85 ääntä.

Minut valittiin eilen seurakunnan luottamushenkilöksi.
Sain oman ääneni lisäksi 85 muuta ääntä seurakuntaneuvostoon ja 125 ääntä yhteiseen kirkkovaltuustoon.
Tiedän saaneeni äänen kolmelta ystävältäni, mutta on pysäyttävää, että kymmenet muutkin ovat kokeneet minut ehdokkaakseen ja edustajakseen.
Todennäköisesti kauteni jää superlyhyeksi, kun vuokrasopimus keväällä loppuu, mutta sellaista on opiskelijan elämä. Siihen asti toimitaan täysillä.

Silmä on ollut viime päivinä levoton.

Kertausharjoitukset! Rippikoulun!

Helsingin seurakuntayhtymän opiskelijatyö järjesti opiskelijoille ja nuorille aikuisille Rippikoulun kertausharjoitukset -viikonloppuleirin Mustasaaressa. Formaatti oli kopioitu suoraan rippikoulusta, menetelmät ja aiheet, sketsit ja iltaohjelmat, musiikki ja hartauselämä. I-ha-naa. Taas tuli todistettua, että hyvä ja toimiva kaava toimii kyllä iästä riippumatta. Ryhmähenki oli alusta alkaen hyvä ja sain käydä rauhallisia keskusteluja, vaikka ihmisiä oli monenlaisista taustoista ja näkemyksistä. Nautin niin suunnattoman paljon, etten olisi ikinä osannut kuvitellakaan moista. Lauantaina näimme loistavaa bibliodraamaa, esittäjän mielikuvituksella höystettyä Raamatun kerrontaa siis ja puhuimme Jeesuksesta. Ja mitäpä olisi rippileiri ilman seksi ja seurustelu -työskentelyä.

Kaikkein ihaninta oli kuitenkin taas kerran se palautelappu, johon muut leiriläiset saavat kirjoittaa positiivista palautetta. Luin oman lappuni vasta kotona ja mietin, olenko todella niin mainio tyttö ja tyyppi, kuin mitä paperi antaa ymmärtää. Kiitos <3

L'Épicerie

Tiedän, missä kaupungissa tahdon asua.

Olen löytänyt elämäni rakkauden.
Ja ei, en ole löytänyt miestä.

U2 ja Lufthansa.

Otsikon asiat eivät liity toisiinsa, mutta tähän päivään kylläkin. Paraikaa kuuntelen soundcheckiä, joka kuuluu tänne reilun 3km päähän oikein kirkkaana ja heleänä. Voin siis lohduttaa O:a, joka on jäämässä kotiin, että parvekkeella nököttäen saa kyllä elämyksen hänkin. En tiedä sitten, syökö mahdollinen sade kaiken äänen?

Postisetä ei viitsinyt edes sovitella pistekirjoja postiluukkuun saati sitten soittaa ovikelloa, joten minun on vielä luikittava postiin ennen keikalle suuntaamista.

Näin viime yönä kaameaa painajaista, jossa olin unohtanut keikan ja mennyt katsomaan huonoa elokuvaa. Olin myös unohtanut hakea lipun ystävältäni ja tajusin virheen vasta yön jo pimettyä, kun U2 soitti viimeistä kappalettaan. Lippuni oli ystäväni mukana Stadionilla ja minulla oli kauhea surku - minkä vuoksi ystäväni toi keikalta lohdutukseksi DVD:n bändin keikalta Rose Bowlilla... :D Ai miten niin mä vähän odotan tätä keikkaa?

Lufthansa taas liittyy siihen, että olen ensi viikolla menossa Strasbourgiin ja seuraavalla Puolaan ja EU:n lakien mukaan minun on turvallisuussyistä ilmoitettava lentoyhtiölle näkövammastani etukäteen. Olen tullut siihen tulokseen, että se on oikeasti ihan järkevää, mutta kyseenalaistan sen, että minun on soitettava kalliisiin palvelunumeroihin lähes lentoyhtiön kuin lentoyhtiön kohdalla voidakseni asiasta ilmoittaa. Ryanairilla asian voi ilmaista varausta tehdessään.

Tänään soitin ensin ensi viikon matkasta ja virkailija kertoi, että heillä olisi tarjota pyörätuolisaattaja. Hieman hyvittuneena hyväksyin tarjouksen, mutta virkailija ei voinutkaan sitä vahvistaa, sillä puolet Lufthansalta ostamastani matkasta sujuu linja-autolla lentokoneen sijaan eikä linja-autoon ole mahdollista saada avustajapalvelua. Lupasivat soittaa takaisin, mutta mitään ei kuulunut. Iltapäivällä soitin uudestaan ja hoidin ensin Puolan lennot ja palasin sitten ensi viikon matkoihin. Ongelmaksi paljastui se, että Strasbourgissa ei ole mahdollisuutta avustajaan ja se, että paluumatkalla kukaan ei noutaisi minua bussista check-iniin. Tämä on kuitenkin melko pieni ongelma, puhun kuitenkin sen verran saksaa. Nyt on sitten sovittu niin, että saattaja on niillä matkoilla, kuin lentoyhtiö pystyy sen tarjoamaan ja muuten hoidan asian itse. Sinällään tilanne on outo, koska EU:n säädösten mukaan lentoyhtiön on tarjottava saattajapalveluita vaikeavammaisille henkilöille kaikilla reiteillään.

Näkövammainen radalla ja muut kootut kertomukset

Viime aikoina bloggailu on jäänyt melko vähiin. Tuntuu, että koko ajan on kiire ja toisaalta nökötän koneella vaikka kuinka paljon. Vali vali ja seli seli :) Ajattelin nyt kuitenkin päivitellä teillä koottuja kertomuksia ja ehkäpä ajastaa jotain uusiakin postauksia lähipäiville.


Tänään postiluukustani kolahti Nöpöstiinan lähetys, pesupussi rintsikoille sekä kaksi settiä, joissa on pesupussi ja flanellisia ja froteisia naamanpesulappuja. Törmäsin ideaan E:n kotona ja talvella, mutta ompelukoneettomana toteutus on jäänyt. Tilaamiseen löytyy ohjeet Nöpöstiinan blogista.

Huomenna on U2:n konsertti, johon investoin viime viikolla neljänneksen tililläni olleesta omaisuudesta, kun tilaisuus tarjoutui. Pitänee hakea Uimastadikan puolelta sellainen "näkövammainen radalla"-kyltti, jonka viestin minä ymmärrän vähän toisin kuin miten se uimahalleissa ilmeisesti on tarkoitettu...

Ensi viikolla teen pikaisen piipahduksen Keski-Suomeen ja sitten koittaa puolentoista viikon työmatkasimulaatio, joka antanee realistisen käsityksen työkseen matkaavien arjesta sekä idioottimaisilla lentomatkoillaan että hektisyydessään. Torstaista sunnuntaihin olen Strasbourgissa suunnittelemassa koulutusta lokakuulle. Viulut maksaa EU, joka myös vaatii, että matkustan lentäen (tai halvemmalla) Helsinki-Frankfurt-Helsinki -välin ja Frankfurtin ja Strasbourgin välin bussilla tai junalla. Jotta saan matkakorvaukset, minun on matkustettava kotikaupungistani ja palattava kotikaupunkiin sekä toimitettava boarding passit EU:lle. Palaan siis kotiin sunnuntaina alkuillasta, tyhjennän likapyykit pyykkikoriin, vaihdan hammasharjan seuraavaan laukkuun, syön ja nukun vähän ja suuntaan aamukuuden lennolla Saksan kautta Lounais-Puolaan pönöttämään luterilaisten piispojen, kirkkoherrojen ja pastorien seuraan saksankieliselle edustusmatkalle, josta en tiedä juuri tämän enempää. Palaan Puolasta Saksan kautta lentämällä kot.. siis Helsinkiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, siirrän ruhoni ja matkalaukkuni ExpressBusiin ja hurautan kivasti Tampesteriin ja kandintutkintoni viimeiseen tenttiin. Tällaista tänne kuuluu siis.

Syksyn opinnot jatkuvat kahdessa yliopistossa ja Changemaker teettää töitä. Järjestötyöt on kuitenkin pääsääntöisesti palkitsevia, joten en valita.

Miten teidän elämä? Täysi tohina päällä, vaikka "tänä syksynä en kyllä mitään aio" jne? :)

Arvaatteko, missä olen ollut?

Olen viilettänyt pitkin poikin. Tässä muutama kuva-arvoitus, ovat siis eri paikkoja:

1. Kesäinen piknik hyvässä seurassa.


2. Ensitutustumiseni lehmiin ja vasikoihin auton ikkunaa lähempää.


3. Ystävän kanssa toista ystävää katsomassa.

Byrokratian piuhat ovat pitkät.

Kela on hautonut EVS-välivuosipapereitani nyt kaksi kuukautta. Viime aikoina olen soitellut kuntoutuksen puhelinpalveluun viikoittain ja kysellyt asioiden tolaa. Kesäkuun lopusta viime viikkoon asti olen saanut vastauksen, ettei hakemukseeni odoteta enää lisätietoja ja lausuntoja, mutta lopullista päätöstä ei ole vielä annettu. Toissapäivänä minulle kerrottiin, että asiani oli mennyt käsittelyyn juuri sinä päivänä. En sitten tiedä, missä se lopulta viipottaa, mutta Kela-agenttini I. kertoi, että koko Helsingin alueella kuntoutusetuuksia käsittelee yksi ihminen. Oletettavasti tämä ihminen on ollut kesälomalla ja palannut nyt sorvin ääreen. Kovasti toivon, että jatkuva soitteluni ole vaikuttanut asiaan ainakaan negatiivisesti! Päätöstä lupailtiin piakkoin saapuvaksi, ehkä jo ensi viikolla.

Tästä riemastuneena lähetin sähköpostia Belgiaan ja kerroin, että päätös tullee pian. Ironista kyllä, vastauspostissa tuumattiinkin, että hakemus lähetetäänkin Youth in Actionin helmikuun 1. päivän deadlineen, ei suinkaan lokakuun 1:n. Että ei sillä Kelalla niin kiire sitten olekaan. Lisäksi kuulin, että mahdollinen työpaikkani, kehitysyhteistyöjärjestö, on luvannut räätälöidä minulle yhdeksän kuukauden projektin yleisemmin 4,5 kuukauden sijaan. Mailissa minua kuitenkin toppuuteltiin ja muistutettiin siitä, että kaikki hyvätkään projektit ja hakijat eivät saa rahoitusta, sillä hakijoita on paljon.

Suhtauduin uutisiin ristiriitaisin tuntein. Toisaalta olen iloinen siitä, että varsin paljon reissaamista sisältävän syksyn aikana ei tarvitsekaan huolehtia siitä, millä viikolla mikäkin lomake ja hakemus pitää olla missäkin instanssissa. Kelaakaan ei enää tarvitse hätyyttää, koska EU:lle menevä hakemus tehdäänkin vasta joulu- tai tammikuussa. Mikäli saan myönteisen päätöksen, teemme paikan päälle etukäteisvierailun tutustuaksemme paikkakuntaan, työhön ja asuinolosuhteisiin. Tämä vierailu tulee olemaan - ei tammi-helmi-maaliskuussa kuten kuvittelin - joskus kesällä tai alkusyksystä, mikä puolestaan mahdollistaa sen, että voisin budjetin niin salliessa päästä Japaniin alkukeväästä ystävääni tervehtimään.

Huonoa tässä on se, että tieto projektini hyväksymisestä tai hylkäämisestä tulee vasta ensi kesänä, kesäkuussa 2011. Täytyy siis asennoitua niin, että saatan ensi vuonna olla syyskuun tekemättä mitään, mikäli jään kesätöihin Suomeen tai hakea työtä merimieskirkoilta vähän sillä varauksella, että saattaisin jäädä vielä syyskuuksikin töihin, mikäli paikka Belgiassa aukeaa.

Epävarmuuden ja -tietoisuuden sietokyky tässä ainakin harjaantuu.

Utö III - mitä siellä voi tehdä?

Pinta-alaansa nähden Utössä oli paljon tehtävää ja nähtävää, niin lapsille kuin aikuisille. Jos ei ole ulkoilmaihminen eikä ole vuokrannut alueelta lomamökkiä (se unohtui eilisestä postauksesta: mökkejä on kaksi, lisäksi vuokrattavissa on yksi talo), on tekemistä tarjolla vähemmän. Utössä voi:



1. Osallistua majakkakierrokselle, jonka hinta oli aikuiselta 7e. Melko tyyristä mielestäni, mutta antaa mahdollisuuden kuulla saaren historiasta ja nykypäivästä sekä uusimmista käänteistä (saarelle on muuttamassa neljä kotitaloutta, joista kolme lapsiperheitä, joista yksi kahdeksanlapsinen!). Majakassa on pohjakerroksessa matkamuistomyymälä, josta löytyy kortteja ja kirjoja, pienempiä matkamuistoja, vaatteita ja asusteita sekä varsin komeita julisteita. Toisessa kerroksessa on jylhä sali, jossa voi viettää esimerkiksi yksityistilaisuuksia. Majakan ehdoton huippu oli kuitenkin kolmannen kerroksen majakkakirkko, joka nykyisellään on lähinnä kesällä siellä vihittävien käytössä. Saarella käy pappi kahdesti vuodessa toimittamassa messun, jota kuitenkin vietetään saaren toisessa kirkossa. Majakan linssihuoneeseen pääsee vain elokuussa kansainvälisenä majakkapäivänä. Se lienee tänä vuonna 14.-15.8., kun koko saaren majoituskapasiteetti on varattu loppuun.


2. Tutustua kotiseutumuseoon, jonka pääsymaksu (3e/aikuinen, 1,5e/lapsi) takasi yhden hinta-laatusuhteiltaan parhaimmista museovierailuistani ikinä! Museo sijaitsee saaren vanhimmassa rakennuksessa, joka on vanhempi kuin Helsingin vanhin kivitalo, majakalta johtavan tien varressa. Se koostuu aulasta ja neljästä pienestä huoneesta, joihin on koottu saaren ja merenkulun historiaa aihealueittain: arkea, luotsitoimintaa, onnettomuuksia ja kalastusta. Erilaisia esineitä ja työkaluja oli runsaasti ja vain murto-osa niistä oli lasin takana kaapissa - uskoisinkin, että luvan kanssa niitä saisi näkövammainen tunnustella myös käsin. Museosta teki erityisen ja samalla näkövammaisystävällisen tarjolla oleva äänimateriaali. Saarelaisten elämästä kertovassa huoneessa oli yksi kuulokkeilla varustettu rasia, josta saattoi kuunnella 1970-luvulla talletettuna vanhan rouvan muisteluita saaren juhlaperinteistä ja hieman myöhemmin tallennetuna vanhan sedän kertomuksia siitä, miten hän oppikoulupoikana joutui taivaltamaan jalan mantereelle päästäkseen kouluun Turkuun. Onnettomuuksia käsitelleessä huoneessa oli toinen laatikko, jossa oli silminnäkijöiden muisteluita Park Victoryn ja jonkin toisen aluksen haaksirikoista ja pelastustöistä. Autenttiset nauhoitteet olivat ruotsiksi, mutta ne oli myös käännetty ja luettu äänitteelle suomeksi, mikä oli todella hieno ja esteetön tapa toimia sen sijaan, että suomenkielinen materiaali olisi ollut tarjolla vain kirjallisena. Kolmas audiovisuaalinen elämys oli pieni elokuvateatteri, jossa pyöri suomen- ja ruotsinkielisiä lyhyitä dokumentteja, joita saaresta ja sen asukkaista on vuosikymmenten aikana tehty. Aulassa oli vielä kaksi valokuva-albumia saarelaisten kotialbumeista koostettuna. Niistä toinen sykähdytti aivan erityisesti, niin huolellisesti alkuperäisen albumin omistaja ja valokuvaaja oli asetellut tähän kopioon tarralappuja ja kirjoittanut niihin kuvatekstejä hieman horjuvalla käsialalla. Sympatiapisteitä saa erityisesti siitä, että osa tarralapuista oli osunut kuvattavien henkilöiden päälle ja siitä, että meripelastusseuran poseerauspotreteissa jokaisen sedän pään päälle oli mustekynällä kirjoitettu, kuka kukin on. Museossa sykähdyttikin paitsi sen valtava tietomäärä ja huolella koottu näyttely, myös elämänmakuisuus ja kotikutoisuus. Esteettömyydestä erityinen plussa!


3. Bönehuset, rukoushuone. Huomaatteko, mikä rukoushuoneessa, erityisesti sen ovessa on erikoista? Rukoushuone on rakennettu talkoilla vuonna 1909, kun saaren vanhimpien asukkaiden kulku majakkakirkon jyrkkiä portaita pitkin kävi vaikeaksi ja mahdottomaksi. Rukoushuone on pieni ja kodikas kivinen talo aivan kylän laidalla ja sen alttarin takana on yksinkertaisuudessaan kaunis krusifiksi, jonka takana aukeaa niittymaisema merelle päin. Rukoushuoneeseen voi tutustua vapaasti ja sieltä löytyy ruotsinkielisiä Suomen kirkon virsikirjoja. Niissä on myös kätevä taulukko, jonka perusteella tietää, mitkä ruotsinkieliset sanat kuuluu mihinkin suomenkielisen virsikirjan virteen! Kirjat ovat siis tekstipainoksia :)


4. Hautausmaa. Löytyy kirkon takaa parin sadan metrin kävelymatkan päästä. Hautausmaa on keskellä niittyä ja sieltä löytyy muutamia hautoja merellä hukkuneiden muistomerkin lisäksi. Hautojen pieni määrä selittyy sillä, että hautausmaa on otettu käyttöön vasta 60-luvulla.


5. Hautausmaata ympäröi niitty, jolla risteilee pieniä polkuja. Oli huisia huomata, että jossain niityt kasvavat vielä melkein minun mittaisekseni, vaikka en ole enää lapsi.


6. Rantakalliot, joilla on armeijan ja Venäjän armeijan rakennelmia ja käärmeitä ja Drakenin haaksirikon muistomerkkinä risti ja tähti. Muistomerkki on pystytetty samaan paikkaan, mihin 1929 heti onnettomuuden jälkeen viereiselle luodolle pelastautuneista merimiehistä kaksi rantautui uimalla, toinen hukkuneena, toinen elossa. Koulupoika nikkaroi muille miehistön jäsenille merkiksi ristin ja tähden eikä kukaan enää uskaltautunut uimaan. Miehet hytisivät myrskyssä luodolla kaksi päivää, ennen kuin heidät saatiin pelastettua.

7. Ymmin puoti, jossa kolme vuotta saarella asunut Ymmi myy tuotteitaan. Ymmi valokuvaa ympäri vuoden ja valokuvista on tehty taidekortteja ja -tauluja, postikortteja, tulitikkuaskeja, kirjanmerkkejä ja vaikka mitä. Jonkin verran myynnissä on myös t-paitoja ja muita tekstiilituotteita ja aivan valtavan hyvää saaristolaisleipää. Ymmin vaimo toimii saarella hierojana ja he pyörittävät myös pesulaa, jossa matkalainen voi pyykätä tarvittaessa.



8. Hannan kahvila, joka on avoinna kesäisin. Myynnissä samoja tuotteita kuin majakan matkamuistomyymälässä ja kahvilatuotteista löytyy jäätelöä sekä irtojäätelönä (tosi isot pallot!) että puikkoina ja tuutteina, ahvenanmaan pannukakkua hillolla ja kermavaahdolla ja kahvia ja teetä. Hinnat melko korkeat, mutta rakennus aivan mielettömän kaunis ja viihtyisä sisältä ja näköala kylän parhaimmistoa. Ainoana harmittamaan jäivät kertakäyttöastiat - huteralla muovilusikalla paksun pannukakun syöminen oli hankalaa ja kertakäyttöastioiden tuottama jäte on mielestäni jokseenkin ristiriidassa saaren luontoimagon kanssa. Luonnosta huolehtimisesta ja luonnon ensisijaisuudesta ihmiseen nähden muistutettiin jatkuvasti ja monella taholla, joten olisin kaivannut kahvilaan saman linjan mukaisesti oikeita astioitakin. Ehdottomasti kannattaa käydä, jo kauniin rakennuksenkin vuoksi!


9. Taiteilijapaja on uusi tulokas saarella, on hotellin alaisuudessa ja sijaitsee hotellin alueella. Taiteilijat eivät ole paikallisia, mutta myyvät meri- ja majakka-aiheitakin käsittelevää keramiikkaa ja muita tuotteita. Taidemyymälän yhteydessä myös pienimuotoinen kahvila, jossa myydään kahvia ja piirakkaa, jota en kylläkään maistanut.

Lisäksi Utössä voi bongata lintuja etenkin muuttolintujen palatessa keväisin ja surffata.

Ja niin, aivan, rukoushuoneen ovessa ei ole lainkaan lukkoa!

Kysyttävää? Alan jo epäillä, että kommentointi on jotenkin epäkunnossa, kun kenestäkään ei ole kuulunut pihaustakaan! :)

Terveisiä Utöstä.

Nyt minä olen täällä! Kuvilla varustettu megapostaus tullee jonnin verran jälkijunassa, koska tämä tietokone ei ymmärrä kameraa ennen kuin asennan siihen oikean ohjelmiston. Pikaisesti kerrottakoon siis seuraavaa:

- saari on karu ja kaunis
- samaan idylliin mahtuu niin Vaahteramäen Eemeli kuin Pertsa ja Kilukin
- saarelaiset ja kesäasukkaat työskentelevät todella ahkerasti ja ovat yhtä rakastettavia kuin vain sellaiset ihmiset voivat olla, joille tämä saari on suuri rakkaus ja elämäntyö

- ilmainen yhteysalus ja halpa majoitus (halvimmillaan, omissa lakanoissa 25e/yö) on tuonut saarelle valitettavasti myös Tallinnan laivoilta tuttuja känniääliöturisteja, mm. Setä Ällön seurueineen, heistä varmasti lisää myöhemmin
- naamani on kärvähtänyt, vaikka olenkin hölvännyt aurinkorasvaa ahkerasti ja siinä on kelvolliset kertoimetkin (30)

Nyt olisi edessä iltapala, toivottavasti onnistun välttämään Setä Ällön ja kumppanit ja saan luikittua ruokineni omaan huoneeseeni.

Minua hälyteltiin tänään riparille, jonne oli äkisti syntynyt työntekijävajaus. Huomenna selviää, menenkö sunnuntaina sittenkin leirille.

Herättäjäjuhlat 2010, Kiuruvesi.

Alttarilla oleva risti on sama kuin edellisillä Herättäjäjuhlilla vuonna 1981.

Kiuruveden Herättäjäjuhlat olivat ensimmäiseni, pidin niistä kovasti. Seurapuheista jäi mieleeni se, ettei riitä, että kutsumme kaikki köyhät, sokeat, rammat ja vähosaiset mukaan ja sallimme heidän olla olemassa, jos emme auta, opasta ja tee täysivaltaista mukanaoloa mahdolliseksi. Se puhutteli kovin. Kovin puhutteli myös kaikkien niiden tuttavien tapaaminen, joiden en tiennyt olevan paikalla. Kovin puhuttelivat Siionin virret, ihmiset ruokajonoissa, kohtaamiset tuttujen ja tuntemattomien kanssa, hämyiset aamut ja illat U:n kotona, jossa talo oli täynnä tätejä ja muita naisihmisiä ja talon isäntä totesi kaikkeen sanomalehtensä takaa suomalaisen miehen tyyliin, että: "Mmmm."

Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.

Perjantai-illan mölkky.

Kaunis kirkko kauniin juhla-alueen keskellä.

Matkan varrella Kouvostoliitto.

Lomamatka lapsuuteni kesään.

Kuva täältä.

Varasin tänään viiden päivän ja neljän yön lomamatkan lapsuuteeni. Ala-asteaikoinani vietimme kahtena kesänä aikaa Berghamnissa Turun saaristossa. Muistan noista kesistä emalivadissa pestyt uudet perunat, puusta pudonneen linnunpoikasen, kynttilän valossa vietetyt hämyiset illat ja loppumattomat rantakalliot saunan edustalla.

Nyt minä menen taas! En tosin Berghamniin, vaikka senkin ohi kuljemme, vaan Utöhön! Olen haaveillut Utöstä jo liki kahden vuoden ajan, lukenut lukuisia lehtiartikkeleita ja kolumneja ja seurannut useita saarella asuvien ja saarelta pois muuttaneiden blogeja. Reilu vuosi sitten minun ja V:n oli tarkoitus tehdä saarelle viikon opinnäytetöiden kirjoitusretki, mutta minä meninkin silmäsairaalaan. Nyt minä menen! Varasin viiden yön matkan, aion istua kalliolla ja tuijottaa merelle, syödä hyvin ja kävellä. Haistella merituulta ja kuunnella ääniä, hymyillä ja olla tekemättä mitään.

Miettiä, olisiko minusta asumaan siellä joskus.

Päivä on pelastettu!

Aamulla soitin paniikkipuhelun TTY:lle. Kanslisti ei vastannut, mutta soitti takaisin tultuaan töihin. Tällaista palvelua ei saa Helsingissä. Pääsin kuin pääsinkin vielä keskiviikon tenttiin, mikä oli suuri helpotus. Nyt pitäisi vain oppia laskemaan.

Lauantaina yksi ystävä opetti minua laskemaan ja täytyy myöntää, että tulevalla opella oli oiva taito ajatella asiat useammalla eri tavalla. Kun olen vuosia junnannut samassa ajatuskuviossa, joka ei johda eteenpäin, on hurjan hyödyllistä kuulla sama asia toisin sanoin. Oivalsin monta kertaa! Toivotaan, että tentti menee läpi, voisi mennä ystävän kanssa vaikka tenttikahville.

Käytiin kuorokaverin kanssa punnitsemassa Läskillä lukutaitoa. Oma saldoni jäi 700 grammaan, mutta toivottavasti se pyöristyy yhteen kiloon ja lahjoituksena lähtee 15 euroa.

Yliopistolla oli ruokana lohikiusausta ja käytiin samaisen kuorokaverin kanssa syömässä paikassa, jonne en ennen ollut löytänyt. Kivaa! Sovittiin myös menevämme uimaan vielä ennen kuin minä kirmaan leireille ja hän arkeologisille kaivauksille Galileaan.

Viime viikot menivät Stora Enso -harjoitustyön parissa. Tehtiin nelihenkisessä ryhmässä tiukalla aikataululla 53-sivuinen harjoitustyö strategisen johtamisen kurssille ja nähtiin todella paljon vaivaa ja hermoiltiin tiukkaa arvostelua ja kilpailuhenkistä ja toisinaan murskakritiikkiä jakelevaa seminaariryhmää. Pakerrus kannatti, saatiin työstä koko seminaarin paras arvosana!

Nyt palaan matematiikan pariin, jos se tentti vaikka menisi tänä vuonna läpi.

Iloista ja aurinkoista

Eilen käveltiin S:n kanssa Ruoholahteen asioille. Toiseen suuntaan käveltiin tunnin verran, ostoksiin ja asioihin paluumatkoineen meni vain pari tuntia. Ihmeellistä tämä avustajaelämä! Lauantaina mennään tuohon lähiuimahalliin, ajattelin tänään tehdä retken liikuntavirastoon, josko saisin sieltä ostettua erityisuimakortin.

Palautin eilen ison ryhmätyön Stora Ensosta, mikä oli suuri helpotus. Tänään on tarkoituksena tehdä esityskalvot huomiseen tai ylihuomiseen seminaariesitykseen, sen jälkeen on yksi työläimmistä opintojaksoista takana päin.

Sain tänään tietää, että Kela on myöntänyt minulle paikan pistekurssilta! Se alkaa elokuussa neljän vuorokauden lähijaksolla ja jatkuu joulukuussa ja keväällä 2011. Nyt vain toivon, ettei kevään kurssiosuus mene kuoron Karjalan kiertueen kanssa päällekäin. Tämä on iloinen uutinen, nyt voin vihdoin ryhtyä kirjoittamaan EVS-välivuosihakemusta Kelaan.

Ensi viikolla on Tampereella yksi matematiikan ja yksi ympäristöoikeuden tentti. Jos ne menevät läpi, saan kandinpaperini ulos! Mutta ei hurrata vielä etukäteen, ainakin matikan kanssa tekee tiukkaa. Onneksi kuorokaveri J. tulee lauantaina kylään, pitämään tukiopetusta ruoka- ja pullapalkalla.

Mitä teille kuuluu?

Harjoittelen työnantajana toimimista.

Tänään on pyörineet päässä työnantajan vakuutukset, työterveyshuolto ja kesälomakorvaukset. Aamulla täytyy soittaa palkanlaskijalle vielä uudemman kerran ja tiedustella asioita. Phuuh.

Mutta hei, mainiointa on se, että pääsen kevään aikana kenkäostoksille, isoihin ruokakauppoihin, kävelylenkeille, saan lehtiä ja kirjoja saavutettavassa muodossa, menen myymään kirpparille ja vaikka mitä, mikä on tähän asti ollut aika hankalaa. Mainiota!

Kuoron kanssa oltiin kiertueella Turussa tänä viikonloppuna, laulettiin kahdesti Turun tuomiokirkossa, jonka kaiku kestää seitsemän sekuntia! Oli hienoa!

Viihdyn kuoroni kanssa niin kovin hyvin, että tänään kyllä suretti, kun kevätkausi loppui.
Kuorossa on niin mahtavia tyyppejä, joitain olen varmasti ohimennen maininnutkin. Kaikenlaista iloista ja hyvää on seurannut, avustajakin löytyi kuoron kautta ja tänään uskalsin vihdoin kysyä yhdeltä kuorolaiselta, voisiko hän ehkä auttaa viimeisen matikan kurssini kanssa. Toivottavasti aikataulut natsaa.

Nyt vielä tempaisen viime viikon luentomuistiinpanot, aamulla tämän kevään toiseksi viimeinen tentti Helsingissä!

Hain ja sain!

Hain keväällä vammaisten sosiaalipalveluista avustajaa, 40 tuntia kuukaudessa opiskeluun, asiointiin, päivittäistoimintoihin ja vapaa-aikaan.

Tänään sosiaalityöntekijä tuli kotikäynnille ja mukana oli myös Näkövammaisten Keskusliiton aluesihteeri. Tarkoitus oli laatia tarpeitani vastaava palvelusuunnitelma ja puhua myös avustaja-asiasta. Olin kuullut, että päätöksen saa muutaman viikon kuluessa tapaamisesta.

No, täti kuunteli puhetulvaani, nyökytteli ja kyseli. Sanoi sitten, että laitettaiskos 65 tuntia kuussa ja avustajan voit palkata heti.

Meinasin tipahtaa tuoliltani! ! ! Pari lisähuutomerkkiä ! ! !

Koska palaveri on palaveri vain, jos on pullaa, paistoin raakapakasteita. Palaverissa syötiin yhdet pullat ja nyt lopuksi sitten olen mutustellut loppuja itsekseni. Ilo ja innostus sokerihumalalla höystettynä. Jes!

Tänään.

Ostimme lennot New Yorkiin syksyksi.

Maltinmenetys oli lähellä Lähi-itä-kurssilla, jossa yhden osallistujan viestintä äityi epäkorrektiksi.

Kävin ystävän kanssa lounaalla Zucchinissa Fabianinkadulla. Suosittelen! Sympaattinen kassamies oli ajantasalla ja ymmärsi, mitä tarkoittaa "minä en näe". :)

Sain Belgiasta tiedon, että Kelaa varten kirjoitetut tietoiskut ja suositukset on pistetty matkaan tänään.

Mun lempparikaupankassapoika moikkasi ja hymyilikin kaupassa. Pitääkin pyytää, että O. tsekkaa sormustilanteen.

Vammaispalveluiden sosiaalityöntekijä tulee huomenna kotikäynnille. Avustaja-asiat toivottavasti etenevät.

Loppukiri.

Nyt on alkanut loppukiri, kilpajuoksu ajan kanssa. Tästä keväästä tulee todellakin rankka.

Heräsin aamulla viideltä ja tullessani aamupesulta Hesari kolahti luukusta. Siis Hesari! Hesarihan jaetaan öisin!

Reippaasti survoin aamupalaa kitusiini, kuuntelin kadun varressa huumaavaa lintujen laulua ja kuulin taksikuskilta lohdullisen anekdootin: "Mitäpä ei ihminen koulutuksensa eteen tekisi!" On tässä siis ehkä jotain järkeä.

Meillä on myös aivan huippukiva strategiaseminaariryhmä Tampereella, tullaan tosi hyvin juttuun ja viihdyn niin valtavan hyvin, ettei insinööriyskään varmasti ole väärä valinta!

Ja Hervanta on muutenkin niin ihana, etenkin aurinkoisella säällä. Aamulla kahvilassa tutut pyysivät pöytäänsä, viihdytin niitä taksikuskikertomuksilla ja kreikkadetaljeilla ja ne minua tutkimusmetodototodotodoton (siis tutkimusmetodologian) kurssin detaljeilla: kurssin yhtenä harjoitustyönä on tehdä yli sadan puhelinhaastattelun kyselytutkimus!!! Muutenkin lähtee taas taju jokseenkin kummallisesti mitotetuista kursseista - maisterivaiheen opintoihin kuuluu Yrityksen johtaminen 6op, johon kuuluu 11 case-ratkaisun tekeminen. Niitä tehdään yksi viikoittain ja ratkaisu laaditaan joka viikko uuden, arvotun kolmen hengen ryhmässä ja ratkaisusta laaditaan sekä 12-sivuinen kirjallinen tuotos, että suullinen esitys. Siis 6op!

Maailmanuskonnot on nyt läpäisty, se on helpottavaa.

Lounastin kahden ystävän kanssa ja bussimatkalla asemalle bussissa olikin lukioaikainen ystävä. Kyllä elämä on ihmeellistä!

Joskus asiat järjestyy vahingossa.

Tänään luettiin E:n kanssa melkein seitsemän tuntia kirkkohistoriaa. Siinä sivussa tuli taas puhuttua kaikki asiat, ulkomaansuunnitelmia myöten. Kerroin, että stressaan jo nyt tavaroiden varastoinnin hintaa (Etelä-Suomessa varastohotellissa kaksi neliömetriä maksaa 53 euroa kuukaudessa) ja E. kertoi, että hänen vanhemmillaan on edullisesti vuokrattavaa varastotilaa. Halleluja, mikä helpotuksen tunne!

Kalenterini näyttää katastrofaaliselta. Tällä viikolla on yksi reissu Tampereelle. Ensi viikolla on yksi seminaarityön palautus, yksi seminaariesitelmä, kaksi reissua Tampereelle ja kolme tenttiä. Sitä seuraavaa viikkoa en suostu vielä ajattelemaan.

Changemaker tempaa tänään!

Tänään on Helsingissä klo 11.30-14 Changemakerin tempaus Kolmen Sepän aukiolla! Tervetuloa mukaan tempaamaan, katsomaan ja allekirjoittamaan vetoomus vientituista! Luvassa tanssivia tomaatteja, mukaansatempaavia lauluja ja mahtavaa menoa, sääkin suosii!

Itse kampanjasta lupaan kirjoittaa myöhemmin lisää.

Sain myös aamutuimaan lomakeinspiraation ja hain RAY:n kesätyötukea. Toivottavasti kaikkia näkövammaisten nuorten varoja ei olla vielä jaettu, tuen myötä säästyneillä varoilla voisi tulevassa kesätyöseurakunnassani palkata vaikka jonkun paikallisen nuoren.

Eteenpäin elävän mieli!

A. Avustaja.

Lähetin avustajahakemukseni sosiaalitoimiston vammaispalveluihin muistaakseni toissaviikolla. Eilen sieltä soitti asiaani käsittelevä täti PM, mutta koska hetki oli huono ja hänen työaikansa siltä päivältä loppumetreillä, soittelimme nyt aamulla uudestaan. Saimme sovittua palvelusuunnitelmapalaverin vapun jälkeiselle viikolle, toivottavasti keskusliiton aluesihteeri pääsee mukaan. Lisäksi sain ohjeet toimittaa kirjallisia selvityksiä C-lääkärinlausunto ja kuntoutussuunnitelma edelleen toimistoon. Toivon, että päätös tulisi pian palaverin jälkeen, sillä hehkutettuani Facebookissa tämän asian etenemistä tuttuni laittoi viestiä, että hän on yrittänyt etsiä koulutukseensa liittyviä tehtäviä sisältävää henkilökohtaisen avustajan paikkaa. Olin tosi innoissani ja helpottunut, sillä mol.fi-sivuston kautta rekrytoimisesta olen kuullut jos jonkinmoista kauhutarinaa ja tuttuni opiskelee alaa, josta avustamisessani on iloa! Olin jo etukäteen päättänyt, että lähipiirin ystäviä en rekrytoi, mutta tämä tuttu on kaveri harrastuksen kautta, joten törmäämme keskimäärin pari-kolme kertaa kuussa.

E. EVS

Huomenna palaveeraan Näkövammaisten Keskusliiton Iiriksessä J:n kanssa, katselemme jo vähän syksyn vapaaehtoistyöhakemuskuvioita ja toivottavasti luomme hyvän sotasuunnitelman Kelaa varten. Täytyy siis luonnostella se kirjallinen selvitys, jonka toimitan Kelaan yhdessä opintosuunnitelmien ja -rekisteriotteen kanssa. Ilokseni Belgia on byrokratian ruumiillistuma ja vastaanottavan järjestön koordinaattori oli heti mukana juonessa: "I can write an official letter with information about VIEWS, Sante Nord-Sud and adapted EVS and send it to Kela!" Siis upeaa!

P. Pistekurssi
Hakemus on vastaanotettu Kelassa, nyt vain odotellaan vastausta! Myös asumistuen vuositarkastuspaperit ovat saapuneet Kelaan, joten toivon mukaan sieltä kuuluu jotain ennen pitkää.