Olen jatkanut merisairasta oloani myös tänään. Pää tuntuu tukkoiselta ja olo huteralta, äiti veikkasi eilen että elimistö totuttelee oloonsa ilman sairaalan järeitä kipulääkkeitä. Eilen myös selvisi, että Matkalla Brasiliaan -blogissa törmäämäni osittain EUssa kielletty kipulääke onkin juuri sitä Litalginea, jota saan aina leikkauksen jälkeen. Olisi mukava tietää, mikä siinä lääkkeessä EUta epäilyttää. Kipuihin se ei auta, mutta leikkausanestesian lamauttamiin vessatoimintoihin se on mainio. Ei siitä sen enempää.
Suhtauduin aamulla alkavaan päivään epäillen, mutta kurkistus opintorekisteriin ja sähköpostiin piristi kummasti. Opintomenestykseni on kohonnut uusiin ulottuvuuksiin ja tenttitulokseni ovat Gaussin käyrän eri päätä kuin koskaan aikaisemmin. Iloitsen siis kovasti, sillä matkaa tekniikan kandidaatiksi on enää 28op.
Viikko sitten ahkeroimani leffa-arvostelu näkkärien Nyöri-äänilehteen otettiin myös ilolla vastaan. Minäkin olen iloinen, olihan kyseinen raita ensimmäinen kosketukseni äänen miksailuun ja nauhoitteluun tositarkoituksella. Lisäksi puuhasta saa palkkion, mikä lämmittää nälkiintynyttä tiliäni.
Kaikkein suurin ilo pääsi valloilleen kuitenkin siinä vaiheessa, kun rohjaistuin ja otin yhteyttä TAYSin Näkökeskukseen. Näkökeskus on siis yksikkö, joka tarjoaa empatian lisäksi erilaista tukea kuntoutumiseen ja arjessa selviytymiseen. Kävi ilmi, että viikko sitten, silikonin poiston jälkeen poliklinikalta toimitettu kiireellinen lausuntopyyntö oli kuultu ja olivat jo tietoisia verkkokalvoni uusimiistakin seikkailuista. Nyt, puolen vuoden vuoristoradan jälkeen, minulle on luvassa B-lausunto, joka paitsi antaa minulle virallisen näkövammaisstatuksen, on kelvollinen yhteen jos toiseenkin paikkaan. Voin vihdoin hakea apuvälinekartoitukseen! Voin vihdoin hakea vammaistukea! Voin vihdoin päästä vaikeavammaisten kuljetuspalvelun asiakkaaksi! Voin vihdoin liittyä näkövammaisten paikalisyhdistykseen! Voin saada näkövammaiskortin, josta näkyy haitta-asteeni ja jonka turvin saan ottaa julkisiin kulkuneuvoihin saattajan!
Olen onnellinen ja helpottunut. En halua ajatella enkä lannistua odottavasta paperisodasta, vaan haluan ajatella, että pikapuoliin postilaatikossani on voimallinen lomake, jonka turvin voin saada tukea ja palveluita, jotka tekevät elämästäni helpompaa!
Suhtauduin aamulla alkavaan päivään epäillen, mutta kurkistus opintorekisteriin ja sähköpostiin piristi kummasti. Opintomenestykseni on kohonnut uusiin ulottuvuuksiin ja tenttitulokseni ovat Gaussin käyrän eri päätä kuin koskaan aikaisemmin. Iloitsen siis kovasti, sillä matkaa tekniikan kandidaatiksi on enää 28op.
Viikko sitten ahkeroimani leffa-arvostelu näkkärien Nyöri-äänilehteen otettiin myös ilolla vastaan. Minäkin olen iloinen, olihan kyseinen raita ensimmäinen kosketukseni äänen miksailuun ja nauhoitteluun tositarkoituksella. Lisäksi puuhasta saa palkkion, mikä lämmittää nälkiintynyttä tiliäni.
Kaikkein suurin ilo pääsi valloilleen kuitenkin siinä vaiheessa, kun rohjaistuin ja otin yhteyttä TAYSin Näkökeskukseen. Näkökeskus on siis yksikkö, joka tarjoaa empatian lisäksi erilaista tukea kuntoutumiseen ja arjessa selviytymiseen. Kävi ilmi, että viikko sitten, silikonin poiston jälkeen poliklinikalta toimitettu kiireellinen lausuntopyyntö oli kuultu ja olivat jo tietoisia verkkokalvoni uusimiistakin seikkailuista. Nyt, puolen vuoden vuoristoradan jälkeen, minulle on luvassa B-lausunto, joka paitsi antaa minulle virallisen näkövammaisstatuksen, on kelvollinen yhteen jos toiseenkin paikkaan. Voin vihdoin hakea apuvälinekartoitukseen! Voin vihdoin hakea vammaistukea! Voin vihdoin päästä vaikeavammaisten kuljetuspalvelun asiakkaaksi! Voin vihdoin liittyä näkövammaisten paikalisyhdistykseen! Voin saada näkövammaiskortin, josta näkyy haitta-asteeni ja jonka turvin saan ottaa julkisiin kulkuneuvoihin saattajan!
Olen onnellinen ja helpottunut. En halua ajatella enkä lannistua odottavasta paperisodasta, vaan haluan ajatella, että pikapuoliin postilaatikossani on voimallinen lomake, jonka turvin voin saada tukea ja palveluita, jotka tekevät elämästäni helpompaa!
2 kommenttia:
Olipas paljon ilonaiheita yhdelle kerralle! Loistavaa, että jaksat olla positiivisella mielellä.
Jeah, siistiä! B-lausunta on hyödyllinen juttu. Toisaalta minulla on aina ollut sellainen, etten tiedä edes tuota tilannetta, kun periaatteessa ei näe ja tarvitsee kaikkea, mutta sitten ei ole todistusta siitä.
Minunkin on pitänyt tehdä Nyöriin monta juttua. Tälläkin hetkellä on koneella materiaalit kolmeen juttuun, mutta editointi on liian rankkaa. En saa ikinä aikaan...
Lähetä kommentti