Kamera on tänään korkattu käyttöön, asiaan kuuluva ohjelmistotaistelu tietokoneen kanssa voitettu. Viikonlopun vietin mummolassa, katsottiin yöt läpeensä prinsessahäitä ja kuulin sen kauhistuttavan kysymyksen, jota en pitkään aikaan ollutkaan kuullut keneltäkään sukulaiselta: "Aiotko sinä Tytti koskaan mennä naimsiin?". Vastasin aika napakasti, että se tuskin riippuu ihan vain musta itsestäni.
Tein löytöjä kahdessa vanhan tavaran kaupassa. Kotiin tuli kannettua vähän enemmänkin kuin 1000 gramman verran tavaraa, mutta olen vakaasti päättänyt, että on jälleen kerran kaappi-inventaarion aika. Onneksi veli ja tyttöystävänsä muuttavat saman katon alle kuun vaihteessa - näen mahdollisuuden päästä eroon erinäisistä kodintarvikkeista...
Toivottavasti huomenna tai jonain muuna päivänä tulevalla viikolla minulla on aikaa esitellä löytöni!
4 kommenttia:
Tuo naimisiinmeno/seurustelukysymys on sitten ärsyttävä (tai riippuu tietenkin kuka ja miten sen esittää). Kun molemmat pikkuveljeni olivat kihlautuneet ja itse olin vielä sinkku, jo edesmennyt mummoni totesi että, "kyllä sinä raskasta kivirekeä vedät perässäsi, kun olet sisaruksista vanhin ja vieläkin yksin". Yksi sukulaisnainen taas kerran laukoi, että jos ei parikymmenvuotiaana seurustele, niin vanhaksipiiaksi jää...Mua ärsytti noi kysymykset niin, että pidin koko seurusteluni aika pitkään salassa k.o. utelijoilta.
Meidän iskä on lakannut kysymästä, isän vanhemmat ei oo juuri kyselleetkään, luulen että tietävät ettei asia ole niin simppeliä. Äiti pikemminkin korostaa, ettei tosiaan ole mikään kiire ja mummi kysyi ensimmäistä kertaa. Kai se vertaa mua muihin suvun naisiin, jotka on pariutuneet ja lisääntyneet nuorena ja huolehtii, että kuinka mun käy. Minä ja äitini ollaan sukumme korkeimmin koulutetut, joten on tietty ihan ymmärrettävääkin, että muut on perustaneet perheen nuorempana.
Hyväntahtoisiin tiedusteluihin harvemmin työläännyn, mutta välillä turhauttaa - ihan niinkuin olisin itse tämän elämänmuodon valinnut! Olen mukana tosi monessa eri aktiviteetissa ja tapaan todella paljon ihmisiä, joten ei todellakaan ole kyse siitä, että olisin mökkiytynyt kotiini ja odottelisin, että se prinssi uljas tulisi kotoa hakemaan. Aina vaan ei tärppää.
Voi Tytti <3 Hyvin olit vastannut. Tiedän niin tuon tunteen. Minä olin keväällä savossa sukuloimassa, olohuone täynnä mulle vieraita ihmisiä ja sukulaisrouva huutaa kovaan ääneen no mites tiina sun miesasiat.. Naama hiukan vaihtoi väriä ja kysyin et niin kuka niistä.. mut kyllä sisällä koski ja kovasti :( Tyhmät ajattelemattomat läheiset! Vielä jonain päivänä mä niin olen niille kertomatta että elämäni rakkaus tuli mun luo enkä vie sitä sukuloimaan inhottavien kyselevien eukkojen luo :D Oot rakas!
Vielä me näytetään niille! Säkin oot <3
Lähetä kommentti