Passi ja hammasharja: Moldova.

10 000 kävijän arvonnan yhteydessä keräsin juttuideoita ja useampikin toivoi matkajuttuja. Matkailuni rajoittuvat Eurooppaan, muuta reissattua on silti tullut melkoisesti. Nyt on ollut hiljaisempi matkavuosi, viimeksi olen rajoja ylittänyt vapun aikoihin. En pidä lentämisestä, osittain ilmastosyistä ja osittain siksi, että mielestäni matkaa pitää taittaa ja tärkeintä on usein olla juuri matkalla ja odottaa. Junalla ja bussissa myös näkee enemmän, tapaa enemmän ihmisiä ja hahmottaa etäisyyksiä paremmin. Maailmassa ei myöskään ole paikkaa, jonne en tahtoisi mennä. Melko vähän on myös sellaisia paikkoja, joihin en menisi uudestaan, mutta kaikkialla on kannattanut käydä! Ensimmäiisenä matkakohteenani esittelenkin paikan, jonne ei pakettimatkalle pääse.

Matka-aika: huhtikuu 2008
Paikka: Chisinau/Kisinev, Moldova

Järjestötoiminnan puitteissa tarjoutui mahdollisuus lähteä koulutukseen Moldovaan viikon varoitusajalla ja koko reissua kuvaakin matkatoimiston täti, jonka vastaus pyyntööni saada lennot Moldovaan oli: "Joo, mä selvitän ja palaan asiaan - siis lennot Helsinki-Moldovanpääkaupunki-Helsinki, mikä ikinä se pääkaupunki sitten onkaan?".

Moldova sijaitsee Ukrainan ja Romanian välissä, on Euroopan köyhin maa, jossa alle kahdella dollarilla päivässä kituuttaa suuri osa, yli 20%, väestöstä. Maa on viljavaa, kuten Ukrainassakin, mutta tekniikka ja koneet pääosin neuvostoaikaisia. Koulutettu kansa muuttaa sankoin joukoin Kanadaan ja Israeliin - Gazasta viimeisimmän konfliktin aikana evakuoidut ulkomaalaiset olivat kolmen valtion kansalaisia, yksi niistä oli Moldova.

Rahayksikkö on lei ja 16 leitä on suunnilleen euron. Ratikka ja minibussimatkat maksoivat yhden lein, liput huvipuiston laitteisiin kaksi. Ihmiset puhuivat romaniaa ja venäjää. Hallinto on korruptoitunut ja reissussa olleiden latvialaisten kanssa pohdimmekin, että kovin on mennyt kehitys eri suuntiin, vaikka ovat Neuvostoliiton hajotessa samaan aikaan itsenäistyneet. Ehkä todellisuutta kuvaa paremminkin se, että toinen on kehittynyt, toinen ei. Moldova tuntui aikamatkalta menneeseen, vanhoihin tarinoihin mitä kummallisimmiista ammateista ja asiakaspalvelun ilmeettömyydestä.

Uutta vai vanhaa?
Pelottaviakin asioita näkyi paljon, kuvia siitä miten kehitystä ei tapahdukaan tai asiat ovat jääneet retuperälle.

Suihku oli ovi seinässä, matala tila jossa ei aivan mahtunut seisomaan suorassa. Sen jakoi koko hotellin kerros ja olisin mieluiten mennyt suihkuun kumisaappaat jalassa.

Moldova on vihreä. Puistoja on paljon ja puistoissa opiskelijapariskunnat viettävät aikaa ja kuhertelevat, sillä opiskelija-asuntoloissa huoneen jakaa yleensä vähintään kolme opiskelijaa eikä omista asunnoista ole kuullut kukaan.

Pyssyleikit ovat univeraaaleja, mutta Moldovassa pisti silmään se, että isoisän kanssa puistossa leikkinyt vaahtosammutin roudasi mukanaan lähes itsensä mittaista muovikalashnikovia (tai jotain muuta vastaavaa isoa asetta), surullista.

En tiedä, mitä puussa lukee, mutta otos kuvaa yleistä tunnelmaa hyvin.


Suuri ja mahtava Neuvostoliitto!
Puistotietkin betonia ja vasemmalla lammikko, jolta kuului korviahuumaava pauhu - jonka aiheuttivat sammakot!

Voiko tähän asumismuotoon sanoa enää mitään? Eräs tamperelainen opiskelijakolossi kalpeni, "neuvostoliittolainen betoniarkkitehtuuri" sai uusia ulottuvuuksia.


Vastakohtien maa.

Ultramoderni ja ikivanha, huomatkaa pyykit ikkunassa.

Näin Moldovassa sellaisia autoja ja raitiovaunuja, joiden kaiken insinöörijärjen mukaan olisi pitänyt lakata kulkemasta kymmeniä vuosia sitten ja toisaalta törmäsin sekä raitiovaunuihin että autoihin, jotka olivat niin futuristisia, ettei sellaisia Suomessa nähdä vielä vuosiin.



Huvipuisto.

Puisto oli pelottava, laitteet rämiseviä ja tuo vuoristoradan etäinen sukulainen iski kipinöitä pohjan puolelta, minkä onneksi huomasin vasta laitteen testattuani.

"Back home in Denmark these would be put on the museum back yard with a sign saying "Soviet toys - danger, don't touch"!" sanoi Linnea.

Yön pimeinä tunteina paikan päällä olisi voinut kuvata kauhuelokuvan.

Ennen matkaa mietin, onko Moldova maa, jonne voi matkustaa turvallisesti, vai pitääkö siellä pelätä menettävänsä sisäelimiä nukkuessaan. Sanoisin, että turvallinen on, jos ottaa iisisti ja matkustaa jonkun kanssa, kenties vaikkapa koulutukseen. Kieliä ei puhuta, joten paikalliset tai venäjäntaitoiset ovat eduksi. Lentokentältä pääkaupunkiin vie tie, jossa on tilaa neljälle rinnakkain ajavalle autolla. Kaistoja ei nähtävästi ollut, autoissa ei turvavöitä, muttei liikenteessä kyllä sääntöjäkään... Gasoil ja Gasprom näkyvät joka puolella, samoin köyhyys, nälkä ja epävakaa talous. Dollarit ja paikoin myös eurot käyvät valuuttana ja kadunvarsimainokset mainostavat parempaa elämää muissa maissa. Hotellin aulassa oli kaksi tiskiä, respan lisäksi univormupukuinen setä, joka karjaisi "Hiljaisuus!" venäjäksi aina, kun keskustelimme kovaan ääneen. Ruoka oli suomalaistyylistä, tattarista en pitänyt ja palvelu ilmeetöntä. Supermarketissa joka hyllyn luona oli useampi palveluhenkilö, jotka esittelivät tuotteita. Suomalaista hapankorppua ja Finlandia-vodkaa oli saatavilla koti-ikävään. Hotellihuoneen kadonneita avaimia ei etsitty, vaan ongelma ratkaistiin niin, että istuttiin aulan sohvaan ja oltiin hiljaa ja ilmeettömiä.