Käy kuivaksi, unohda vesivessa!

Kuva Kuuklesta.

Ympäristötekniikan perusteissa luennoitiin tänään talousvedestä, sen tuottamisesta, ekologisuudesta, ongelmista jne. Koska professorillemme oli eilen soittanut hoksottimensa lomalle lähettänyt toimittaja, joka oli tiedustellut "voiko suihkussa säästää vettä?", päätti proffa nostaa tämän akateemista koulutusta vaativan kissan pöydälle ja kysyä meiltä. Me vahvistimme, että toki voi ja kerroimme, että suihkutella voi varsin maltillisessa ajassa ja hanankin voi sulkea saippuoinnin ajaksi. Näin professori oli suuressa asiantuntijuudessaan kertonut myös toimittajalle.

Veden säästämisessähän on puolensa ja puolensa. Puhtaan veden tuottaminen vaatii energiaa ja taloudellisia resursseja, samoin kuin etenkin lämpimän veden lotraus. Haja-asutusalueella asuvan perheen keskivertokulutus on professorin mukaan "lähempänä 120 kuin 200 litraa" henkilöä kohti nyky-Suomessa, kun taas 70-luvulla on päivittäiseksi vedenkulutukseksi mitoitettu 300 litraa per nenä. Aikamoista! Vaikka veden säästäminen onkin sekä ekoa että taloudellista, on asioilla kuitenkin se toinenkin puoli. Toimiakseen normaalisti viemäri tarvitsee tietyn määrän vettä. Kaupunkialueella varsinaisessa verkostossa kulkeva vesi tuskin aivan heti alittaa turvallisen alarajan, mutta taloyhtiöissä ja yksittäisten talojen rakenteissa liian vähällä vedellä huuhtominen kuivattaa viemäreitä ja aiheuttaa tukoksia. Proffamme tuumasikin, että pahinta, mitä voi tehdä, on laittaa vessan vesisäiliöön täysi limsapullo tai tiiliskivi vähentämään veden määrää!

Minua lotraaminen ahdistaa ja olen sitä koettanut vähentää parhaani mukaan ja pihistellä kaikin tavoin, enkä oikein osaa suhtautua saamaani tietoon. Anekdoottina on todettu, ettei vesivessa tätä nykyä saisi enää ympäristölupaa, jos se keksittäisiin ja maailman sanitatio-ongelmassa ratkaisu onkin kuivakäymälöissä. Jos joskus rakennan talon, toivoisin saavani kuivakäymälän, sillä hajuhaitat (jotka ovat kyllä vessassa mielestäni ihan asiaankuuluvia!) eivät ole nykytekniikalla merkittäviä ja ajan kanssa jää penni poikineen vetämättä vessasta.

Laajempi yhteiskunnan kuivakäymälöittäminen kuitenkin kohtaa ensimmäiset haasteensa viemäriverkostossa. Koska leijonan osa kotitalouksien käyttövedestä huuhdotaan vessasta, olisi kuivakäymälöiden laajamittaisella tulemisella juurikin se viemäreitä kuivattava vaikutus. Kuulemma Ruotsissa on yksi kunta (Nodertälje, Södertälje, jotain sellaista, Tukholman lähellä), jossa on vain kuivakäymälöitä ja kunnan vesihuolto on suunniteltu sen mukaisesti. Siellä olisi mukava päästä käymään ja tutustumaan!

Yhtenä vaihtoehtona juomaveden juoksuttamiselle hanasta olisi professorin mielestä se, että veden laatua laskettaisiin ja sen akuutti terveyshaitallisuus poistettaisiin runsaalla kloorauksella, kuten esim. Etelä-Euroopassa tehdään. Näin veden kustannukset pienenisivät ja juomaveden voisi ostaa kaupasta. En oikein osaa perustella miksi, mutta en ihan osta tätä ajatusta. Vaikka vesiastiat olisivatkin kierrätettävissä, en ole aivan vakuuttunut. Mitä tapahtuisi niille, joilla ei olisi varaa ostoveteen?
Onko kuivakäymälä sinulle vaihtoehto?

Lähtölaskenta.

Huomenna alkaa 30 päivän lähtölaskenta, nimittäin muuttoon. Olen valmistautunut asiaan ostamalla jätesäkkejä (vaatteiden ja muun pehmeän pakkaukseen) sekä kuulostelemalla muuttolaatikoita ja värväämällä iskän pakettiautoilemaan. Muuttolaatikoideni luottodiileri K-L kertoi, että työpaikaltaan Lindexistä ei saa enää laatikoita, sillä ne käytetään nykyään uudelleen. Hienoa, ekoajatukset voivat siis rantautua markkinatalouden majaan myös. Mutta ne muuttolaatikot ovat edelleen haussa.

Noin muuten olen valmistautunut muuttoon hiljalleen. Keittiön astiakaappeja olen vilkuillut sillä silmällä, laittanut TakeAway'hin kaksi jalallista jälkiruokakulhoa ja tuumannut, että muinainen mikro ja Foster'sin iskemättömät juomalasit muuttakoon takaisin Keski-Suomeen ja edelleen veljelleni, jahka tämä muuttaa pois kotoa. Monitoimikonekin minulta löytyy. Tampereella olen käyttänyt sitä vähän, se on alakaapin perukoilla laatikkoon pakattuna, mikä ei varmasti auta asiaa. Mutta ehkäpä Helsingissä voisi aloittaa oman leivän syönnin, syntyisihän siinä ehkä myös vähän säästöä.

Olohuoneessa suurin muutos on jo tapahtunut - sohva muutti muualle. Myös värikkään kaappini sisuskalut on kertaalleen tyhjennetty ja karsittu. Valitettavasti en kovinkaan paljosta päässyt eroon, kun Tampereen koulukirjoja saan myyntiin vasta ensi vuonna kurssien taas pyörähtäessä käyntiin. Isoa kirjahyllyä olen perannut vähän. Tilasin Celiasta äänikirjoina niitä opuksia, joita olen lukemattomana pyöritellyt omassa hyllyssäni iät ja ajat. Osoittautui hyväksi menetelmäksi - Dinan kirja ja kuvanveistäjän tytär (suosittelen molempia!) tuli kuunneltua ja muuttivat fyysisen majapaikkansa äitini luo. Nyt olisi enää muutama kymmenen kirjaa jäljellä... Jos joku tahtoo F. Scott Fitzgeraldin Great Gatsbyn, niin se täällä odottelee uutta kotia.

Makuuhuoneen uumenista ja iskän autotallista on putkahtanut suunnaton määrä "askartelumatskua" ja "käsityötarvikkeita" -nimisiä laatikoita, joiden sisuksiin on syytä kurkistaa ennen Helsinkiin muuttoa. Ehkäpä laitan osan kankaista kiertoon, nykyinen näpertelyni ei ole kovin aktiivista. Vaatepuolella tuskin tapahtuu ihmeitä, sillä tein syksyllä melko suuren karsinnan eikä karsittavaa sen vuoksi juurikaan ole.

Jälleen kerran toivotan kaikki tervetulleeksi tutustumaan Take Away -laatikkooni sekä otan mielelläni vastaan reseptejä, joiden avulla saan tuhottua kaapissa lymyävät ohra-, sihtiruis- ja riihiruisjauhot sekä ruisrouheen.

Ekoteko: Vihreää virtaa

Helsinkiin muutta tuo väistämättä eteeni asioita, jotka aikaisemmin on hoitanut TOAS. Yksi näistä asioista on sähkösopimuksen tekeminen ja sähkölasku, joihin kumpaankaan en ole koskaan törmännyt. Kuinka paljon yhden television, yhden läppärin ja yhden pöytäkoneen, 56 neliön saunallinen kaksio, jossa asuu kaksi nuorta naista, mahtaa kuluttaa?

Epäekot asiat, joihin en ole TOASin aikana kiinnittänyt huomiota, saavat nyt uudet mittasuhteet. Mikroaaltouunini on museokamaa, ikää sillä on saman verran kuin abiturienttiveljelläni. Sen sähkönkulutusta en onnekseni tiedä, sillä tieto lisää tuskaa. Koska myös käyttöjärjestelmä, joka koostuu noin 20 nappulasta, jotka ovat itse asiassa suorakaiteen muotoiseen tarralappuun muotoiltuja eri kokoisia kohollaan olevia alueita, on vaikea käyttää ilman toimivaa näköä ja vielä vaikeampi selittää ihmiselle, joka on tottunut vain vääntämään paria vivua - siirtyy mikro varastoon. Onneksi tulevalla kämppikselläni O.:lla on pienempi, tehokkaampi ja ennen kaikkea vähemmän sähköä kuluttava mikroaaltouuni.

Pölynimurini on uusi, hyvä ja tehokas, eikä edes liiemmin käytössä kulunut... Laturit ja tietokoneen virtajohdon pyrin irrottamaan seinästä aina kun en niitä käytä - kaikki seinissä kiinni olevat "möllykät" kuluttavat virtaa taukoamatta. O.:lla on televisio, minulla ei, loput sähkönkulutuksesta muodostuukin sitten O.:n muinaisesta pyykkikoneesta sekä jääkaappi-pakastimesta ja liedestä. Onneksi en ole himosaunoja ja tyytynen tulevaisuudessakin satunnaiseen lauantaisaunaan, sillä muistelen yläasteen fysiikan tunnilla laskeneeni jonkin käsittämättömän summan, joka sähkösaunaa lämmittäessä haihtuu savuna ilmaan.

Ilahduin, kun O. ei vastustanut ajatustani vihreästä sähköstä. Nyt pitäisi sitten selvittää, millaista ekosähköä Helsingissä on mahdollista ostaa ja mikä sen hinta mahtaa olla. Olen kuullut huhua, että kaikille vihreää virtaa ei riitä, vaan voi joutua odotuslistalle!

Ken tietää, miten sähkösopimus tehdään ja millaista vihreää Hesassa saa, voi ilahduttaa minua suuresti kommentoimalla ja kertomalla lisää!

Leffateatterissa: Slumdog Millionaire

Suuntasimme äidin kanssa elokuviin, kun minun teki mieli ja äitikin olie Slummien miljonääristä (kai se oli se suomenkielinen nimi?) kuullut. Valkokankaan isoa kuvaa näin seurata hyvinkin, mutta tekstitystä en kyennyt lukemaan. Suurimmaksi osaksi se ei haitannut mitään, osittain elokuvassa puhuttiin selkeää englantia, osin abu-inglish-tyylistä intian englantia, jota ymmärsi kun keskittyi ja osin sitten jotain ihan muuta - jolloin keskityin nauttimaan äänestä ja kuvasta.



Slummien miljonäärissä oli kiehtova ajatus, elokuva alkaa keskeltä tarinaa, kun Haluatko miljonääriksi jaksojen välissä slummissa kasvanut nuori kilpailija kyyditään poliisiasemalle epäiltynä huijaamisesta. Pojalla on kuitenkin esittää tarina jokaiseen kysymykseen ja oikeaan vastaukseen liittyen ja niin sekä katsojalle että poliiseille valkenee hiljalleen, kuka poika on ja mistä hän on kotoisin.

Elokuvassa oli hurjan paljon kaunista ja hätkähdyttävää. Monin paikoin tuli mieleen YLEn ja BBCn dokkarit slummien elämästä, katulasten kaltoinkohtelusta ja Intiasta. Kuvaustapa, värit ja äänet poikkesivat kovasti valtavirta-hollywoodista, mutta kuva ei kuitenkaan ollut liian eksoottinen kenen tahansa katsottavaksi.

Kesken slummeista otetun ilmakuvan havahduin ajattelemaan, että jos pelkästään Mumbaissa on 90 miljoonaa ihmistä, voinko minä vaikuttaa mihinkään? Toisaalta tahdon uskoa, että jos omilla kulutustottumuksillani voin mitenkään tehdä yhden ihmisen elämän paremmaksi, jo se on tarpeeksi.

Hourupäiden luvattu maa.

Rakastan YLEn asiaohjelmia, joissa keskustellaan sivistyneesti erilaisista aiheista. Viime aikoina keskusteluohjelmiin on tuupannut toisten suuhun sanoja laittavia ja päälle huutavia henkilöitä, joiden keskustelutaidot ovat minimaaliset, argumentointi henkilökohtaisuuksiin menevää ja käytös loukkaavaa.

Ensimmäisenä törmäsin Nina Mikkoseen ja tyynysotaan, jonka jälkipyykiltä kukaan on tuskin välttynyt. Surullista on, että Mikkosten Maailman kaltaista rasistista ja populistista jätettä näytetään televisiossa. Ilmastonmuutos on humpuukia, maahanmuuttajat vie meiltä työt ja naiset ja koulu- ja päivähoitojärjestelmä syöttää lapsille fasistista ***kaa.

Uudempi tulokas on nyt sitten dosentti Bäckman, jolla tuntuu olevan kovasti mielipiteitä nyky-Virosta apartheidyhteiskuntana. Eilinen A-talk oli kaiken huippu, käytös loukkaavaa! Olen pöyristynyt, "hohhoijaa"-huokaukset ja halventavat keskustelut laskevat hänen asiantuntija-arvoaan todella paljon.

En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Beware: Liikkeellä vtutusta.

Kuten kaikkien sairaalareissujen jälkeen, epävarmuus ja stressi ja elämän hidastuminen puhkuu ulos kuin hiki - armottomana ketutuksena. Sairaalassa oli ihan mukavaa, ekana päivänä huvitti, kun nielurisaleikkauksestani suoriutunut huonetoveri oli kuin perseeseen ammuttu karhu ja toisena päivänä huonetoverinani oli täti, jonka silmiä oli leikattu "ainakin seitsemän kertaa" ja sairaalassa oli "niin huono ruokakin silloin", myöhemmin kävi ilmi että edellinen leikkaus oli tehty vuonna 1996. Täti oli allerginen lähes kaikelle lääkeaineista ruokiin, ja "se E211 on sitten kaikista pahin myrkky". Samat jorinat kerrottiin kaikille ketkä kuunteli ja monologi riitti tädille ihan hyvin ja minäkin sitten tyynesti laitoin kirjan pyörimään, laput korville ja kuuntelin taustapulinaa toista tuntia. Ja ihmettelin sitä pessimismin määrää, joka aina huokuu ihmisistä. Leikkauspäivänä sairaalasänkyä lykki kolmekymppinen hoitsupoika M., joka oli sen verran mukava, että yritin jopa matkalla heräämöstä huoneeseen lohkoa vitsin - en tosin muista sanoinko sitä koskaan ääneen. Heräämö ja sen jälkeiset tunnit ovat aina epämääräisiä, itsekään ei tiedä että puhuuko päänsä sisällä vai kaikille julki. Yöllä minua hoivasi vanhempi hoitsusetä V., joka on niinikään ihan supermukava. M. lykkäsi juttusilleni vielä kotiutumispäivänäkin, juteltiin pitkät pätkät opiskeluista sun muista, mutta harmikseni se kaikista hauskin hoitsupoika, T., ei ollut paikalla tällä kertaa... Ja kyllä, minulla on hieman kummat motiivit viihtyä sairaalassa.

Tuntuu oudolta, että niin monelle kova haluni opiskella silmästäni huolimatta vaikuttaa jotenkin sankarilliselle. Minusta se, että tahdon vain elää normaalia arkea enkä suinkaan rynnätä saikulle heti mahdollisuuden tullen, pitäisi olla enemmänkin oletus kuin yllätys. Ei me opiskelijat sentään ihan rappiolla olla, ei edes me teekkarit... Lähtöpäivänä hoito-ohjeet antanut hoitaja H. kertoi hoitaneensa mös paljon julkisuudessa ollutta Riku Virtasta, joka on vammaisten ihmisoikeuksiin erikoistunut kuurosokea juristi, ensimmäinen maailmassa. Suomesta jussikoskelan sisukkaita seuraajia, onhan tässä maassa myös maailman tiettävästi ainoa sokea arkkitehti.

Teknisesti leikkaus sujui hyvin, vaikka anestesialääkäri olikin kamalana säätäjänä tunnetun lukiokaverini kaima, joka näytti huippuunsa viritetyltä duracell-triathlonistilta. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni otsaani ja ohimooni unensyvyysmittarit (ei, sillä ei näe unen sisältöä, minkä varmuuden vuoksi tarkistin..) ja muutenkin teekkariuteni aiheutti hilpeyttä. Kuulemma syksyisen nukutuksen rajut pahoinvoinnit olivat vain "huonoa mäihää" ja ennen nukutusainetta suoneen lykättävät aineet opiaatteja. Ilmankos niistä tuleekin tosi hyvä fiilis!

Nyt on siis silmässä keittosuolaliuosta ja irtosoluja, joita leikkaus jostain onnistui laittamaan liikkeelle. Kovasti on kaikki sameaa, näkökentässä ui jos jonki näköistä sammakonkutua ja olen hyvinkin varma siitä, että ensi maanantain kontrollissa tuumataan, ettei tämä ratkaisu nyt oikein toimi.

Huomaanpa, että otsikossa lupaamani veetutus on jäänyt vähemmälle.

No, tällä hetkellä ottaa aivoon Insinöörimatematiikka R5 ja eräs nimeltä mainitsematon luennoitsija, johon jo kuukausi takaperin otin yhteyttä, jotta hän voisi kertoa miten minun näölläni kurssi on suoritettavissa kun en luennoista enkä materiaaleista mitään näe. Olen tähän mennessä saanut ympäripyöreitä vastauksia ja pari alentavaa sähköpostia, vaikka olen mobilisoinut kaikki mahdolliset tahot. Mikäli opettaja ei mitään räätälöi eikä toimita sähköisiä oppimateriaaleja minulle, en tiedä mitä teen. Logiikkani mukaan se, ettei opettaja järjestä minulle vaihtoehtoista tapaa suorittaa kurssia, joka on tutkintoni kannalta pakollinen, on syrjintää. Minun olisi saatava kurssit kasaan ja opintorekisteriin 29.5. mennessä, jos mielin tämän lukuvuoden aikana tutkintoni suorittaa. Voi Kerperos ja itkujen itku.

Kerrottakoon kuitenkin, että fysiikan 1. välikokeessa jokin ilmeisesti loksahti, sillä sain 22/30p ja nyt tämän kolmivuotisen fysikaalisen piinan päättymiseen vaaditaan enää 10/30p toisesta välikokeesta. Jos ja kun sen riman ylitän ja siunattu opintosuoritus rekisteriini kilahtaa, olen valmis toimittamaan minua kaitseneille opettajille kimpun tulipunaisia ruusuja ja konvehtirasian! Muista tenteistä ei sitten olekaan vielä kuulunut mitään, mikä taas ei ole missään määrin yllättävää.

Olen kuunnellut kirjoja, Annika Thorin neliosaisen nuortenkirjasarjan, jonka nimeä en tiedä, Carlos Ruis Zafonin (äh, äänikirjat, kirjoitettaisiinkohan noin?) Tuulen Varjon, Tove Janssonin Kuvanveistäjän tyttären ja Åsa Linderborgin Minua ei omista kukaan. Lisäksi olen saanut uuden kodin Pikkuhuopalahdesta, tervetuloa muuttotalkosiin vappuna.

Sairaslomalle.

Nyt on tenttiputki takana, toivottavasti kovin moni tenteistä ei tule uusittavaksi.. Huomenna otan suunnan taas TAYSiin, silmästä poistetaan silikoniöljy ja laitetaan tilalle keittosuolaliuosta, tai se on ainakin suunnitelma. Palaan linjoile, kun taas näen jotain.