Meidän leirillä...
... on energiaa niin, että tupa pullistelee.
... Nuoren Seurakunnan Veisukirja on ihan lällärikamaa, jos meidän teinejä on uskominen.
... elämä pitenee vuositolkulla aina, kun nuorten kansa hengaa.
***
Tänään kuultua:
#1
"No miten teidän perheessä toimitaan, jotta tämä ensimmäisen Mooseksen kirjan ohje viljelystä ja varjelusta toteutuisi?"
"No ainaskii meil syödään muroja joka aamu!"
(aina teinin ajatusta ei ole ihan helppo seurata... viljellä -> vilja -> murot?)
#2
"Guten Tag, hyvää päivää!" sanoi yövalvoja esittäytyessään iltaohjelman jälkeen.
"HYI saksaa!" sanoi teinityttö inhoa äänessään.
"No hei toi oli kyllä ruotsii!", valisti naapuri ystävätärtään.
(ruotsi, saksa, mitä näitä nyt onkaan...)
#3
"Mun nimi on X, oon täällä siis yövalvojana", jatkoi yövalvoja.
"Niin siis sääks viet sit mein kännykät?", kysyi teini kunnioitusta äänessään.
#4
25 minuuttia musiikkitunnista on kulunut punaista Nuoren Seurakunnan Veisukirjaa lauleskellen:
"Hei eiks voitas vaihtaa kirjaa?!", vinkuivat teinit.
"No meillä ei kyllä ole muuta kuin nämä NSV:t", pahoitteli musaope.
"Nii mut virsikirjat, laulettas siitä kun on niin paljon kivoja virsiä!"
(pyyntö tuli täysin vakavalla naamalla, joten as you wish, ensi tunnilla sitten virsiä)
#5
Bändikämpälle oli roudattu ne surullisen kuuluisat punaiset NSV:t, mutta teinit tuumasivat soittamaan tullessan, että:
"Ei me hei mistään tällasist lauleta, eiks oo virsikirjoi?!"
(virsikirjat noudettiin ja reilu puoli tuntia oli sitten veisattu säestyksellä ja ilman)
***
Leirikeskuksen hirsiseinät eivät pidä ääntä lainkaan ja majoitushuoneet ovat yksin nukkuessa aika viileitä. Valaistus on vähän epä-esteetön, mutta bonusta saa siitä, että leirikeskus on niemennokassa, ikkunastani näkyy meri ja auringonlasku.
Täällä on ruokalassa seka- ja biojäte ja majoitustiloissa seka- ja biojäte, pienmetallin ja lasin keräyspisteet. Mieletöntä! Edistyksellistä!
Miinusta uskallan ehkä antaa ruotsalaisesta maidosta, ei-reilusta teestä (ja varmaan myös kahvista) sekä siitä, että levitteet on irtonappeina.
Soijaton, pähkinätön kasvisruoka on toistaiseksi ollut lihamakaronilaatikkoa, jossa liha oli korvattu pavuilla ja hernemaissipaprikalla sekä nakkikeittoa ilman nakkeja. Eilen sain kalapuikkoja, kun toiset söivät leikkeitä. Parempaa kuin viime vuonna, mutta seuraavalle leirille saatan ottaa mukaani jotain proteiinisantsia.
Jälkiruokaa on sekä lounaan että päivällisen jälkeen ja kahvin kanssa tietysti omat herkkunsa. Ylpeänä voin kuitenkin todeta, että olen syönyt pienehköjä annoksia enkä ole santsannut! Paitsi no, iltapalalla otin yhden sämpylän lisää, kun ne oli niin hyviä.
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hurjan hauskoja juttuja! Tuo virsi-innostus on kyllä jotain uutta ja ihmeellistä. Ja hienoa, että olet malttanut pysyä kohtuudessa. Minäkin opettelen kohtuutta ja pienensin tänään päivän keksiannosta oikein kunnolla. ehkä ne kilot tästä!
Ah, minäkin niin tahdon leireilemään! Oi miksi, miksi en hakenut silloin muinoin isoseksi... Tuo teidän ripariporukkanne kuulostaa vaan niin mahtavalta! Minun riparillani ei oikein muut laulaneet kuin minä ja yksi ohjaaja. :D
Elina, näitä on mahtava kerätä jemmaan! On sitten vanhana, mitä muistella :) Tai ehkä näistä voi joskus kymmenen vuoden päästä kerätä jonkun Teinit kertovat -kokoomateoksen ja voin toteuttaa unelmani kirjan kirjoittamisesta, olkoonkin ettei yksikään lausahdus ole omani...
Ronja, mä ehkä esittelen vain yhden puolen leiriä, jätän kertomatta kaikki oppimisvaikeudet ja katastrofaaliset oppitunnit ja muut sellaiset :D Mut kannattaa ehdottomasti änkeä mukaan seurakunnan nuorten aikuisten toimintaan, jos sellaiseen on mahdollisuus.
Näitä on aivan mahtava lukea! Kiva kun jaksat kirjoittaa! Seurasin leirikokemuksiasi viime kesänäkin ja olen taas aivan koukussa.
Flora, tää onkin parempaa kuin Kauniit ja rohkeat ja Sakkarit yhteensä!
Lähetä kommentti