Sen sijaan, että paljastaisin teille vielä reissukuulumisia, joita tänään naputtelin, ajattelin kertoa kesätyönhaun jatkuvan kiivaana. Tänään täytin erään seurakunnan sähköisen hakemuksen, jossa kysyttiin sanallisesti opintojen etenemisestä ja työkokemuksesta, cv:n liittämiseen ei ollut mahdollisuutta. Sen sijaan neljännes hakemuksesta koostui kolmesta kysymyksestä: "Miten hoidat hengellistä elämääsi?", "Mikä on hengellinen kotisi?" ja "Millaista hengellistä elämää tahtoisit edistää rippikoulutyössä?". Ja ihmettelin. Luin kysymykset uudelleen ja ihmettelin lisää. Mielestäni minun hengellinen elämäni ja sen hoitaminen ei kuulu potentiaaliselle työnantajalle, ei liioin hengellinen kotini. Ainoastaan kolmas kysymys mielestäni liittyy kesäteologin tehtäviin. Päivitellessäni asiaa Facebookissa eräs vanhempi tieteenharjoittaja kertoi aikanaan hakeneensa samaan seurakuntaan ja sama linja oli jatkunut työhaastattelussa, jossa oli kysytty kesätyönhakijan mielipidettä naispappeudesta ja homoista. En voi kuin ihmetellä! Kirkossa, jossa naispappeus on hyväksytty jo yli 20 vuotta sitten, ei ensimmäisen kysymyksen pitäisi olla mikään kysymys - ja vaikka se olisi, sen ei pitäisi millään tavalla liittyä kesäteologin työhön. Mitä tulee työntekijöiden ajatuksiin homoista, niin sen ei tulisi kuulua yhdellekään työnantajalle, ei kirkossa eikä sen ulkopuolellakaan.
Noin muuten voin vain todeta, että käytännöt ovat kirjavat. Yksi iso seurakuntayhtymä saa minulta kiitosta, sillä he informoivat hakijaa hakemuksen saavuttua prosessin etenemisestä. Haastattelukutsussa ilmoitettiin, että seurakunta maksaa haastateltavien matkat julkisten kulkuneuvojen mukaan. Toinen suuri seurakuntayhtymä niin ikään ilmoitti hakemuksen saatuaan, että ennen kuun vaihdetta ei kannata vielä kuulostella mitään. Kolmas seurakuntayhtymä ilmoitti, ettei valinta tällä kertaa osunut ja neljäs, pitkäaikaisin kotiseurakuntani ei ole missään vaiheessa ilmoittanut mitään, vaikka valinnat on tehty jo viikkoja sitten. Täytyy taas kerran todeta, ettei hyvä hallinto, hyvä henkilöstöjohtaminen ja pientenkin tekojen vaikutus omaan imagoon ole seurakunnissa mitenkään itsestäänselvää.
Haku jatkuu.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Toivottavasti löydät kivan työpaikan ja semmoisen yhteisön missä selityksiä ei tarvita. Minä olen taas ollut oikein vihainen ja ärtyyntynyt tähän kirkkoon joka ei osaa katsoa oleellisiin asioihin. Argh!
Minäkin toivon! Toivottavasti sullekin paikka löytyy!
Lähetä kommentti