maanantai 24. toukokuuta 2010

Päivä on pelastettu!

Aamulla soitin paniikkipuhelun TTY:lle. Kanslisti ei vastannut, mutta soitti takaisin tultuaan töihin. Tällaista palvelua ei saa Helsingissä. Pääsin kuin pääsinkin vielä keskiviikon tenttiin, mikä oli suuri helpotus. Nyt pitäisi vain oppia laskemaan.

Lauantaina yksi ystävä opetti minua laskemaan ja täytyy myöntää, että tulevalla opella oli oiva taito ajatella asiat useammalla eri tavalla. Kun olen vuosia junnannut samassa ajatuskuviossa, joka ei johda eteenpäin, on hurjan hyödyllistä kuulla sama asia toisin sanoin. Oivalsin monta kertaa! Toivotaan, että tentti menee läpi, voisi mennä ystävän kanssa vaikka tenttikahville.

Käytiin kuorokaverin kanssa punnitsemassa Läskillä lukutaitoa. Oma saldoni jäi 700 grammaan, mutta toivottavasti se pyöristyy yhteen kiloon ja lahjoituksena lähtee 15 euroa.

Yliopistolla oli ruokana lohikiusausta ja käytiin samaisen kuorokaverin kanssa syömässä paikassa, jonne en ennen ollut löytänyt. Kivaa! Sovittiin myös menevämme uimaan vielä ennen kuin minä kirmaan leireille ja hän arkeologisille kaivauksille Galileaan.

Viime viikot menivät Stora Enso -harjoitustyön parissa. Tehtiin nelihenkisessä ryhmässä tiukalla aikataululla 53-sivuinen harjoitustyö strategisen johtamisen kurssille ja nähtiin todella paljon vaivaa ja hermoiltiin tiukkaa arvostelua ja kilpailuhenkistä ja toisinaan murskakritiikkiä jakelevaa seminaariryhmää. Pakerrus kannatti, saatiin työstä koko seminaarin paras arvosana!

Nyt palaan matematiikan pariin, jos se tentti vaikka menisi tänä vuonna läpi.

lauantai 22. toukokuuta 2010

NuDe, nuoruusiän dementia.

Olen itselleni niin vihainen, huomasin juuri unohtaneeni ilmoittautua kanditutkinnon kahteen viimeiseen tenttiin! Muuten tässä ei olisi mitään, mutta nolointa on, että värväsin kuorokaverini J:n tukiopettamaan matematiikkaa, jotta selviäisin keskiviikon koitoksesta. J oli paras mahdollinen tukiopettaja, oivalsin vaikka mitä ja nyt kävi näin. Soitin pikapuhelun R:lle, sain sihteerin numeron ja aion soittaa maanantaiaamuna ruikutuspuhelun - josko sentään matematiikan tentti olisi pelastettavissa. Voi surkeuksien surkeus!

Käytiin S:n kanssa uimassa ja paljastui, että lähiuimahallini onkin todella lähellä! Lauantai-iltana saimme myös pulikoida ihan kaikessa rauhassa, tämä täytynee ottaa viikoittaiseen ohjelmaan. S. opetti rintauinnin tekniikkaa ja vesijuoksimme toista tuntia. Pohjakuntoni on olematon.

Etelän illat ja yöt.

Voi, kun mulla olisi kamera (ehkä O. lainaa, jos muistan pyytää).

Olen muuttanut parvekkeelle, nukkunut siellä jo kaksi yötä, oikein makeasti.

Varsinaisesti tulin kuitenkin kertomaan, että rakastan körttejä ja rakastan Helsingin öitä :)

Eilen avattiin terassikausi ystävien kanssa yksillä, ihan alkuillasta vain. Tänään olin lavatansseissa Helsingin keskustassa ja kotimatkalla haistelin leutoa kesäyötä, ihanaa! Pidän Helsingin hellepäivistäkin, kun merituuli vilvoittaa eikä olo ole lainkaan tukala.

Sain muutama päivä sitten kutsun omituisiin kemuihin. Paikkaa ei FB-kutsussa mainittu, mutta osoite osoitti kuoroni harjoittelutiloihin. Bileistä oli ilmiselvästi kyse, mutta juhlien sisällöstä ei kerrottu sen enempää. Juomaa sai tuoda, muttei punaviiniä ja 3e oli lystin hinta. No pitihän se katsastaa!

Porraskäytävään kantautui tanssimusiikki ja ovesta pelmahdettuani näin toistakymmentä paria valssaamassa pitkin kokoontumistilaa, taustalla soitti lähes kymmenpäinen tanssiorkesteri jousissoittimineen päivineen. Onneksi tila oli tuttu, hämärä ei juuri haitannut, mutta istahdin alas ja tutkailin väkeä, ihmisten tunnistaminen on hankalaa - etenkn kun kaikilla on joko puku tai kesämekko :) Kuoron väkeä ja muita körttiopiskelijoita mitä ilmeisimmin oli saapunut paikalle ja illan aikana oli selvästi nautittu jo lämminkin ateria. Missään vaiheessa ei kuitenkaan selvinnyt, mitä kautta illalliselle oli kutsuttu tai että olinko vain missannut tiedon niistä.

Tunnelma oli katossa, ihmiset hilpeitä, murteet kaikuivat korvissa ja miehet parveilivat eteisessä kuin tanssilavan takana konsanaan. Ja kas, illan viimeiseen valssiin minuakin haettiin, kiitos E! Tanssiorkesterin jälkeen oli vuorossa Vippilahti, mitä seurasi perinteisempi yökerho-diskolinja ja jopa minä (kyllä N., nyt voit hämmästellä ääneen!) tanssahtelin kovasti!

Sitten menin kotiin.

Ja nyt olen tässä, ihmettelen tapahtunutta ja mietin, näinkö kenties unta. Ehkä huomenna selviää myös niiden illallisten osuus, mutta olen niin iloinen, että minut kutsuttiin ainakin FB:ssä vain rajatuille tarkoitettuihin lavatansseihin. Olen selvästi osa joukkoa, minäkin :)

Ja ne körtit <3

tiistai 18. toukokuuta 2010

Iloista ja aurinkoista

Eilen käveltiin S:n kanssa Ruoholahteen asioille. Toiseen suuntaan käveltiin tunnin verran, ostoksiin ja asioihin paluumatkoineen meni vain pari tuntia. Ihmeellistä tämä avustajaelämä! Lauantaina mennään tuohon lähiuimahalliin, ajattelin tänään tehdä retken liikuntavirastoon, josko saisin sieltä ostettua erityisuimakortin.

Palautin eilen ison ryhmätyön Stora Ensosta, mikä oli suuri helpotus. Tänään on tarkoituksena tehdä esityskalvot huomiseen tai ylihuomiseen seminaariesitykseen, sen jälkeen on yksi työläimmistä opintojaksoista takana päin.

Sain tänään tietää, että Kela on myöntänyt minulle paikan pistekurssilta! Se alkaa elokuussa neljän vuorokauden lähijaksolla ja jatkuu joulukuussa ja keväällä 2011. Nyt vain toivon, ettei kevään kurssiosuus mene kuoron Karjalan kiertueen kanssa päällekäin. Tämä on iloinen uutinen, nyt voin vihdoin ryhtyä kirjoittamaan EVS-välivuosihakemusta Kelaan.

Ensi viikolla on Tampereella yksi matematiikan ja yksi ympäristöoikeuden tentti. Jos ne menevät läpi, saan kandinpaperini ulos! Mutta ei hurrata vielä etukäteen, ainakin matikan kanssa tekee tiukkaa. Onneksi kuorokaveri J. tulee lauantaina kylään, pitämään tukiopetusta ruoka- ja pullapalkalla.

Mitä teille kuuluu?

tiistai 11. toukokuuta 2010

Kirjavinkki!

Kirjavinkki täältä tenttiinluvun keskeltä:

Munib Younan: Sovinnon toivossa

Jordanian ja Palestiinan luterilaisen kirkon piispa, joka on opiskellut Suomessa, on kirjoittanut aivan upean kirjan Palestiinasta ja Israelista ja rauhan avaimista. Kirja antaa aivan erilaisen näkökulman meneillään olevaan konfliktiin, kertoo sovinnosta, joka vallitsee palestiinalaisten keskuudessa ja joidenkin juutalaistenkin kanssa. Kertoo ennen kaikkea siitä, että konflikti on poliittinen, ei uskonnollinen, ja että se sijaitsee ensisijaisesti jossain muualla, toisella tasolla, kuin ihmisten elämä ja arki.

Suosittelen!

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Harjoittelen työnantajana toimimista.

Tänään on pyörineet päässä työnantajan vakuutukset, työterveyshuolto ja kesälomakorvaukset. Aamulla täytyy soittaa palkanlaskijalle vielä uudemman kerran ja tiedustella asioita. Phuuh.

Mutta hei, mainiointa on se, että pääsen kevään aikana kenkäostoksille, isoihin ruokakauppoihin, kävelylenkeille, saan lehtiä ja kirjoja saavutettavassa muodossa, menen myymään kirpparille ja vaikka mitä, mikä on tähän asti ollut aika hankalaa. Mainiota!

Kuoron kanssa oltiin kiertueella Turussa tänä viikonloppuna, laulettiin kahdesti Turun tuomiokirkossa, jonka kaiku kestää seitsemän sekuntia! Oli hienoa!

Viihdyn kuoroni kanssa niin kovin hyvin, että tänään kyllä suretti, kun kevätkausi loppui.
Kuorossa on niin mahtavia tyyppejä, joitain olen varmasti ohimennen maininnutkin. Kaikenlaista iloista ja hyvää on seurannut, avustajakin löytyi kuoron kautta ja tänään uskalsin vihdoin kysyä yhdeltä kuorolaiselta, voisiko hän ehkä auttaa viimeisen matikan kurssini kanssa. Toivottavasti aikataulut natsaa.

Nyt vielä tempaisen viime viikon luentomuistiinpanot, aamulla tämän kevään toiseksi viimeinen tentti Helsingissä!

torstai 6. toukokuuta 2010

Hain ja sain!

Hain keväällä vammaisten sosiaalipalveluista avustajaa, 40 tuntia kuukaudessa opiskeluun, asiointiin, päivittäistoimintoihin ja vapaa-aikaan.

Tänään sosiaalityöntekijä tuli kotikäynnille ja mukana oli myös Näkövammaisten Keskusliiton aluesihteeri. Tarkoitus oli laatia tarpeitani vastaava palvelusuunnitelma ja puhua myös avustaja-asiasta. Olin kuullut, että päätöksen saa muutaman viikon kuluessa tapaamisesta.

No, täti kuunteli puhetulvaani, nyökytteli ja kyseli. Sanoi sitten, että laitettaiskos 65 tuntia kuussa ja avustajan voit palkata heti.

Meinasin tipahtaa tuoliltani! ! ! Pari lisähuutomerkkiä ! ! !

Koska palaveri on palaveri vain, jos on pullaa, paistoin raakapakasteita. Palaverissa syötiin yhdet pullat ja nyt lopuksi sitten olen mutustellut loppuja itsekseni. Ilo ja innostus sokerihumalalla höystettynä. Jes!