Terveisiä TAYSista. Niinhän siinä kävi, ettei edes verkkokalvokirurgi osannut ratkaista kaikkia mun ongemia vain esim. silmätippaa vaihtamalla, kuten salaa haaveilin. Visus, eli näöntarkkuus on kuukaudessa romahtanut 0,5:stä heikkoon 0,3:een ja nyt on aika ryhtyä tositoimiin.
Asiassa edetään kuten olin toivonutkin, eli ensin poistetaan kaihi. Sori vaan Kaunareiden katsomiseen uutta potkua kaivanneet mummot, jonon ohi mentiin niin että hujahti. Leikkaukseen siis 9. helmikuuta. Tähän asti kaikki sujui kuten olin toivonutkin, mutta sitten alkoikin alamäki. Ensimmäinen takapakki on kuukauden sairasloma. Onni onnettomuudessa on se, ettei saikulle osu yhtään tenttiä, joten sinällään saan jatkaa opiskelua kyllä. Mun kaihini(kin) on jotenkin erikoisvaikea, joten voi olla, että samassa leikkauksessa joudutaan sitten kuitenkin tekemään myös se silikonin poisto. Ja nyt se sanottiin suoraan: "verkkokalvo on niin kireä, että vaikka se nyt näyttää tukevalta, pelkään pahoin että se räpsähtää heti irti, kun silikoni on poistettu". Näkökyky on heikennyt niin nopeasti, ettei se todennäköisesti johdu kaihista ainakaan kokonaan. Eli voi olla, että tästä keväästä tulee ihan yhtälailla sairaslomakevät kuin mitä syksy oli.
Saakohan TAYSiin bonuskorttia? Riittävällä pistemäärällä voisi sitten saada jotain spessua vaikka? Olen vissiin viettänyt laitoksessa melkoisesti aikaa jo muidenkin kuin itseni mielestä, sillä tänään sairaanhoitaja vaan tuumasi, että "no terve vaan ja käypä sisään, ei tässä varmaan sen enempää tarvitse kätellä kun ollaan jo niin monesti tavattu" ja lääkärin soittaessa leikkausasiaa toisessa päässä ollut ihminen ilmeisesti osoitti tuntevansa tapauksen, kun lääkärini hihkaisi ilahtuneena "ai, sä tiedätkin jo tän - joojoo, ihan samat on kaikki tiedot edelleen...".
Äiti sentään oli ihan fiiliksissä, kun siirryttiin taas silmäpolin puolelta verkkokalvopolille. Itse muutos nyt ei ole muutamaa rappusta kummempi, mutta asiakaskunnassa tapahtuu noin 80 ikävuoden pudotus - asiakaskunta koostui yhdestä sylivauvasta, yhdestä seisovasta muttei vielä kävelevästä vauvasta, yhdestä taaperosta ja ehkä viisivuotiaasta. Ja sitten olin tietysti minä. Taapero oli kuin ilmetty minä tai veljeni, äiti veti syvään henkeä kun pieni rillipää lyllersi lääkärin vastaanotolta. Tahtoisin tietää, kuinka sujuvaa vauvaa ne lääkärit puhuu, että saavat asiakkaidensa näkökyvystä edes jotain tolkkua.
Asiassa edetään kuten olin toivonutkin, eli ensin poistetaan kaihi. Sori vaan Kaunareiden katsomiseen uutta potkua kaivanneet mummot, jonon ohi mentiin niin että hujahti. Leikkaukseen siis 9. helmikuuta. Tähän asti kaikki sujui kuten olin toivonutkin, mutta sitten alkoikin alamäki. Ensimmäinen takapakki on kuukauden sairasloma. Onni onnettomuudessa on se, ettei saikulle osu yhtään tenttiä, joten sinällään saan jatkaa opiskelua kyllä. Mun kaihini(kin) on jotenkin erikoisvaikea, joten voi olla, että samassa leikkauksessa joudutaan sitten kuitenkin tekemään myös se silikonin poisto. Ja nyt se sanottiin suoraan: "verkkokalvo on niin kireä, että vaikka se nyt näyttää tukevalta, pelkään pahoin että se räpsähtää heti irti, kun silikoni on poistettu". Näkökyky on heikennyt niin nopeasti, ettei se todennäköisesti johdu kaihista ainakaan kokonaan. Eli voi olla, että tästä keväästä tulee ihan yhtälailla sairaslomakevät kuin mitä syksy oli.
Saakohan TAYSiin bonuskorttia? Riittävällä pistemäärällä voisi sitten saada jotain spessua vaikka? Olen vissiin viettänyt laitoksessa melkoisesti aikaa jo muidenkin kuin itseni mielestä, sillä tänään sairaanhoitaja vaan tuumasi, että "no terve vaan ja käypä sisään, ei tässä varmaan sen enempää tarvitse kätellä kun ollaan jo niin monesti tavattu" ja lääkärin soittaessa leikkausasiaa toisessa päässä ollut ihminen ilmeisesti osoitti tuntevansa tapauksen, kun lääkärini hihkaisi ilahtuneena "ai, sä tiedätkin jo tän - joojoo, ihan samat on kaikki tiedot edelleen...".
Äiti sentään oli ihan fiiliksissä, kun siirryttiin taas silmäpolin puolelta verkkokalvopolille. Itse muutos nyt ei ole muutamaa rappusta kummempi, mutta asiakaskunnassa tapahtuu noin 80 ikävuoden pudotus - asiakaskunta koostui yhdestä sylivauvasta, yhdestä seisovasta muttei vielä kävelevästä vauvasta, yhdestä taaperosta ja ehkä viisivuotiaasta. Ja sitten olin tietysti minä. Taapero oli kuin ilmetty minä tai veljeni, äiti veti syvään henkeä kun pieni rillipää lyllersi lääkärin vastaanotolta. Tahtoisin tietää, kuinka sujuvaa vauvaa ne lääkärit puhuu, että saavat asiakkaidensa näkökyvystä edes jotain tolkkua.
7 kommenttia:
Heh, hyvä pointti! Mitenköhän vauvojen näköä tutkitaan. :D
Onnea leikkaukseen! Mä voin tulla sun kaverikses, jos haluat. Voin lukea vaikka enkunkielistä kirjaa sulle mun upeella ääntämyksellä. Ettei leikkaus ihan lepäämiseks menis.
No höh, minä sain aina vain 2 viikon sairaslomat... Toisaalta olin niilläkin jo riittävästi muista jäljessä koulussa, kun niitä vuoden aikana neljä kertyi. Jep.
Olen saanut samanlaista kohtelua HYKS:issä; minut tunnettiin ilmoittautumistiskillä ja lasten polilla, leikkausosastollakin tuli välillä hoitaja vastaan, joka kertoi hoitaneensa minua siellä jo 5-vuotiaana (itse olin siis 5, ei se hoitaja ;D).
Oih, ihan noin rajua visuksen tippumista minä(kään) en ole kokenut. Se oli parhaimmillaan varmaan jotain 0,06 paikkeilla... Tuo on jo takuulla inhottavaa.
Pitäisi tiedustella äidiltä, kuinka minun näköäni on pienenä oikein tutkittu. Sitä kun on kuitenkin tarkkailtu siitä lähtien, kun olin pauttiarallaa 3 kuukauden ikäinen. Varmaan ne enemmän vain katselivat silmänpohjia ja totesivat, ettei näillä silmillä mitään kauheasti voi nähdä. :D
K-L, joo tervetuloa vaan! Jos sulle kelpaa suomenkielinen, niin esim. Maarakennustekniikka olis vielä lukematta...
Ronja, hulluinta tässä on se, etten mä omasta mielestäni noin huonosti näe! Siinä taulussa ei vaan ollut mitään selkeitä kirjaimia, kyllä mä sit taas lääkärin naaman näin ja muutkin vastaavat asiat. Tää on kyllä vähän raivostuttavaa. Huomenna olis kesätyöhaastattelu, en oo vielä oikein tullut mihinkään tulokseen, miten esitän asiani niin, että kirkkoherrakin on sitä mieltä, ettei oikeastaan ole mitään houkuttelevampaa vaihtoehtoa, kuin saada kesäteologiksi tyyppi, joka ei oikein tiedä mitä näkee eikä voi luvata näkeekö kesällä mitään ja sitä myöten osaako kesällä oikeastaan lukeakaan... PItää varmaan alottaa joku tehokas käsirasvakuuri, tuumasin tässä taannoin että enhän minä löydä niitä pisteitä paperilta, saati sitten että osaisin niitä lukea...
Voisinko suositella Teille jotain käsirasvaa? Entä silmätippojen tiputukseen apulaitteen? Kevät ja kesäkin on tulossa, onhan teillä aurinkorasvaa? Sairaana tulee ehkä syötyä huonosti, olisiko monivitamiinille tarvetta?
Nim. tuleva apteekintäti, joka on viettänyt päivän asiakaspalvelukoulutuksessa.
Ihan ensiksi katsotaan seuraako vauva valoa. Ihan tarkkaan en tiedä mitä kaikkea saattaa olla käytössä, mutta eiköhän aika pienet jo osaa kuviotaulua lukea (omena, talo, neliö, ympyrä). Olen mä silmälääkärillä lentokoneita ja perhosiakin nähnyt. Kun ei ne (me) vauvaa puhu. :P
Oi joo, kuviotaulua on tullut luettua varmaan jostain 2-vuotiaasta asti, veikkaisin. :D Hitsit kun sitä ei ole saanut katsella enää moneen vuoteen... Pitäisi olla kuviotaulu kohokuvioilla!
Jäi vain askarruttamaan kuka mahdat olla. Kun mainitsit Tays:in.
Samoissa vammaispiireissä liikutaan ja samassa kaupungissa.
Lähetä kommentti