keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Puola-Dresden

Olen edelleen elävien kirjoissa.

Krakovassa hostellihuone oli pilvissä, ei siis pilvessä, vaan kapea ja korkea huone maalattu siniseksi pilvitaivaaksi.

Åpznanissa asuttiin kebab-Jerzyn perheessä, joka eleli melko hulppeasti kaupungin laidalla. Uudenvuoden aamuna saatiin valtavat paperikassilliset suklaata sun muuta jokainen ja muutakin kummaa tapahtui. Isäntä itse ajoi keskellä yötä meitä uudenvuodenjuhlista kotiin kaameaa ylinopeutta Britney Spearsia laulellen ja kerran meidät haki joku tuntemattomaksi jäänyt mies ratikkapysäkiltä, auto sentään oli tuttu ja määränpääkin oikea... Perheen poikia oli neljä, mutta ympärillä pyörineitä miekkosia useampia, mitä ilmeisesti naimisiinkin oltaisiin päästy, jos tahtoa olisi riittänyt... Tästä riittää tarinaa tuleville sukupolville, ehkä myös teille, hahka palaan kotimaan kamaralle.

Krakova oli kaunis ja boheemi. Veljen tyttöystävä, ihana E. asui kolmen muun tytön kanssa pienehköä kaksiota kaupungin laidalla, sisällä veti niin että verhot hulmusivat. Tein retken Auschwitziin E:n masentuneen, kulttuurishokista kärsivän eteläamerikkalaisen kämppiksen kanssa, siitäkin ehkä lisää. Krakovassa oli ihana istua kahviloissa ja ravintoloissa, ruoka oli hyvää ja edullista, samoin herkut. Löysin ihanan neuleen, joka oli malliltaan samanlainen kuin syksyllä Belgiassa tapaamani ranskalais-senegalilaisen tytön takki.

Berliinistä ehdin aiemmalla bussilla Dresdeniin, jossa L. otti minut ilolla vastaan. Eilen piipahdettiin vanhassa kaupungissa kauniin auringonpaisteen loistossa ja ilta vietettiin skandinaavien järjestämissä opiskelijabileissä, joissa kuuli suomea ja sai maistella pannukakkua ja mustikkasoppaa. Sanottakoon, että mustikkasoppa on opiskelijabileissä ihan syystä hyvä tarjota jo alkuillasta. Tänään oli kohteena boheemi uusi kaupunki, josta löytyikin ihana hippitunika ja trikoohame. Päivällä kökötin opiskelemassa yliopiston Oluttuvassa, jossa toiset hörppivät nestemäisiä välipalaleipiään luentotauoilla...

Anteeksi lyöntivirheet, en näe mitä kirjoitan.

1 kommentti:

Pilvi kirjoitti...

Kuulehan, Berliinistä kuuluu lähteä viimeisellä mahdollisella bussilla. Lisäkertomuksia odotellen!