Vapise apteekintäti N!

Kateus vie kalatkin vedestä, niin se vain on. Tämä kaupunki ja mummini sen mukana on läpeensä työläisidentiteetillä kyllästetty. Ilmeisesti kyseiseen identiteettiin kuuluu tietyn ylpeyden lisäksi myös tietynlainen kadehtiminen. Olen laskenut sataan mm. kun ystäväni vierailun jälkeen mummini palasi omasta reissustaan ja täysin vakavalla naamalla tiedusteli, "onkohan se sun ystäväsi koskaan nähnyt näin vaatimatonta kotia?". Siis häh?! Mun ystäväni on opiskellut melkein kymmenen vuotta, ollut sen jälkeen Afrikassa ja on monilapsisesta kodista, jossa tuskin on ainakaan leivällä leveilty. Mummi hei, sä asut sentään yksin 60 neliön kerrostaloasuntoa, jossa on uusi keittiö, kylppäri ja lasitettu parveke ja menet loppukesästä kymmenen päivän Euroopan turneelle. Toinen hetki koitti, kun eilen iltapalapöydässä päiviteltiin tuttavan tuttavan lasta - "se on niin rikas ihminen että sillä on kesämökki ja autokin!". Ai, en tiennytkään että valtaosa suomalaisista on siis aivan törkeen ökyrikasta väkeä! Mummin kanssa asuminen on tän kesän kannalta ollut järkevä ratkaisu, mutta mikäli seurakunta mut ensi kesäksi huolii, vuokraan kyllä oman luukun, ei epäilystäkään. Noin muuten viihdyn erinomaisesti, Hesellä oli jo tuttuja nuoria (tai no, yksi) pyörimässä tänään ja ylipäätään tuntuu siltä, että kuulun jo kalustoon.


Minun piti kuitenkin paljastaa jotain ihan muuta, jolla saan N:n vapisemaan! Viikonloppuleireillä N:n omaisuus on nimittäin kulkenut ihastuttavassa vanhanaikaisessa nahkalaukussa, jota olen salaa himoinnut jo vuosia. Tämä kaupunki on kirpputorien luvattu maa ja varsinaisia vanhan tavaran liikkeitäkin löytyy ainakin kaksi. Nyt sitten tärppäsi! Vanhoja laukkuja oli useita, mutta mukaani lähti parhaimman näköinen ja melko vähähajuinen yksilö, viidellä eurolla. Mitäs pidätte?

Huomenna alkaakin sitten ripariputki ja R. jo himoitsi samanlaista leiriraportointia kuin mitä suoritin alkukesästä. Sitä lienee luvassa, joten palatkaahan linjoille!