Vierailupäivä.
Vierailupäivän funktio on minulle hieman hämärä. Hyvin harvalle nuorelle tuodaan esim. lisää puhtaita vaatteita ja meillä tänään oli vain nelisenkymmentä vierasta, normaalisti kun on yli sata. Miksi vanhemmat haluavat maksaa yhden leiripäivän hinnan tyhjästä, sillä oppituntejahan tähän päivään ei mahdu?
Vieraiden jälkeen ajoimme noin tunnin bussilla korpeen luonnonpuistoon. Paikka on hieno ja perillä on mukavaa mutta on vaikeaa uskoa, ettei lähempää löytyisi nähtävää - aika epäekoahan tämä kyllä on. Neljä henkeä ei mahtunut bussiin, joten seurasimme pastorin avoautolla perässä. Minua askarruttaa muuan asia: miksi (ainakin tässä) avoautossa tukka hulmuaa eteenpäin, siis ajosuuntaan?!
Ihmettelen lapsisotilastamme edelleen. 15-vuotiaan kasvattaminen tiukkaan armeijakuriin jättää pysyvät jäljet identiteettiin vaikkei armeijaura urkenisikaan ja tuntuu hurjalta, että tuon ikäiset käyttävät harjoituksissa automaattiaseita, sarjatuliaseita. Kahden vuoden päästä mukana olevia odottaa todennäköisesti komennus Afganistaniin tai Irakiin tai muuhun vastaavaan, nuorimmat komennuksilla kuolleet ovat juurikin 17-vuotiaita. Sotilaat tulevat ysein köyhistä perheistä ja esim. A:ssa päiväraha on kuulemma 200e luokkaa. Isoista rahoista siis puhutaan.
Tällä leirillä olen myös kohdannut bisnesmaailman lieveilmiöt ja raadollisuuden ja sen perheisiin heijastamat seuraukset taas niin kuvottavalla ja konkreettisella tavalla, että yhä vahvemmin uskon, ettei minun paikkani ole yritysuralla.
Aamulla saadaan nukkua tunti tavallista pidempään - voiko olla mitään parempaa!
Ai niin! Yhden työntekijän perhe, mm. 10kk vanha vauva tulivat tänään vierailemaan. Minulla sattui olemaan saippuakuplia ja en olisi ikimaailmassa kuvitellut, että noin pienen lapsen keskittymiskyky säilyy herpaantumatta varttitunnin saman asian ympärillä! Neiti tuhisi ja tohotti ja ojenteli käsiään kuplien perään ja voi sitä äimistynyttä ilmettä, kun juuri hipaistut pallot katosivatkin savuna ilmaan. :)
torstai 6. elokuuta 2009
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 6.
Äijäily sen kun jatkuu. Tänään musaope tempaisi minut ja apuopen yhtä aikaa ilmaan, 165kg ja sekös vasta oli ÄIJÄ teko! Nämä ei millään meinaa uskoa, että olen oikeasti melkein satakiloinen.
Työntekijäporukan keskinäinen meno on aika kurjaa, asioita ei puhuta kaikilta osin suoraan vaan kyräillään.
Leirikeskuksen pehtoori palasi lomalta ja veti kohtuuttomat herneet, joka aiheutti närää sekä työntekijöiden että nuorten keskuudessa.
Lapset heräävät puoli seitsemältä meikkaamaan, suihkuun ja möykkäämään. Uskomatonta, mutta totta. Uskomatonta on myös se, että täällä työntekijöistä puolet on sitä mieltä, että kännyköiden kerääminen yöksi on mahdoton ajatus, vapaudenriistoa ja mitä vielä. Olen sitä mieltä, ettei ihminen mene rikki kännykättömästä yöstä, mutta yliväsynyt isonen, jonka unet jäävät jatkuvasti liian lyhyiksi, voi mennäkin.
Huomenna vierailypäivä.
Tämän päivän rakkausteema näkyi myös iltaohjelmassa. En vetänyt herneitä, mutta annoin iltapalaverissa palautetta. Vapaaehtoisuuteen perustui onneksi vain yksi leikki. Huomenna keskusteltaneen isosten kanssa siitä, miten toimitaan tilanteessa, jossa vapaaehtoisia ei tunnu ryhmästä löytyvän.
Sain kalenteripaketista varamiehiä, pikkuruisia muumifiguureja. Kiitos V&B, aivan mainio paketti, vaikka Hemulin pää onkin aika irtoavaista sorttia :)
Puhuttiin illalla myös leirin hinnasta. 550e on suuri raha, mutta toisaalta näiden nuorten perheillä on useimmiten rahaa melkolailla yli oman tarpeen. Toisaalta kaksikielinen lapsi voi tarvittaessa mennä myös seurakunnan leirille, vain joskus harvoin ummikkolapselle tämä on ainoa vaihtoehto.
Työntekijäporukan keskinäinen meno on aika kurjaa, asioita ei puhuta kaikilta osin suoraan vaan kyräillään.
Leirikeskuksen pehtoori palasi lomalta ja veti kohtuuttomat herneet, joka aiheutti närää sekä työntekijöiden että nuorten keskuudessa.
Lapset heräävät puoli seitsemältä meikkaamaan, suihkuun ja möykkäämään. Uskomatonta, mutta totta. Uskomatonta on myös se, että täällä työntekijöistä puolet on sitä mieltä, että kännyköiden kerääminen yöksi on mahdoton ajatus, vapaudenriistoa ja mitä vielä. Olen sitä mieltä, ettei ihminen mene rikki kännykättömästä yöstä, mutta yliväsynyt isonen, jonka unet jäävät jatkuvasti liian lyhyiksi, voi mennäkin.
Huomenna vierailypäivä.
Tämän päivän rakkausteema näkyi myös iltaohjelmassa. En vetänyt herneitä, mutta annoin iltapalaverissa palautetta. Vapaaehtoisuuteen perustui onneksi vain yksi leikki. Huomenna keskusteltaneen isosten kanssa siitä, miten toimitaan tilanteessa, jossa vapaaehtoisia ei tunnu ryhmästä löytyvän.
Sain kalenteripaketista varamiehiä, pikkuruisia muumifiguureja. Kiitos V&B, aivan mainio paketti, vaikka Hemulin pää onkin aika irtoavaista sorttia :)
Puhuttiin illalla myös leirin hinnasta. 550e on suuri raha, mutta toisaalta näiden nuorten perheillä on useimmiten rahaa melkolailla yli oman tarpeen. Toisaalta kaksikielinen lapsi voi tarvittaessa mennä myös seurakunnan leirille, vain joskus harvoin ummikkolapselle tämä on ainoa vaihtoehto.
tiistai 4. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 5.
Meidän pastorin elämässä on kolme luovuttamatonta J:tä: Juusto, Jalkapallo ja Jeesus.
Työntekijöiden keskinäinen rintama rakoilee, onneksi vain osittain ja osa-aikaisesti.
Nuorten maailma on kovin rankka ja raju nykyään, se kävi taas kärsimyspäivänä selväksi.
Näin tänään, kun yksi tosi flekusti leiriin suhtautunut poika oli innoissaan ja onnellinen, hymyili ekaa kertaa iltaohjelmassa. Ihanaa!
Pidän huomenna tunnin ylösnousemuksesta. Jännittää. Iltapäiväoppitunti, 50 väsynyttä nuorta, jotka ovat aamupäivän velloneet rakkausteemassa. Osalla kova kielitaito, mutta ryhmässä ummikkoja sekä enkun että suomen suhteen. Ja mun viime kosketus aiheen opetukseen on omalta riparilta.
Tarinankerronta on muodissa. Iltalaulun ohessa heitimme legendaa, 18v. apuopepoikuli paljasti romanttisen puolensa kertoessaan "rakkaus"-aiheista iltasatua tyttöjen huoneessa. Viimeisen poikien huoneen satu lyhennettiin aikataulusyistä: pastori lisäsi tarinaan käänteen, jossa toinen päähenkilöistä vedettiin vessasta ja sen pituinen se. "Minkki pääsi toisten kaltaistensa joukkoon."
Yksi isonen soittaa haitaria. Päivällä saimme supisuomalaista humppaa.
Työntekijöiden keskinäinen rintama rakoilee, onneksi vain osittain ja osa-aikaisesti.
Nuorten maailma on kovin rankka ja raju nykyään, se kävi taas kärsimyspäivänä selväksi.
Näin tänään, kun yksi tosi flekusti leiriin suhtautunut poika oli innoissaan ja onnellinen, hymyili ekaa kertaa iltaohjelmassa. Ihanaa!
Pidän huomenna tunnin ylösnousemuksesta. Jännittää. Iltapäiväoppitunti, 50 väsynyttä nuorta, jotka ovat aamupäivän velloneet rakkausteemassa. Osalla kova kielitaito, mutta ryhmässä ummikkoja sekä enkun että suomen suhteen. Ja mun viime kosketus aiheen opetukseen on omalta riparilta.
Tarinankerronta on muodissa. Iltalaulun ohessa heitimme legendaa, 18v. apuopepoikuli paljasti romanttisen puolensa kertoessaan "rakkaus"-aiheista iltasatua tyttöjen huoneessa. Viimeisen poikien huoneen satu lyhennettiin aikataulusyistä: pastori lisäsi tarinaan käänteen, jossa toinen päähenkilöistä vedettiin vessasta ja sen pituinen se. "Minkki pääsi toisten kaltaistensa joukkoon."
Yksi isonen soittaa haitaria. Päivällä saimme supisuomalaista humppaa.
maanantai 3. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 4.
Toimintaa, toimintaa.
Aamulla Jeesuksen elämä sarjakuvan keinoin, iltapäivällä vertauksia näytelmin.
Saunassa rauhaisaa oloa tyttöjen kesken, iltaohjelmassa railakasta meininkiä.
Leiri alkaa vihdoin päästä tekemisen tuntuun, nuoret oivaltaa riparifiiliksen.
Illalla hyvä tunnelma lässähti, kun työntekijäporukasta yksi päästeli sammakoita suustaan oikein urakalla. Ensin mollattiin järjestön tuottama ekomateriaali jollain kummallisella kommentilla, sen jälkeen pastorille tarjoamani aamuhartausajatus jyrättin, kun samainen (mua nuorempi, ei-teologi) oli sitä mieltä, että "hänen hartautensa on niin paljon parempi, kun hän voisi puhua siinä Jeesuksen kuolemasta". On se kumma, että jonkun pätevyys ja osaaminen on sillä tasolla, että voi surutta jyrätä muiden yli. Ei edes ollut ensimmäinen tilanne tällä leirillä.
Aamulla nukun pitkään, jätän Jumalaan turvaamista ja luottamista käsitelleen aamuhartauteni sikseen ja herään sitten kun ei enää väsytä. Turhauttaa.
Kaaduin leirikeskuksen yläsalissa. Kompastuin hämärässä parruun, joka on tasan tarkkaan koko seitsenvuotisen historiani ajan ollut siinä samaisessa paikassa. Miten typeräksi voikaan itsensä tuntea.
Kunpa kello olisi vähän vähemmän, olisin oitis soittanut kesätyökaverille ja kuunnellut jotain viisasta ja lohduttavaa.
Aamulla Jeesuksen elämä sarjakuvan keinoin, iltapäivällä vertauksia näytelmin.
Saunassa rauhaisaa oloa tyttöjen kesken, iltaohjelmassa railakasta meininkiä.
Leiri alkaa vihdoin päästä tekemisen tuntuun, nuoret oivaltaa riparifiiliksen.
Illalla hyvä tunnelma lässähti, kun työntekijäporukasta yksi päästeli sammakoita suustaan oikein urakalla. Ensin mollattiin järjestön tuottama ekomateriaali jollain kummallisella kommentilla, sen jälkeen pastorille tarjoamani aamuhartausajatus jyrättin, kun samainen (mua nuorempi, ei-teologi) oli sitä mieltä, että "hänen hartautensa on niin paljon parempi, kun hän voisi puhua siinä Jeesuksen kuolemasta". On se kumma, että jonkun pätevyys ja osaaminen on sillä tasolla, että voi surutta jyrätä muiden yli. Ei edes ollut ensimmäinen tilanne tällä leirillä.
Aamulla nukun pitkään, jätän Jumalaan turvaamista ja luottamista käsitelleen aamuhartauteni sikseen ja herään sitten kun ei enää väsytä. Turhauttaa.
Kaaduin leirikeskuksen yläsalissa. Kompastuin hämärässä parruun, joka on tasan tarkkaan koko seitsenvuotisen historiani ajan ollut siinä samaisessa paikassa. Miten typeräksi voikaan itsensä tuntea.
Kunpa kello olisi vähän vähemmän, olisin oitis soittanut kesätyökaverille ja kuunnellut jotain viisasta ja lohduttavaa.
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Apuvälineet
Unohdin kertoa, että sain apuvälinepäätöksen.
Yhteiskunta uhraa varojaan tuhansien eurojen edestä, päätöksessä oli myönnetty taulukameraa ja elektronista suurennuslasia lukuunottamatta kaikki hakemani apuvälineet.
Olen onnellinen. Turhaan ei tänään leirillä juhlittu joulua.
Yhteiskunta uhraa varojaan tuhansien eurojen edestä, päätöksessä oli myönnetty taulukameraa ja elektronista suurennuslasia lukuunottamatta kaikki hakemani apuvälineet.
Olen onnellinen. Turhaan ei tänään leirillä juhlittu joulua.
Ripari 4. Päivä 3.
Phuuuh.
Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Eli kun väki vaihtuu vielä paria päivää ennen leiriä, suunnitelmat menevät mullin mallin, koko leiri uhkaa heittää häränpyllyä.
Leiriläiset lämpiävät hitaasti. Fiksuja ja keskustelevia, mukana muutama hyvin tiedostava ateisti, mutta vapaa-ajalla meno vähän sellaista ilmeetöntä hälläväliä.
Äsken puoli leiriä löytyi yöjuoksulta poikien rakennuksesta, mukana kaksi isosta. Loput isot nukkuivat kuin pienet possut. Ensimmäistä kertaa koko seitsenvuotisen historiani tässä talossa joudumme huomenna pelaamaan yhden isosen kanssa "täältä menee junia pois myös ennen konfispäivää"-kortin ja seuraavasta toilailusta lähetetään kotiin. Toisen, ensi kertaa isosena olevan kanssa korttia säästellään vielä.
Työporukka natisee liitoksissaan hieman. Varapastori on viikonloppuna keikoilla muualla ja vajaamiehitys näkyy jaksamisessa välittömästi. Matalakristillisen (miten kamala sana!) järjestön leirillä yksi konservatiivinen (inhoan myös tätä sanaa!) opettaja saa aikaan tervettä keskustelua. Monista asioista ollaan kuitenkin hyvin eri mieltä ja tulkintaerot yhdistettynä väsymykseen ja suunnittelun puutteeseen altistaa ristiriitatilanteille.
Olen saanut nukuttua hyvin ja lähes riittävästi, onneksi. Muilla on kiristänyt kovasti, olen pysynyt mielestäni kiitettävän rauhallisena.
Leirikalenterista sain aamulla Breathe Deep -teetä, ja nyt illan lopuksi sitä voisi ehkä jopa tarvita.
Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Eli kun väki vaihtuu vielä paria päivää ennen leiriä, suunnitelmat menevät mullin mallin, koko leiri uhkaa heittää häränpyllyä.
Leiriläiset lämpiävät hitaasti. Fiksuja ja keskustelevia, mukana muutama hyvin tiedostava ateisti, mutta vapaa-ajalla meno vähän sellaista ilmeetöntä hälläväliä.
Äsken puoli leiriä löytyi yöjuoksulta poikien rakennuksesta, mukana kaksi isosta. Loput isot nukkuivat kuin pienet possut. Ensimmäistä kertaa koko seitsenvuotisen historiani tässä talossa joudumme huomenna pelaamaan yhden isosen kanssa "täältä menee junia pois myös ennen konfispäivää"-kortin ja seuraavasta toilailusta lähetetään kotiin. Toisen, ensi kertaa isosena olevan kanssa korttia säästellään vielä.
Työporukka natisee liitoksissaan hieman. Varapastori on viikonloppuna keikoilla muualla ja vajaamiehitys näkyy jaksamisessa välittömästi. Matalakristillisen (miten kamala sana!) järjestön leirillä yksi konservatiivinen (inhoan myös tätä sanaa!) opettaja saa aikaan tervettä keskustelua. Monista asioista ollaan kuitenkin hyvin eri mieltä ja tulkintaerot yhdistettynä väsymykseen ja suunnittelun puutteeseen altistaa ristiriitatilanteille.
Olen saanut nukuttua hyvin ja lähes riittävästi, onneksi. Muilla on kiristänyt kovasti, olen pysynyt mielestäni kiitettävän rauhallisena.
Leirikalenterista sain aamulla Breathe Deep -teetä, ja nyt illan lopuksi sitä voisi ehkä jopa tarvita.
lauantai 1. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 2.
Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa!
Yhtä lukuunottamatta kaikki opettajat heräsivät klo 7.20 siihen, että pojat pelasivat jalkapalloa.
Englanninkielinen opetusryhmä, jossa valtaosa ei ole osallistunut uskonnonopetukseen, tietää aivan valtavasti. Pidin oppitunnin Raamatusta, mutta en oikeastaan saanut opettaa mitään, koska jo ensimmäinen tiesi Vanhan Testamentin olevan Israelin kansan historiaa ja Uuden Testamentin kertovan Jeesuksesta (poika tosin kertoi tämän paljon laajemmin, aikaa kului useita minuutteja). Kun puhuimme Raamatun alkuperästä ja synnystä, en ehtinyt muuta kuin esittää kysymyksen, kun jo sain tarkan, vuosiluvuin höystetyn kertomuksen siitä, miten Raamatun kaanon on rakentunut, mitä sen ulkopuolelle on jätetty ja kenen Rooman keisarin aikana kaikki tapahtui. Puhuimme myös uskontunnustuksen kohdista "holy catholic church" ja "astui alas tuonelaan". Kaiken tämän hämmästyttävän osaamisen kruunasi se, että ryhmässä aktiivismpia olivat juurikin pojat.
Meillä on ensimmäinen leiripari. Myöhemmin selvisi, että oli jo kuulemma eilen. Ihmeellisen nopeaa toimintaa!
Olympialaisissa ruotsalaista esittänyt, ruotsia yhtenä äidinkielenään puhuva poika otti roolinsa aivan todesta: "Röööör, Forest, rööör!" ja valokuvaajan "Voisitsä näyttää mulle sun naisellisen puolen?"-kysymykseen saatiin "Ai kumman?".
Meillä oli kahvikriisi. Se on verrattavissa Neuvostoliiton ja Suomen väliseen noottikriisiin. Nopea ja tulinen siis, aiheena iltapalakahvi ja sen tarjoilu riparilla. Hulluinta oli, että opettajat olivat sitä mieltä että ei voi tarjota, mutta joku luuli, että leirikeskuksen määräys on että tarjotaan. Loppujen lopuksi sitä kahvia ei juonut kukaan. Nyt tälle jo nauretaan.
Meillä on täällä kivaa ja hysteeristä. Moi!
Ai niin, sataa kuin Esterin *** ja sain leirikalenterista yhteiskäyttöön uimarenkaan, jota puhallutin lapsityövoimalla.
Niin ja ainiin, olen käynyt kovasti teologisia keskusteluja musaopen kanssa. Ollaan melkein kaikesta eri mieltä, mutta vuodet on hioneet meitä hieman ja kumpikaan ei ahdistu, vaan keskusteleminen on ihanaa.
Niin ja sitten vielä, meidän isoset on tosi taitavia ja yksi ujohko poika puhui iltahartaudessa juurista, siitä miten ne on tärkeitä mutteivät kuitenkaan määrää sitä, mitä me olemme. Hän pyysi ja sai apua Raamatun katkelman valitsemisessa, oli tyytyväinen Gal. 3:28-29 (ehkä, muistelen että näin) ja esitti siitä vielä oikein hyvän tulkinnan. Lois-ta-vaa!
Yhtä lukuunottamatta kaikki opettajat heräsivät klo 7.20 siihen, että pojat pelasivat jalkapalloa.
Englanninkielinen opetusryhmä, jossa valtaosa ei ole osallistunut uskonnonopetukseen, tietää aivan valtavasti. Pidin oppitunnin Raamatusta, mutta en oikeastaan saanut opettaa mitään, koska jo ensimmäinen tiesi Vanhan Testamentin olevan Israelin kansan historiaa ja Uuden Testamentin kertovan Jeesuksesta (poika tosin kertoi tämän paljon laajemmin, aikaa kului useita minuutteja). Kun puhuimme Raamatun alkuperästä ja synnystä, en ehtinyt muuta kuin esittää kysymyksen, kun jo sain tarkan, vuosiluvuin höystetyn kertomuksen siitä, miten Raamatun kaanon on rakentunut, mitä sen ulkopuolelle on jätetty ja kenen Rooman keisarin aikana kaikki tapahtui. Puhuimme myös uskontunnustuksen kohdista "holy catholic church" ja "astui alas tuonelaan". Kaiken tämän hämmästyttävän osaamisen kruunasi se, että ryhmässä aktiivismpia olivat juurikin pojat.
Meillä on ensimmäinen leiripari. Myöhemmin selvisi, että oli jo kuulemma eilen. Ihmeellisen nopeaa toimintaa!
Olympialaisissa ruotsalaista esittänyt, ruotsia yhtenä äidinkielenään puhuva poika otti roolinsa aivan todesta: "Röööör, Forest, rööör!" ja valokuvaajan "Voisitsä näyttää mulle sun naisellisen puolen?"-kysymykseen saatiin "Ai kumman?".
Meillä oli kahvikriisi. Se on verrattavissa Neuvostoliiton ja Suomen väliseen noottikriisiin. Nopea ja tulinen siis, aiheena iltapalakahvi ja sen tarjoilu riparilla. Hulluinta oli, että opettajat olivat sitä mieltä että ei voi tarjota, mutta joku luuli, että leirikeskuksen määräys on että tarjotaan. Loppujen lopuksi sitä kahvia ei juonut kukaan. Nyt tälle jo nauretaan.
Meillä on täällä kivaa ja hysteeristä. Moi!
Ai niin, sataa kuin Esterin *** ja sain leirikalenterista yhteiskäyttöön uimarenkaan, jota puhallutin lapsityövoimalla.
Niin ja ainiin, olen käynyt kovasti teologisia keskusteluja musaopen kanssa. Ollaan melkein kaikesta eri mieltä, mutta vuodet on hioneet meitä hieman ja kumpikaan ei ahdistu, vaan keskusteleminen on ihanaa.
Niin ja sitten vielä, meidän isoset on tosi taitavia ja yksi ujohko poika puhui iltahartaudessa juurista, siitä miten ne on tärkeitä mutteivät kuitenkaan määrää sitä, mitä me olemme. Hän pyysi ja sai apua Raamatun katkelman valitsemisessa, oli tyytyväinen Gal. 3:28-29 (ehkä, muistelen että näin) ja esitti siitä vielä oikein hyvän tulkinnan. Lois-ta-vaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
