Täyden palvelun päivä.

On niitä päiviä, jolloin mitkään asiat eivät suju ja niitä päiviä, jolloin kaikki "kulkee kuin juna rasvatuilla kiskoilla", kuten kreikan opettajani siteerasi ylioppilasaineessa ollutta kielikuvaa.

Aamulla käynnistyin hieman hitaasti, mutta ovesta ulos päästyäni ja muutamia askeleita otettuani luokseni riensi nuori, mukavaääninen ja hyvähauiksinen (nämä näkövammaisen mittarit...) huoltomies: "Hei sori, me tiputetaan katolta lunta, mut mä voin opastaa sut tosta ohi!", otti oikeaoppisen opastusotteen ja hyvästeli: "Nyt vaan meet hei sit suoraan, ei ole enää mitään vaaraa."Miekkonen oli niin reipas ja kohtelias, etten kehdannut tunnustaa, että olisin ehkä selvinnyt itsekin.

Raitiovaunun kuljettaja pysäytti etuoven kohdalleni. Kuulemma kepin kanssa liikkuessa näin pitäisi käydä aina, mutta kyllä se useammin on vain poikkeus.

Meilahden kampuskirjasto Terkossa asiakaspalveluhenkilö oli avulias ja lupasi hoitaa tietoihini merkinnän, että saan jatkossa aina apua kirjojen etsinnässä. Löysin sattumalta Helsingin yliopiston kirjaston sivuilta tiedon, että vamman tai esteen vuoksi voi sellaisen palvelun saada ja kirjat voidaan jopa etsiä valmiiksi ja postittaa kotiin saakka. Kirjastotäti oli kuullut asiasta, muttei osannut merkintää tehdä heti, sillä "olet kyllä ensimmäinen, joka tästä koskaan kysyy". No, saattaa johtua siitä, ettei näkövammainen voi Suomessa päästä lääketieteelliseen tiedekuntaan, jonka kirjasto tuo siis oli. Täti etsi kirjat ja kyseli opaskoirista, en osannut kertoa paljoakaan.

Taas raitiovaunu avasi oven kohdallani.

Opiskelijakirjastossa löysin kirjani ensiyrittämällä, yhden jopa niin, että poimin hyllystä satunnaisen opuksen nähdäkseni, mihin suuntaan hyllyssä olisi siirryttävä ja kirja sattuikin olemaan se, jota etsin! Lainausautomaatissa tekstit olivat niin suurella, että näin sitä käyttää aivan ongelmitta. Kaisaniemen metrotunnelissa kopisivat korot ja mies soitti haitaria, suljin silmäni ja kuvittelin Pariisin (enkä edes kävellyt päin seinää).

Kampin K-Marketissa löysin kaiken, Mustapekka-juustonkin sain, kun kysyin myyjältä. Tuli reipas olo. Kassajonossa kaksivuotias lapsi ei saanut äidiltään päivän sadatta purukumia ja mollasi äitiään viilipurkiksi, mikä huvitti sekä äitiä että muita.

Raitiovaunu avasi oven kohdalleni, olin kotona tasan kaksi tuntia myöhemmin kuin olin sieltä lähtenyt, uskomaton suoritus.

Istuimme iltaa Töölön William K:ssa, jossa musisoi tuttava Tampereelta. Tarjoilijasedillä oli aikaa maailman tappiin saakka, kärsivällisyyttä odottaa ja selittää ja avustaa ja järjestää pöytäpaikka. Myös S. nautti erinomaisesta palvelusta ja niinikään N. viihtyi. Tuli ihan Irlanti- ja Iso-Britannia -olo, pöydilläkin oli pöytäliinojen sijaan kokolattiamatto.

Mihinkäs sitä muualle jatkoille lähtisi kuin Töölön Yliopiston Apteekkiin. Inhoan apteekkeja, vuoronumeroita ja kaikkea säätöä, mutta tämä apteekkipa onkin aina auki ja öisin siellä pääsee vain eteiseen lasikopille, jonka kautta farmaseutti täyttää kaikki (lääkeaineisiin liittyvät ja reseptillä vahvistetut) toiveet! Loistavaa palvelua, nopeaa ja jonotusvapaata. Suosittelen lämpimästi.

Aina auki olevan Alepan kautta bussilla kotiin, kaikin puolin täyden palvelun päivä.