keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Ripari 2. Päivä 2.

Touhukas päivä.

Vaikka söin sinällään samoin kuin eilen, oli saldona 1000 kcal enemmän kuin eilen. Olen järkyttynyt :D Syytän lounaslasagnea ja päivällispitsaa. (ja jälkkärijäätelöä, mokkapalaa sekä suklaaanukasta) Kiloklubista lisää myöhemmin.

Testattiin tänään iltaohjelmana uudessa Ihan sama -riparikirjasarjan opekirjassa ollutta The Peliä. Se toimi loistavasti, laitan kuvasaldoa niinikään loppuleiristä.

Huomenna opetan vielä Jeesus Kristus & ylösnousemus -tunnin ja sitten viimeiset kolme päivää toimin vain valokuvaajana ja vedän lonkkaa laiturilla. Sellaista se on, tämä kesäteologin elämä ;)

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Ripari 2. Päivä 1.

Tänään tuli mukulat, 25 kullannuppua. 33% oppitunneistani on takana ja puuhasta jäi ihn hyvä mieli, hommat saatiin tehtyä ilman isosten apua ja oikein älykäitä ajatksia saatiinkin! Keskusteltiin luomiskertomuksesta ja tieteellisestä maailmankäsityksestä. Nuorten suusta kuulin mm. että "uskonto on auktoriteettiasemassa, kun taas tieteellinen maailmankuva perustuu havaintoihin ja tutkimukseen". Ja nää on siis 15v! Sitten keskusteltiin siitä, että Jumalalle meidän tuhannet ja miljoonat vuodet voi olla vain silmänräpäys ja että Raamattu ei ole bioogian oppikirja vaan pyrkii selittämään ihmiselle perimmäisiä asioita Jumalasta, ihmisestä ja Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Ainakin 4% leiriläisistäni osasi oppimispäiväkirjaan muotoilla suoraan sen pointtini, etteivät tiede ja uskonto ole vaihtoehtoja, vaan täydentävät toisiaan. Bueno!

Vaikka oppimispäiväkirja on yliopistolla ehdoton inhokkini, allekirjoitan sen ehdottoman hyödyllisyyden näin ripariolosuhteissa. Sen kautta näkee paitsi sen, millä tasolla teinit asioita päässään pyörittävät, myös sen, kuinka paljon on oikeasti ymmärretty. Oppimispäiväkirjassa on helppo kysyä asioita, jotka on jääneet epäselviksi ja kertoa huolia ja murheita, esim. vilkkaat ja huomion keskipisteenä olevat voivat tunnustaa koti-ikäväänsä tai kuten tänään, kertoa että "en tykännyt pinkistä puurosta". Mikä välttämätön tieto ripariopelle, vispipuuro on out!

Tässä seurakunnassa isoset on ihan erilaisia kuin missään muualla, missä asiaa tunnen. Täällä on muutenkin aktiivisesti seurakunnan toiminnassa lukuisia parikymppisiä, ihmiset tulevat jopa opiskelupaikkakunniltaan käymään osallistuakseen nuorteniltoihin ja ripareille. Niin ja työntekijöissä on ehdottoman paljon paluumuuttajia.

Olen liittynyt Kiloklubiin, josta enemmän jou toinen päivä, kun virtaa riittää enemmän, mutta näin aluksi kerrottakoon, että syömällä aamiaisen, lounaan jälkiruokineen, kahvit pullineen, päivällisen jälkiruokineen ja vielä iltapalan, voi syödä hyvin alle 1700 kcal ja saavuttaa keskinkertaisesti runsaskuituisia tuotteita, tarpeeksi kuituja ja tarpeeksi (yli 600g) vihanneksia. Uskomatonta.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Ripari 2. Valmistelupäivä.

Tänään valmisteltiin seuraavaa leiriä. Hyvältä näyttää. Leirikeskuksessa on kaksi riparia yhtä aikaa, saa nähdä onko kovakin hulabaloo. Pastorin kanssa on maailmaa parannettu ja kavereiden kanssa puhelimessa niinikään.

Meilahdessa oli Merkillinen Messu: kesäteologi sääti minkä ehti, kirkkokahveilla pappa meni nurin ja ylipäätään meno oli melkoinen. Kuuden virren messu ehtoollisineen 59min.

lauantai 26. kesäkuuta 2010

J niin kuin juhannus.


Kotona kökkimisen sijaan minut houkuteltiin Helsingin seurakuntien Mustasaareen. Sinne tuli myös runotyttö E., laivastomies (jonka titteli on oikeasti takuulla jotain ihan muuta!) K., teologi H. ja oli siellä muitakin kuorotuttuja.


Saimme pullaa ja pääsimme syömään sitä salaiseen soppeen, jossa oli tilaa ja leppoisaa. E. soitti juhannusmusiikkia tinapillillä ja puhuimme teineistä ja Afrikasta ja Utön lomamatkastani ja siitä, mitä siellä voi tehdä. Sitten ostimme kylmää makkaraa ja H sytytti grillin ilman tulitikkuja ja näin oli meidän kasvissyöjien kesä kruunattu.

Kotimatkalla nähtiin ranta, ehkä Seurasaaren ranta, jossa oli kokko ja musiikkia ja ohjelmaa ja kymmeniä veneitä kerääntyneenä ympärille katselemaan. Vähän niinkuin muumeissa, oliko jopa muumien juhannuksena.


Kävelin kotiin, katselin maisemia ja taloja.

***

Nyt pyörii pyykki, tänään pitää tehdä Changemaker-juttuja ja valmistella huomenna alkavan riparin tunteja (käskyt-tunnin toteutukseen otan ideoita vastaan!). Leirikamojenkin pakkaus odottaa.

Houkuttelin J:n taas pullalla kylään, lupasi tulla vaihtamaan kitaraani kielet ja virittämään sen. Täytyy toivoa, että löydämme yhteistä aikaa jostain välistä, kun J tekee leirityötä myös.

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Ripari 2. Ennakkopäivät.

Tiistaina ja keskiviikkona pidettiin ennakkopäiviä töissä taas. Toisen riparin ryhmä on aivan erilainen kuin ensimmäisen, meininki on vähän rauhallisempaa. Urheilijapoikia on kokonainen kopla, rauhallisia tyttöjä myös.

Yksi nuori ei tiennyt, kuka on Nooa eikä puhe arkistakaan valaissut asiaa. Toinen nuori esitteli itsensä seuraavasti: "Minä olen XX ja varmasti tämän leirin vittumaisin henkilö." Nuoressa lienee paljon potentiaalia tunneilla käytävien keskustelujen suhteen, vaikka alkuasetelma onkin haastava. Teimme harjoituksen, jossa pyydystin Jumalan pahvimukin alle keskelle opetustilaa ja nuoret saivat hetken aikaa pohtia, mille etäisyydelle he Jumalasta asettuvat ja miten asennollaan kuvaavat suhdettaan Jumalaan. Tämä nuori istua törötti paikallaan ja tuumasi, ettei yksikään Jumala saa häntä nousemaan ylös...

Työporukka vaikuttaa mukavalta taas, samoin isoset. Houkuttelin heitä jo mukaan European Fellowshipin kansainväliseen leiritoimintaan, osa innostuikin. Mainiota.

Juhannus kuluu osittain leirin valmistelupuuhissa, osin Mustasaaressa ja ystävien seurassa.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

1000 Gr.


Kamera on tänään korkattu käyttöön, asiaan kuuluva ohjelmistotaistelu tietokoneen kanssa voitettu. Viikonlopun vietin mummolassa, katsottiin yöt läpeensä prinsessahäitä ja kuulin sen kauhistuttavan kysymyksen, jota en pitkään aikaan ollutkaan kuullut keneltäkään sukulaiselta: "Aiotko sinä Tytti koskaan mennä naimsiin?". Vastasin aika napakasti, että se tuskin riippuu ihan vain musta itsestäni.

Tein löytöjä kahdessa vanhan tavaran kaupassa. Kotiin tuli kannettua vähän enemmänkin kuin 1000 gramman verran tavaraa, mutta olen vakaasti päättänyt, että on jälleen kerran kaappi-inventaarion aika. Onneksi veli ja tyttöystävänsä muuttavat saman katon alle kuun vaihteessa - näen mahdollisuuden päästä eroon erinäisistä kodintarvikkeista...

Toivottavasti huomenna tai jonain muuna päivänä tulevalla viikolla minulla on aikaa esitellä löytöni!

torstai 17. kesäkuuta 2010

Olen päätymässä tähän.


Kuva täältä.


Nikon D3000.
440e, kun mukaan tulee 18-55mm objektiivi, jossa on se tärähtämistä estävä juttu. Vakain. Vakaaja. Joku sellainen.

Kuva täältä.

Kävin hiplaamassa kameraa kaupassa. Koko on järkevä, nappuloita on melko vähän ja kolmen tuuman näyttöruutu niin suuri, että näen lukea siitä tekstiä ilman suurennuslasia.

Kameran käyttöliittymä myös opastaa aloittelijakuvaajaa ja kuvanlaatu on ilmeisesti riittävän hyvä mun tarpeisiini.

Maanantaina voisi olla sopiva päivä mennä ostoksille.

Sitä ennen ehditte vielä kertoa kapineesta kaikki kauhukokemuksenne.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Kameraostoksille, neuvoja kaivataan!

Nyt taitaa olla edessä kameraostokset, joita olen vuosikausia lykännyt. Utön reissua en kertakaikkiaan suostu tekemään ilman kameraa ja isäni hyvin vähän käytetty järkkäri on juuri samaan aikaan todennäköisesti Skotlannissa. Mikäli kamera tosiaan menee Skotlantiin, on mun hankittava oma. Aivan pakko.

Nyt kaipaisin siis mielipiteitä ja neuvoja, koska en ymmärrä asiasta juurikaan.

Ensimmäinen kysymykseni liittyy siihen, kannattaako katsoa järkkäreitä vai niitä sellaisia pokkarin ja järkkärin välimuotoja, jonka zoomauskyky on ilmeisen hyvä, mutta johon ei voi objektiivia (tai siis sitä putkea, mikä sen nimi nyt onkaan) vaihtaa, vaikka haluaisi. Itse olen tällä hetkellä jotenkin sen järkkärin kannalla, jos vaikka joskus innostuu kuvaamaan enemmänkin...

Mikä on merkkien välinen ero? Canon, Nikon, Sony?

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota?

Missä mallissa on mahdollisimman selkeä toimintalogiikka? Mielellään mahdollisimman ulkoaopeteltavat perustoiminnot, en siis erityisemmin halua tiirata suurennuslasilla nappuloita joka kerran, kun täytyy jotain perusjuttua muuttaa...

Järkevä koko ja paino.

Kertokaa te, jotka kameroista ymmärrätte!

Hinnan oltava ehdottomasti kolminumeroinen, mieluummin lähellä 500 kuin 1000 euroa.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Lomamatka lapsuuteni kesään.

Kuva täältä.

Varasin tänään viiden päivän ja neljän yön lomamatkan lapsuuteeni. Ala-asteaikoinani vietimme kahtena kesänä aikaa Berghamnissa Turun saaristossa. Muistan noista kesistä emalivadissa pestyt uudet perunat, puusta pudonneen linnunpoikasen, kynttilän valossa vietetyt hämyiset illat ja loppumattomat rantakalliot saunan edustalla.

Nyt minä menen taas! En tosin Berghamniin, vaikka senkin ohi kuljemme, vaan Utöhön! Olen haaveillut Utöstä jo liki kahden vuoden ajan, lukenut lukuisia lehtiartikkeleita ja kolumneja ja seurannut useita saarella asuvien ja saarelta pois muuttaneiden blogeja. Reilu vuosi sitten minun ja V:n oli tarkoitus tehdä saarelle viikon opinnäytetöiden kirjoitusretki, mutta minä meninkin silmäsairaalaan. Nyt minä menen! Varasin viiden yön matkan, aion istua kalliolla ja tuijottaa merelle, syödä hyvin ja kävellä. Haistella merituulta ja kuunnella ääniä, hymyillä ja olla tekemättä mitään.

Miettiä, olisiko minusta asumaan siellä joskus.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Leiripöhnästä päivää!

Eilen kotiuduttiin melko energiseltä riparilta. Latasin akkuja syömällä itseni ähkyyn (hyi minä!) ja katsomalla viisi jaksoa Gilmoren tyttöjä, viimeistelemällä saarnaa yötä myöten ja sitten nukkumalla kuin tukki ne muutamat vähät tunnit ennen aamua.

Tänään saarnasin hieman huterasti - tai itse saarnassa ei pahemmin vikaa, mutta keskelle saarnaa upotettu Kaksi tavallista kättä -laulu vähän takelteli - ja jaoin ehtoollista, mikä meni onneksi jo paremmalla rutiinilla. Kotimatkalla nukuin makeat päikkärit täpötäydessä linja-autossa. En tiennyt, että reittibussitkin voi olla täynnä. Sain paikan innokkaan mummelin vierestä, hän olisi jopa kiinnittänyt turvavyöni mun puolestani.

Kotiin saavuttuani olen saanutkin aikaan vain pikaisen kauppareissun (lempikassapoika<3), koneellisen puhdasta pyykkiä ja koneen ääressä koomailua. Nyt jännitän, kuinka moni leiriläinen lisää mut kaverikseen Facebookissa. Olen tehnyt linjauksen, että en pyydä nuoria ystävikseni, mutta hyväksyn heidät omalle listalleni, jos sitä pyytävät. Isosista ystäviäni on nyt puolet ja työntekijöistä kaikki, jotka Facebookista löytyvät. Leiriläisiä toistaiseksi vasta 2/29.

Huomenna olisi kiva mennä uimaan, mutta toistaiseksi uimakaveria ei ole löytynyt. Iltapäivällä on heprean tunti ja illalla menen S:n kanssa Selloon sauvakävelysauva- ja ruokaostoksille.

Kelasta tuli postia. Olivat saaneet EVS-hakemukseni ja vastasivat, että mikäli haluan kuntoutusrahaa kesältä, sitä pitää hakea juhannukseen mennessä. Sikäli omituista, että sama täti, joka oli kirjeen allekirjoittanut, neuvoi aikaisemmin minua hakemaan kuntoutusrahaa elokuulta takautuvasti. Itse EVS:stä oli vain lyhyt maininta, että Kela palaa asiaan, kun etuusvastaava on antanut siitä lausunnon. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Nyt ei auta kuin pitää peukut pystyssä ja odottaa.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Leiri 1. Viimeinen ilta.

Leiriläiset uuvuksissa -> kierroksia biljoona -> melutaso tsiljoona -> paikallaan istuminen mahdotonta

Isot uuvuksissa -> vinkunaa ja väninää

Opet uuvuksissa -> millimetripinna -> ärjyntää, karjuntaa ja kurinpalautusta

Oli meillä loppukokeetkin. Suullinen koe, johon osallistuivat pienryhmittäin. Kysymyksiä 13, jokainen valitsi vuorollaan, mihin vastata ja muut sitten täydensivät vastauksia edelleen. Toimi mielestäni hyvin.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Ripari 1. Päivä 4. Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!

Meidän leirillä...

... on tänään törsätty rahaa. 500 euroa ja kioskirahat siihen päälle.

... isoset ovat ajautuneet hysteeriseen tilaan.

... on opiskeltu sormivärien ja spektaakkelin keinoin.

****

Pelastushistoria käsiteltiin spektaakkelin keinoin. Kukin pienryhmä sai yhden L:n hoidettavakseen Luomisesta, Lankeemuksesta, Lupauksesta, Laista, Lunastuksesta, Lähetyksestä ja Lopusta.

Nuorisotyöntekijä profetoi eilen iltapalapöydässä, että jokaisella leirillä tulee se vaihe, kun pojat puetaan tytöiksi No, Luomisryhmä korkkasi Pelastushistoria-spektaakkelin pukemalla ryhmästään yhden pojan prinsessaksi (violetin minimekon kanssa valkoiset tennissukat, kuuminta muotia!) oikein tisseineen päivineen. Juontaja luki luomiskertomusta omin sanoin ja prinsessan tehtävä oli helistää tamburiinia ja jokaisen luodun lajin kohdalla todeta, että "Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!".

****

Kaksi leiriläistä kipitti eteisessä kohti ulko-ovea ja toinen puhisi harmista:
"Mä en ikin tuu oppiin kaikkii noit kirouksii! Eiku rukouksii!" (rukous=ulkoläksy)

Pieni freudilainen lipsahdus :D

****

Tässä seurakunnassa jokaiselle rippikouluryhmälle on varattu 500 euroa, jonka he saavat käyttää Kirkon Ulkomaanavun toisenlaisiin lahjoihin. Meillä se oli koko illan iltaohjelma.

Aluksi listattiin nuorten rippilahjatoiveita:
- mopo/vespa/skootteri 2000-3000e
- mopoauto n. 10000e
- koruja 100+e
- rahaa
- ulkomaanmatka 500-1000e
- iPod n. 150e
- kamera 150-800e
- iPhone 650e
(pukkaako hiki? mulla ainakin!)

Sitten vähän laulettiin ja sen jälkeen kuultiin Kirkon Ulkomaanavun Toivon vaellus -rastiradan Haiti-rastin tarina. Sen jälkeen pienryhmät saivat tietolapun, joka käsitteli velkaa, kauppaa tai ilmastoa/ympäristöä ja Haitin ongelmia ja saivat keksiä ratkaisuehdotuksia. Mitäs sanotte, kun ratkaisuiksi ehdotettiin:
* rakennetaan kestävämpiä taloja, jotta ne eivät kärsi tulvista
* ehkäistään eroosiota, istutetaan mm. puita (nopeakasvuinen eukalyptus tai hedelmäpuut, joista saa myös ruokaa)
* annetaan kaikille maille oikeus tukea omaa ruokatuotantoa ja verottaa ulkomaista tuontia
* rajoitetaan vapaakauppaa
* peritään diktaattoreilta rahat ja omaisuus, esim. lentokoneet ja palatsit, takaisin
* annetaan kehitysmaiden velat anteeksi
* tuetaan hyvää hallintoa ja tasavaltoja sekä demokratiaa
* lainataan vain luotettavllle tahoille
Mitäpä osaisitte lisätä? Minä en äkkiseltään paljoakaan.
Kerroin myös Changemakerista ja jaoin esitteitä.

Sitten jaettiin pienryhmille 83e rahaa ja Toisenlaisen lahjan kuvasto. Saivat sitten valita, liittoutua toisten ryhmien kanssa ja ostaa mitä ikinä halusivat. Nuoret ostivat:
- vesipumpun
- ammatin kehitysmaan naiselle
- henkilöllisyystodistuksen
- ainakin 18 kanaa
- 5 sikaa
- kolme koulupukua
- kolme kuokkaa ja siemenpakettia
- kasvimaan
- varmasti vielä jotain, jonka unohdin

Sitten verrattiin, että miten paljon meidän ostoksilla saa muualla aikaan. Ei syyllistystarkoituksessa vaan siinä tarkoituksessa, että joskus on hyvä ajatella, että voisinko kuluttaa täällä toisin ja auttaa ihmisiä toisaalla.

****

Illan isospalaverissa oli hysteerinen hihitysmeininki. Kun siitä ei kertakaikkiaan meinannut tulla loppua, tuumasi yksi isonen, että:
"No mun on ihan pakko tunnustaa mikä on niin hauskaa!"
"No?!?"
"No kun me oltiin isosten kaa tuol kalliolla (vain isosille tarkoitettu paikka, leiriläiset ei saa mennä) ja sit tuli iso aalto ja me huuhtouduttiin sinne kainaloita myöten ja sit ei uskallettua kertoo kun aateltiin et opet luulis et oltiin käyty uimassa vaikka ilman valvojaa ei saa ja mentiin sit meidän huoneeseen ja jätettiin märät vaatteet sinne ja meidän lattialle tuli lätäkkö ja yksi pikkunen meni siitä ohi ja kysy et "no hyi onks teidän lattialle k***ut joku?!" ja hihihihihiii!"

No, sitten mekin naurettiin hysteerisesti vielä viisi minuuttia, jonka jälkeen nuorisotyöntekijä kertoi, että joskus oli isoset laskeneet samaa kalliota pesuvadeilla mereen ja se oli ollut tosi hienoa siihen asti, kun siivooja aamulla löysi entiset pesuvadit...

Ja sitten hihiteltiin hysteerisesti vielä toinen viisi minuutta.

****

Täällä ei ole ryhmätunteja. Meni kolme päivää, ennen kuin tajusin, miksi päivät mielestäni tuntuu niin löysiltä. Täällä on koettu, ettei ne päiviin mahdu, mun mielestä ne useimpiin päiviin sopisi hyvin, mutta eivät kaikkiin.

Missä se sitten näkyy? Isoset voi ja jaksaa paljon paremmin.

Tänään pidettiin elämän arvot -ryhmätunti kehitysvammaleirin kanssa yhdessä ja iltapalaverissa osa isoista oli aika suruissaan, "kun mun ryhmässä ei kaikkia saanu puhumaan" ja "oon ihan huono iso". Tuntui paljon tutummalta - näihin isosten fiiliksiin olen tottunut.

Puolensa ja puolensa ryhmätunneissa, mutta täällä olen saanut pitää isosia paljon oppitunneilla mukana, mikä on vilkkaan ryhmän kanssa aivan ehdoton bonus.

****

Äsken iltahartauteen mennessä törmäsin oikeaan köyhän miehen tositeeveeseen. Täällä on käytävä, jossa väki pitää torikokousta yleensä pitkillä penkeilä istuen. Nyt oli 25 takapuolta kuitenkin pystyssä ja kaikilla nenät ikkunan alalaidassa - kuistilla kun on pyyhkeitä kuivamassa niin, että ne peittävät näkymän. Puheenaiheita oli kaksi:
"No heeeei, kohta ne varmaan pussaa!" (meillä on yksi leiripari, olivat kolmen minuutin iltakävelyllään ennen hartautta)
"Hei, mitä luulet, kenenkähän bikinit noi oikeen on?!" (ei kaivanne selitystä?)

****

Huomenna on viimeinen ilta, lauantaina viimeinen päivä ja sunnuntaina ensimmäinen konfirmaatio ja kesän ensimmäinen saarna.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Leiri 1. Päivä 3. LeDe - LeiriDementia.

Pastori unohti antaneensa luvan yhdelle poikaystävälle tuoda tavaroita leiriläiselle. Meille kantautui vain tieto pihassa olevasta ulkopuolisesta autosta ja survoimme nurisevat teinit sisätiloihin, kuten ulkopuolisten tullessa on tapana. No, väärä hälytys.

Minä huomasin päivällä, että minun hommiini kuuluu huominen Pyhä Henki -oppitunti, jota en ollut aiemmin huomannutkaan. Hupsis.

Iltaohjelman jälkeen suorin suorinta tietä kammariini viimeistelemään iltahartauden ja missasin siten opettajien ja isosten palaverin. Oho.

Reggaejammailut pastorin seurassa jatkuvat edelleen. Herra on mun moottori ja silleen!

Iltahartaudessani meidän hulivilit
A. lauloi ilman säestystä
B. kuunteli pitkän puheen
C. ottivat toisiaan kädestä kiinni ilman hälinää
D. olivat HILJAA hartauden lopuksi
E. kuuntelivat pitkän laulun levyltä!
Ohhoh! Kauhusta kangistunut nuorisotyönohjaajakin oli iloisen järkyttynyt siitä, että lapsukaiset ylittivät itsensä.

Leiriolympialaiset yhdessä kehitysvammaisten leirin kanssa sujuivat mitä mainioimmin. Erityisesti muutama joukkue oli kehittänyt ryhmähengen huippuunsa, kannustusta ja ohjeita riitti puolin ja toisin. Meidän frisbeerastimme oli ison puun alla. Vain kolme lasta (45:stä) kiipesi puuhun.

Minun oppitunnillani ensimmäinen sankari kyseli taukoa, kun tuntia oli mennyt kolme (3) minuuttia. Tauon jälkeen käsittelimme ylösnousemusta ja ylösnousemuskertomuksia evankeliumeissa enkä enää jaksanut nähdä punaista, kun pojat kertoivat laveasti, miten "kolme muijaa meni kattoo sitä Jeesust ku se oli delannu". Tällä leirillä käytetään aika ronskia kieltä ja sellaisia välimerkkejä, joita en itse välittäisi käyttää.

Leirillä on edetty vaiheeseen, jossa aamulla ensimmäisenä stailataan poikien tukat noin litralla hiuslakkaa - missäpä muualla kuin tyttöjen puolen aulassa. Nyt meillä on sitten sisällä ihan oikea luistinrata! Terveiset vaan O:lle - kyllä ne liukkaat läiskät meidän keittiön lattiassa varmaan tulee jostain kosmetiikkakemikaaleista :D

Hyttyset syö elävältä.

Kasvisruuissa ei ole proteiinia, paitsi tänään oli omatekemiä pinaattilettuja koko leirille, nam! Sen sijaan kalaa on ollut minulle melkein joka päivä, tänään jopa molemmilla aterioilla. Olen myös malttanut olla santsaamatta kaikilla muilla aterioilla paitsi iltapalalla.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Leiri 1. Päivä 2.

Meidän leirillä...

... on hoidettu koti-ikävää.

... nähty poikaset kirmaamassa 6-asteiseen meriveteen sukkasellaan.

... lojuttu muutamia tunteja riippumatossa.

... laulettu elämäni ensimmäinen liturgia jumalanpalveluksessa. Note to self: kyllä se laulu sujuu, mutta voisit valmistella etukäteen ne puheosuudetkin...

... vietetty opetusvapaata päivää.

... todettu, että haastavia nuoria ovatkin aivan muut kuin ne, joiden ensin arvelimme olevan haastavia.

... laulettu lisää virsiä ja suoritettu ulkoläksyjä, eli "rukouksia", kuten meidän teinit niitä kutsuu.

***

Iltaohjelmassa oli tietovisa:

"Mikä on Raamatun punainen lanka?"
"JEESUS!"

"Missä Raamatun kirjassa puhutaan lemmenmarjoista?"
"No Raamatussa!"

***

Työntekijöiden kesken tänään on kuunneltu ja laulettu reggaeta, joka on erityisesti pastorin suosikki. Herra on mun moottori ja silleen.

Raamatullisuus valtaa alaa. Vai mitä sanotte, jos konfirmoisimme ne, jotka selviävät loppukokeenaan lahden pohjukan ylittämisestä vetten päällä kävellen? Eilen iltapalaksi oli tarkoitus tarjota viisi leipää ja kaksi kalaa, mutta emännät leipoivat sämpylöitä vähän enemmän, kun tytöt eivät saaneetkaan ongella saalista.

Ruokaa on riittävästi. Lounaalla oli kalaa (jo toisen kerran tällä leirillä) ja päivälliseksi pastaa ja porkkanasuikaleita. Emäntä epäili iltapalalla ääneen, että meillä tulee nälkä ennen aamua. Ei tule, voin vakuuttaa.

Tänään oli lähestulkoon vapaapäivä, minkä vuoksi on vähän vähemmän kerrottavaakin. Ai niin, ensimmäinen leiripari on muodostunut!

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Leiri 1. Päivä 1. Virsileiri!

Meidän leirillä...

... on energiaa niin, että tupa pullistelee.

... Nuoren Seurakunnan Veisukirja on ihan lällärikamaa, jos meidän teinejä on uskominen.

... elämä pitenee vuositolkulla aina, kun nuorten kansa hengaa.

***
Tänään kuultua:

#1
"No miten teidän perheessä toimitaan, jotta tämä ensimmäisen Mooseksen kirjan ohje viljelystä ja varjelusta toteutuisi?"
"No ainaskii meil syödään muroja joka aamu!"

(aina teinin ajatusta ei ole ihan helppo seurata... viljellä -> vilja -> murot?)

#2
"Guten Tag, hyvää päivää!" sanoi yövalvoja esittäytyessään iltaohjelman jälkeen.
"HYI saksaa!" sanoi teinityttö inhoa äänessään.
"No hei toi oli kyllä ruotsii!", valisti naapuri ystävätärtään.

(ruotsi, saksa, mitä näitä nyt onkaan...)

#3
"Mun nimi on X, oon täällä siis yövalvojana", jatkoi yövalvoja.
"Niin siis sääks viet sit mein kännykät?", kysyi teini kunnioitusta äänessään.

#4
25 minuuttia musiikkitunnista on kulunut punaista Nuoren Seurakunnan Veisukirjaa lauleskellen:
"Hei eiks voitas vaihtaa kirjaa?!", vinkuivat teinit.
"No meillä ei kyllä ole muuta kuin nämä NSV:t", pahoitteli musaope.
"Nii mut virsikirjat, laulettas siitä kun on niin paljon kivoja virsiä!"

(pyyntö tuli täysin vakavalla naamalla, joten as you wish, ensi tunnilla sitten virsiä)

#5
Bändikämpälle oli roudattu ne surullisen kuuluisat punaiset NSV:t, mutta teinit tuumasivat soittamaan tullessan, että:
"Ei me hei mistään tällasist lauleta, eiks oo virsikirjoi?!"

(virsikirjat noudettiin ja reilu puoli tuntia oli sitten veisattu säestyksellä ja ilman)

***

Leirikeskuksen hirsiseinät eivät pidä ääntä lainkaan ja majoitushuoneet ovat yksin nukkuessa aika viileitä. Valaistus on vähän epä-esteetön, mutta bonusta saa siitä, että leirikeskus on niemennokassa, ikkunastani näkyy meri ja auringonlasku.

Täällä on ruokalassa seka- ja biojäte ja majoitustiloissa seka- ja biojäte, pienmetallin ja lasin keräyspisteet. Mieletöntä! Edistyksellistä!

Miinusta uskallan ehkä antaa ruotsalaisesta maidosta, ei-reilusta teestä (ja varmaan myös kahvista) sekä siitä, että levitteet on irtonappeina.

Soijaton, pähkinätön kasvisruoka on toistaiseksi ollut lihamakaronilaatikkoa, jossa liha oli korvattu pavuilla ja hernemaissipaprikalla sekä nakkikeittoa ilman nakkeja. Eilen sain kalapuikkoja, kun toiset söivät leikkeitä. Parempaa kuin viime vuonna, mutta seuraavalle leirille saatan ottaa mukaani jotain proteiinisantsia.

Jälkiruokaa on sekä lounaan että päivällisen jälkeen ja kahvin kanssa tietysti omat herkkunsa. Ylpeänä voin kuitenkin todeta, että olen syönyt pienehköjä annoksia enkä ole santsannut! Paitsi no, iltapalalla otin yhden sämpylän lisää, kun ne oli niin hyviä.

Ripari 1. Valmistelupäivä.

Isojen ja opettajien kanssa tultiin leirille tänään, käytiin paikat ja säännöt läpi ja valmisteltiin asioita. Paikka on kaunis, ikkunastani näkyy meri ja komeita rantakallioita on joka puolella. Veden lämpötila on +6.

Leirin pastori on vasta vihitty virkaansa, etenkin kun vertaa edelliskesän konkaripappeihin. Monenlaiset tuoreen papin tunnot ovat vielä niin pinnassa, että jo yhden päivän aikana olen saanut paljon ajateltavaa. On hyvä kuulla joltakulta, kenellä on vielä tuoreessa muistissa, että millaisia oppeja teologisesta etenkin kannattaa seurakuntatyötä varten haalia.

Leirikeskus on kahden leirin mentävä - täällä on samaan aikaan kehitysvammaisten aikuisten leiri, jonka kanssa tehdään jonkinlaista yhteistyötä.

Joka suhteessa pelisäännöt on selkeitä ja napakoita ja asiat on ajateltu loppuun saakka. Kansainvälisestä leiritoiminasta tutut käytännöt ovat rantautuneet tännekin esim. sen suhteen, ettei nuorten kanssa asioita selvitetä kahden kesken vaan paikalla on aina toinenkin aikuinen. Nolausleikkien ja vapaaehtoisleikkien suhteen on nollatoleranssi, mikä kevensi mieltäni suuresti.

Riippumatolle en löytänyt vielä täydellistä sijoituspaikkaa, mutta jatkan etsintöjä huomenissa. Vaatimuksena on merinäköala ja hieman syrjäisempi sijainti ;)

Tämän yön ohjelmassa on vielä ainakin huomisen Luoja/luomakunta-oppitunnin viimeistely. On luvattu hyvää säätä, joten haluan viedä nuoret ulos ihastelemaan luontoa ja Luojan luomistyötä, mutta toisaalta tiedän, että ulkona tilannetta on vaikeampi hallita eikä ääni esim. merenrantakallioilla kanna juuri minnekään. Ylihuomenna vastaan leiripalveluksesta, aiheena on joulu, joten täytyy vähän perehtyä myös kirkkokäsikirjaan.

Odotan kovasti leiriläisiä!

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Pakkauskatastrofi, jota ei koskaan voi välttää.

En pidä pakkaamisesta, mikä johtaa väistämättä siihen, että leirille pakkaaminen jää enemmän tai vähemmän viime tinkaan. Nyt elän toivossa, että pesukoneessa paraikaa pyörivät pyykit ehtivät kuivua sen verran, että voin ottaa ne leirille mukaan... Tai että O. poimii ne parvekkeelta turvaan ennen kuin palaan viikon kuluttua.

Minulla on leirin aikana yksi iltahartaus, kaksi leiripalvelusten ohjausta ja kolme oppituntia. Vapaa-aikaakin siis on, joskaan ei ehkä niin paljon, kun olen mielessäni kuvitellut. "Vapaa-aikaa varten"-pino on nimittäin kasvanut jo kovasti: heprean kirjat ja opiskelumateriaalit, 10cm nippu vanhoja lehtiä luettavaksi, Gilmoren tyttöjen 7. kausi, riippumatto... :)

Oppitunnit ovat vielä työn alla. Luoja/luomakunta-tunnilla olisi kiva lähteä luontoon, ihastella ja ihmetellä, puhua Luojan suuruudesta ja taitavuudesta. Kristus/ylösnousemus-tunnilla olisi kiva pohtia sitä, millaisiin asioihin meidän on helppo uskoa ja tutkia sitten evakeliumeista, miten ihmiset Jeesuksen ympärillä ylösnousemukseen suhtautuivat, miten Tuomas epäili ja naiset haudalla kuulivat sanoman enkeliltä. Pelastushistoria-oppituntiin sain "seitsemän L:n"-vinkin E:ltä ja ajattelin, että pienryhmissä voitaisiin valmistella näytelmät, tarinat, pantomiimit tai sarjakuvat kustakin L:stä (Luominen, Lankeemus, Lupaus, Laki, Lunastus, Lähetys, Loppu), mutta tällä hetkellä kyseiseen tuntiin on varattu sen verran hintsummin aikaa, että vähän epäilyttää, onko moista mahdollista toteuttaa.

Muuten pakkaamisen suhteen täytyy vain pysyä realistina. Leiri ja konfirmaatio yhteenlaskettuna kestävät kohdallani seitsemän yötä. Tarvitsen siis mukaani
- seitsemät alusvaatteet
- konfismekon, neuletakin, sukat ja kengät
- lenkkarit
- kumpparit
- sisäkengät
- villasukat, mieluusti kahdet
- pyjaman
- pyyhkeen ja uikkarin alaosan (rannalla käyskentelyyn, mereen minua ei saa ja uimavalvojana en toimi)
- kesämekon
- haaremihousut
- hameen
- pitkät, paksummat housut
- trikoita
- kaksi pitkähihaista tpaitaa
- kaksi lyhythihaista tpaitaa
- hupparin, koska kutistin villapaitani ja kiikutin sen Tauko-tyttöjen luo pipomateriaaliksi
- takin tai windstopperfleecen

Puuttuuko jotain olennaista?

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Tänään...

... ärsyynnyin suunnattomasti Vapaa-ajattelijoiden tempauksesta, mutta purin pahimmat höyryt jo Facebookissa, niin täällä ei tarvitse.

... tapasin yhden savolaisen suvun jäsenistöä, joiden seurassa tulee aina vilpittömän hyvälle tuulelle.

... sovitin uutta mekkoani SopivaShopissa, mutta saumoja joudutaan hieman availemaan ennen kuin se pääsee kotiin. Sen sijaan ostin GreenPapayan tyttömaisen kukkarolaukun. Tyttömäinen pieni käsilaukku on ollut hakusassa vuosia, nyt se on vihdoin löytynyt!

... vesijuoksin toista tuntia uimastadikalla hyvässä seurassa ja päätin, että jatkossa on uitava vähintään kahdesti viikossa, jotta ylimääräinen uimarengas lanteiltani sulaa.

... olen yrittänyt aloittaa riparin oppituntisuunnittelua aiheista Kristus/Ylösnousemus (120min), Luomakunta/Luoja (120min) ja Pelastushistoria (60min). Ainoa tunti, jonka pohjalle on kiva ajatus on tuo viimeinen ja ajatuksen toteuttaminen puolestaan on melko haastavaa 60 minuutissa. No, aina voi yrittää.

... olen yrittänyt luoda strategia, jolla kolmen viikon leirikeskusravinnosta voisi selvitä lihomatta. Tähän mennessä olen päättänyt, että ruokalautasesta on vähintään puolet oltava salaattia. Aterian yhteydessä ei syödä leipää. Ruokajuomana juodaan vettä. Santsata ei saa. Todennäköisesti päätän myös, että yksi herkku päivässä saa riittää - leirillä kun on ainakin yksi jälkkäri ja kahvin kanssa sitten pullaa tai muuta vastaavaa. Kaikki vinkit otetaan vastaan...

torstai 3. kesäkuuta 2010

Mietintöjä.

Tällä viikolla kesätyöseurakuntani työntekijä sanoi puhelimessa löytäneensä blogini, mutta asiasta ei puhuttu juuri sen enempää. Jäin jälkikäteen miettimään, että miten ihmeessä joku on löytänyt blogini vain sattumalta? Naamakirjassa ei osoitetta blogiin enää ole enkä blogiani missään mainosta. Hän oli myös täysin varma siitä, että on löytänyt juuri minun blogini. Selvittelin asiaa, viime päivinä blogiini johtaneita hakusanoja ja yritin rakentaa tapahtumaketjua päässäni.

Olen ehkä hiljalleen tulossa siihen tulokseen, että bloggausnimeni saa luvan vaihtua, viimeistään syksyllä. Ehkä olisi myös aika siirtää blogi uuteen osoitteeseen. Salasanalliseksi en halua blogia muuttaa, se syö mielestäni bloggaamisen idean, mutta ehkä voisin piilottaa sen googlen hakutuloksista.

Tällaista täällä mietiskelen, muuten ei kuulu mitään ihmeellistä.

Fazerin musiikkiliikkeessä Kaisaniemessä on erinomainen palvelu. Kitarankielet sain kertomalla, etten ymmärrä asiasta mitään, mutta veli käski sanoa, että "akustinen kitara, nylonkielet". Löytyi. Toiselle sedälle sanoin, että tarvitsen johdon, jolla yhdistää iPod leirikeskuksen stereoihin ja että työkaveri käski ostaa RCA-piuhan. Löytyi. Koko lystiin meni ehkä viisi minuuttia ja 13 euroa.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Paljon kirjallisia selvityksiä.

Maaliskuussa puhuin puhelimessa Kelassa kuntoutusasioitani hoitavan tädin kanssa ja kerroin toiveestani lähteä vapaaehtoistyöhön Belgiaan ja jatkaa opintojani sen jälkeen keskeytyksettä. Täti kehotti toimittamaan "paljon kirjallisia selvityksiä", jotta hän voisi asian ratkaista.

Nyt kirjallinen selvitys on koossa. Kaksisivuinen hakemus ja yhdeksän liitettä nököttää futonillani odottamassa, että saan tavarat kasaan.

Vien hakemuksen oikein Kelan tiskille saakka ja ryhdyn odottamaan, sillä ei kai tässä muukaan auta. Nyt siis odotetaan ja toivotaan parasta. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, lähtee hakemukseni EU:n koneistoon lokakuun alussa ja saan tiedon vapaaehtoisvuoden toteutumisesta jouluun mennessä. Jos EU:n päätös on myönteinen, teen alkuvuodesta ennakkovierailun Belgiaan ja kesällä 2011 osallistun lähtövalmennukseen Suomessa.