitä leirikuulumisiasi, tulee mieleen omat riparimuistot niin leiriläisenä kuin isosenakin. Ja mikä parasta, seurakunnan leireillä ei siis edelleenkään pääse aliravitsemus yllättämään :)
Mii, aliravitsemus? Mitä se on? Voiko sitä syödä? :D No joo, ei, täällä ei kyllä nälkää nähdä. Ainoa potentiaalinen rako siihen on ilta- ja aamupalan välissä, kun iltapala on kahdeksan korvilla ja koostuu leivästä ja lisukkeista ja aamiainen vasta aamuyhdeksältä. Kasvavat mukulat syö kotonaan mun havaintojeni mukaan enemmän iltapalaa kuin täällä.
Hauska ilmiö mielestäni tuo, että ulkoläksyjä kutsutaan rukouksiksi. Se nimittäin toistuu vuodesta toiseen ja eri paikkakunnilla. Runoiksikin niitä on kyllä kutsuttu... :)
Joo, tänään kuulin vieläkin hupaisamman nimityksen, siitä illalla lisää, jos vielä muistan!
Lähetä kommentti