Osat 1-3. Käyntejä silmäklinikan päivystyksessä.
Osa 4. 3. kesäkuuta 2009. "Väärä valinta"
3.6. Tytti käy silmälääkärin vastaanotolla HUSin silmäklinikalla, jossa todettiin tilanteen olevan "niin stabiili, ettei HUS voi hoitaa", mutta että "voit joko mennä omalle silmälääkärillesi tai ottaa meiltä maksusitoumuksen ja käydä silmäääkärillä ja näkökenttätutkimuksessa yksityisellä loppuvuoden aikana". Tytti ottaa maksusitoumuksen.
Osa 9. "Postponed"
Lokakuussa mikään ei ole muuttunut, uusi soitto johtaa seuraavaan: "joo, on ne syyskuussa otettu esille ne paperit, mutta maksusitoumus on tulossa marras-joulukuuksi, saat sen postissa vähän aiemmin".
Osa 10. "Lääkäriajat varattu!"
Tytti varasi ajan Terveystalolle ulkomaan reissua edeltäville viikoille, koska on siellä asioinut jo Jyväskylässä asuessaan.
Osa 11. "Olet tehnyt väärin!!"
Tänään, lokakuun viimeisenä arkipäivänä Tytti soittaa ihmettelevän puhelun osto-osastolle, jolla 2h soittoaika kerran viikossa. Vastaus "kuka helvetti sulle niin on sanonut, kun nimenomaan vain näistä tietyistä paikoista saa varata sen maksusitoumuksella maksettavan ajan!! ei sun paperit oo vielä edes käsittelyssä täällä, soitan kohta takasin" ja sitten seuraavan puhelun aikana "niin, tänne on merkitty näkökenttätutkimus... ja KAKSI silmälääkärikäyntiä loppuvuodelle, selvittelen asiaa, soitan ennen kahtatoista, ennen sitä sun ulkomaanmatkaa ei kyllä välttämättä saa kuin silmälääkärin Espoosta ja näkökenttäkartoituksen jostain muualta".
To be continued.
***
Olen ehkä väsyneempi kuin olen myöntänytkään, puhelun jälkeen kaikki puhti katosi, kädet tärisivät ja itkin ääneen. Toivoin, että menis koko näkö, niin loppuis tää säätäminen. Nyt odotan soittoa ennen puolta päivää ja pohdin, investoisinko 200-400e lääkärikäynteihin, jotta saisin ne pois alta ennen reissua.
perjantai 30. lokakuuta 2009
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Tunnustuksia.
Tunnustan tiskanneeni juuri sen tiskivuoren, johon kuului myös ainakin viikon tiskipöydällä seissyt paistinpannu, jonka kannen alla oli varsin vilkas elämä.
Tunnustan istuneeni koneella koko päivän, valtaosan ajasta FBn puolella sen sijaan, että olisin edistänyt esseetäni aiheesta The Role of Churches in the Conflict in Northern Ireland.
Tunnustan myös vihanneeni HUSia, jonka lupaama maksusitoumus ei ole vieläkään tullut ja että on noloa joutua soittamaan Terveystalon ajanvaraukseen ja tiedustella, voinko tulla ensi viikolla silmälääkäriin ja toimittaa maksusitoumuksen myöhemmin vai pitääkö lääkäriaikoja lykätä.
Lisäksi minulle on jaettu tunnustuksia Kotiäidin Luomulaaksossa. Kiitos! Täytän kyselyt, mutten jaksa linkitellä eteenpäin, poimikaa ja tehkää, ken ei ole vielä osakseen saanut.
7 asiaa, joita ette minusta tiedä:
1. Ihmettelen usein arjessa pärjäämistäni ja sitä, miten hyvin näen siihen nähden, miten vammaiseksi minut on luokiteltu.
2. Pelkään, etten koskaan valmistu mistään.
3. Tahtoisin olla 30kg kevyempi ja osata meikata.
4. En ymmärrä, mihin hukkasin älyni kesällä 2006, sillä kirjoitettuani 5L+3E+M-paperit (vai luulivatko sensorit minua vain fiksuksi, niin kuin lääkärit luulevat vammaiseksi?) olen rämpinyt yliopistossa rimojen yli vain täpärästi, vaikka mielestäni teen ihan kiitettävästi töitä opintojeni eteen. Kenties äly meni sen reilusti vanhemman turkulaisen työttömän, itseään laittomilla metsähakkuilla elättävän datanomin mukaan, jota pussasin Provinssissa?
5. En usko, että saan koskaan toteutettua haaveitani ulkomailla vietettävistä vuosista. Todennäköisesti minusta tulee tympääntynyt, yksinäinen lähiötäti.
6. Tahtoisin olla kummitäti. Tämän kyllä ainakin yksi lukija tietää, kun jatkuvasti vihjailen kummitätiyden suuntaan.
7. Luokittelen ihmisiä erilaisiin kategorioihin, minkä vuoksi aina ihmisen nähdessäni katson mm. onko tällä sormuksia.
Toinen kysely liittyi aisteihin ja niiden merkitykseen:
Maku. Ruoka on maailman paras asia, olen jopa säveltänyt ja sovittanut laulun, jonka nimi on "Eating is the best thing in the world!" ja sanat ne samaiset. Laululla sain kokin niin hyvälle tuulelle Norjassa, että sain vielä kolmannen lautasellisen ruokaa.
Kuulo. Äänimaisemat, musiikki, ihmisten äänet. Tällä hetkellä lemppareita on mm. pienessä yksiössä lähes 40 hengen voimin laulettu neliääninen Herraa hyvää kiittäkää.
Haju. Hajumuistini on vahva, tunnistan edelleen teiniaikojen poikaystävän vaatteiden (=pyykinpesuaineen) hajun julkisilla kulkiessani ja kesällä tuntui tosi oudolta, kun riparipoika halatessaan konfiksessa haisi meidän isältä (= Calvin Klein). Hajut myös ärsyttää, hajuvedestä tulee päänsärky ja kaikki pesupähkinöitä vahvemmat pesuaineet tuntuu vievän tajun.
Tunto. Toisen ihmisen lämpöä kaipaa, sillä syli on maailman paras paikka. Villavaatteet lämmittää, vaikkei tunne olekaan sama.
Näkö. Jotain mistä nautin päivittäin, olen ryhtynyt ajattelemaan, että "kas, viimeistä kertaa Oopperatalo" ajaessani aamulla ratikalla yliopistolle ja "kas, viimeistä kertaa Oopperatalo" ajaessani illalla kotiin. Hullulta kuulostaa ja pöhköä se onkin, mutta olen eri tavalla ryhtynyt kiinnittämään huomiota katsomiseen ja näkemiseen nyt, kun asia ei olekaan itsestäänselvyys. Toiseen ihmiseen saan parhaiten kontaktin katsomalla silmiin, sen menettäminen tuntuu pahimmalta.
Tunnustan istuneeni koneella koko päivän, valtaosan ajasta FBn puolella sen sijaan, että olisin edistänyt esseetäni aiheesta The Role of Churches in the Conflict in Northern Ireland.
Tunnustan myös vihanneeni HUSia, jonka lupaama maksusitoumus ei ole vieläkään tullut ja että on noloa joutua soittamaan Terveystalon ajanvaraukseen ja tiedustella, voinko tulla ensi viikolla silmälääkäriin ja toimittaa maksusitoumuksen myöhemmin vai pitääkö lääkäriaikoja lykätä.
Lisäksi minulle on jaettu tunnustuksia Kotiäidin Luomulaaksossa. Kiitos! Täytän kyselyt, mutten jaksa linkitellä eteenpäin, poimikaa ja tehkää, ken ei ole vielä osakseen saanut.
7 asiaa, joita ette minusta tiedä:
1. Ihmettelen usein arjessa pärjäämistäni ja sitä, miten hyvin näen siihen nähden, miten vammaiseksi minut on luokiteltu.
2. Pelkään, etten koskaan valmistu mistään.
3. Tahtoisin olla 30kg kevyempi ja osata meikata.
4. En ymmärrä, mihin hukkasin älyni kesällä 2006, sillä kirjoitettuani 5L+3E+M-paperit (vai luulivatko sensorit minua vain fiksuksi, niin kuin lääkärit luulevat vammaiseksi?) olen rämpinyt yliopistossa rimojen yli vain täpärästi, vaikka mielestäni teen ihan kiitettävästi töitä opintojeni eteen. Kenties äly meni sen reilusti vanhemman turkulaisen työttömän, itseään laittomilla metsähakkuilla elättävän datanomin mukaan, jota pussasin Provinssissa?
5. En usko, että saan koskaan toteutettua haaveitani ulkomailla vietettävistä vuosista. Todennäköisesti minusta tulee tympääntynyt, yksinäinen lähiötäti.
6. Tahtoisin olla kummitäti. Tämän kyllä ainakin yksi lukija tietää, kun jatkuvasti vihjailen kummitätiyden suuntaan.
7. Luokittelen ihmisiä erilaisiin kategorioihin, minkä vuoksi aina ihmisen nähdessäni katson mm. onko tällä sormuksia.
Toinen kysely liittyi aisteihin ja niiden merkitykseen:
Maku. Ruoka on maailman paras asia, olen jopa säveltänyt ja sovittanut laulun, jonka nimi on "Eating is the best thing in the world!" ja sanat ne samaiset. Laululla sain kokin niin hyvälle tuulelle Norjassa, että sain vielä kolmannen lautasellisen ruokaa.
Kuulo. Äänimaisemat, musiikki, ihmisten äänet. Tällä hetkellä lemppareita on mm. pienessä yksiössä lähes 40 hengen voimin laulettu neliääninen Herraa hyvää kiittäkää.
Tunto. Toisen ihmisen lämpöä kaipaa, sillä syli on maailman paras paikka. Villavaatteet lämmittää, vaikkei tunne olekaan sama.
Näkö. Jotain mistä nautin päivittäin, olen ryhtynyt ajattelemaan, että "kas, viimeistä kertaa Oopperatalo" ajaessani aamulla ratikalla yliopistolle ja "kas, viimeistä kertaa Oopperatalo" ajaessani illalla kotiin. Hullulta kuulostaa ja pöhköä se onkin, mutta olen eri tavalla ryhtynyt kiinnittämään huomiota katsomiseen ja näkemiseen nyt, kun asia ei olekaan itsestäänselvyys. Toiseen ihmiseen saan parhaiten kontaktin katsomalla silmiin, sen menettäminen tuntuu pahimmalta.
tiistai 27. lokakuuta 2009
Biojätepusseista parhain.
On kotona taiteltu sanomalehtipussi!
Luin tänään Ylen uutisista, että näin todella on. Ämmässuon kaatopaikalla on seurattu erilaisten biojätepussien hajoamista ja tultu siihen tulokseen, että paras vaihtoehto on sanomalehti, toiseksi paras on kaupan ruskeasta paperista tehdyt biopussit ja viimeinen ratkaisu on ne mukamuoviset mukabiohajoavat pussit, eli mm. Bioskat. Nehän tehdään myös maissista, mikä on jokseenkin epäilyttävää, kun maailmassa kuitenkin nähdään nälkää.
Harkitsen taittelevani biopusseja joulupakettiin ainakin meidän iskän huusholliin, siellä kun biojätteet aivan taatusti kerätään paperisiin tai bioskapusseihin.
Sanomalehtipussin taitteluohjeen löytää tästäkin blogista noin vuoden takaa, mutta myös useasta paikasta googlen kautta. Malleja on monia.
Mielestäni sanomalehtipussin yksi parhaita puolia on se, että jokainen taiteltu pussi on pois siitä kierrätyspaperikasasta, joka joka tapauksessa pitäisi kantaa taloyhtiön jätehuoneeseen.
Luin tänään Ylen uutisista, että näin todella on. Ämmässuon kaatopaikalla on seurattu erilaisten biojätepussien hajoamista ja tultu siihen tulokseen, että paras vaihtoehto on sanomalehti, toiseksi paras on kaupan ruskeasta paperista tehdyt biopussit ja viimeinen ratkaisu on ne mukamuoviset mukabiohajoavat pussit, eli mm. Bioskat. Nehän tehdään myös maissista, mikä on jokseenkin epäilyttävää, kun maailmassa kuitenkin nähdään nälkää.
Harkitsen taittelevani biopusseja joulupakettiin ainakin meidän iskän huusholliin, siellä kun biojätteet aivan taatusti kerätään paperisiin tai bioskapusseihin.
Sanomalehtipussin taitteluohjeen löytää tästäkin blogista noin vuoden takaa, mutta myös useasta paikasta googlen kautta. Malleja on monia.
Mielestäni sanomalehtipussin yksi parhaita puolia on se, että jokainen taiteltu pussi on pois siitä kierrätyspaperikasasta, joka joka tapauksessa pitäisi kantaa taloyhtiön jätehuoneeseen.
maanantai 26. lokakuuta 2009
Sokeus on inhimillistä.
Katsoinpa tänään eilisen Inhimillisen tekijän, jossa oli puhumassa kolme sokeaa suomalaista: Olli Lehtinen, Hannes Tiira ja Riikka Hänninen. Olli Lehtinen on sokeutunut vasta aikuisiällä, reissatessaan, mikä sai minut oivaltamaan, että toden totta, edelleen voi reissata, sillä sairastuttuaan voi aina palata kotiin! Hannes Tiira on pastori, kuten minäkin toivottavasti joskus. Mielestäni on jotenkin huvittavaa, että haaveilin pitkään teologisesta ja sinne päästyäni näköni alkoi krempata - onhan teologinen niitä ensimmäisiä aloja, joita käsityöläisyyden ja pianon virittämisen ohella on näkövammaisille markkinoitu. Riikka Hännistä en ole koskaan tavannut, mutta sähköpostia olen vaihtanut, toistemme blogeja olemme seuranneet ja tunnustan, että nuorempana Riikan voimaannuttavat kirjoitukset näkövammaisten lasten ja heidän perheidensä Silmäterä-lehdessä saivat minut ihailemaan häntä suuresti. Ja edelleen ihailen: "Ei sokeus estä minua toteuttamasta unelmiani." Juuri niin, juuri niin!
Katsokaa tekin, tämä oli ehdottomasti parasta pitkään aikaan. Ohjelmasta näkee tai kuulee myös sen koko ihmisyyden kirjon. Miten toinen kaipaa näköään, toinen on realisti, yksi haaveilee, miten kaikki ajattelevat niin eri tavalla.
Ohjelma on katsottavissa täältä.
Katsokaa tekin, tämä oli ehdottomasti parasta pitkään aikaan. Ohjelmasta näkee tai kuulee myös sen koko ihmisyyden kirjon. Miten toinen kaipaa näköään, toinen on realisti, yksi haaveilee, miten kaikki ajattelevat niin eri tavalla.
Ohjelma on katsottavissa täältä.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Possuflunssamietteitä.
Olen miettinyt tätä sikainfluenssaa puolen vuoden ajan, enemmän tai vähemmän.
Toisaalta tuntuu, että tämä on taas yksi SARS tai lintuinfluenssa, josta kovasti kohistaan, mutta joka ei kuitenkaan saavu. Asiantuntijat sanovat, ettei kuolleisuus ole sen korkeampi kuin normaalissakaan influenssassa, että outoa on vain se, että tauti iskee kovasti myös nuoriin, perusterveisiin ihmisiin, ei ainoastaan huonokuntoisiin vanhuksiin. Olen myös ajatellut, että vaikka kyse olisikin jo maailmanlaajuisesta epidemiasta, tuskin se minuun tarttuu. Kesän rippileireillä oli paljon ulkosuomalaisia, joista osa tuli maasta, jossa tauti oli jo kesällä epidemia. Hekin olivat selvinneet, osa oli taudin sairastanut.
Nyt, kun tauti kuitenkin leviää Lapissa vauhdilla, olen miettinyt asiaa taas enemmän. Tänään N:n kanssa leipoessani pohdittiin, että vaikka itse tauti ei pelottaisikaan, tuntuu kammottavalta ajatus siitä, millä tasolla yhteiskunta lamautuu, jos huomattava osa kansasta sairastuu kerralla tähän nopeasti leviävään tautiin. Välillä tuli jopa mieleen se takavuosien nuortenohjelma, Klaani. Yleensä olen ylenpalttista rokottamista vastaan. Olen monessa mielessä luomu ja eko, mielelläni päätän itse, mitä kemikaaleja kehooni haluan ja olen päättänyt haluta mahdollisimman vähän. Olen ajatellut, että minulle riittää se, että silmässäni on silikoni-implantti (joka toisilla on tisseissä, heh), ja melko lisäaineettomalla ja puhtaalla ruokavaliolla olenkin tervehtynyt selvästi, lakannut sairastamasta jatkuvia flunssia. Mutta tämä on nyt taas sellainen tauti, jota ei ehkä torjutakaan samanlaisin kotikonstein, ainakin luulen niin. Olen pohtinut, että olisiko rokotteen ottaminen kuitenkin paikallaan, sitten kun niitä aletaan jakaa. Lähipiirissäni on huonokuntoisia vanhuksia ja koenkin, että suurempi merkitys on sillä, että en tartuta heitä kuin sillä, ettenkö itse ehtisi tautia potea.
Yliopistolla asian suhteen on oltu neuroottisia koko syksyn ajan. Olen lähdössä reissuun kolmen viikon kuluttua, en halua sairastua nyt, enkä toisaalta reissussakaan. Ehtiikö rokotetta kuitenkaan sitä ennen saada? Ja entä jos käykin niinkuin Ruotsissa, että rokotteesta sairastuu lievästi? Olen ollut kuukausia tiedotusvälineiden ulottumattomissa, sillä en ole vielä(kään) perehtynyt Näkövammaisten Keskusliiton tiedonhallintapalveluun ja sen kautta saatavissa oleviin lehtiin, joten en ole juurikaan seurannut THL:n ja Rokotusdisinfon debattia.
Jos sairaus leviää tällä tahdilla, ehtiikö rokotus ajoissa ennen kuin kaikki sairastamme?
Mitä teidän mielessänne liikkuu sikainfluenssan tiimoilta?
Tuntuu jokseenkin epäoikeudenmukaiselta, että me täällä keskustelemme rokotteen ottamisesta tai jättämisestä, kun valtaosa maailman ihmisistä ei saa minkäänlaista mahdollisuutta rokotteen ottamiseen.
Toisaalta tuntuu, että tämä on taas yksi SARS tai lintuinfluenssa, josta kovasti kohistaan, mutta joka ei kuitenkaan saavu. Asiantuntijat sanovat, ettei kuolleisuus ole sen korkeampi kuin normaalissakaan influenssassa, että outoa on vain se, että tauti iskee kovasti myös nuoriin, perusterveisiin ihmisiin, ei ainoastaan huonokuntoisiin vanhuksiin. Olen myös ajatellut, että vaikka kyse olisikin jo maailmanlaajuisesta epidemiasta, tuskin se minuun tarttuu. Kesän rippileireillä oli paljon ulkosuomalaisia, joista osa tuli maasta, jossa tauti oli jo kesällä epidemia. Hekin olivat selvinneet, osa oli taudin sairastanut.
Nyt, kun tauti kuitenkin leviää Lapissa vauhdilla, olen miettinyt asiaa taas enemmän. Tänään N:n kanssa leipoessani pohdittiin, että vaikka itse tauti ei pelottaisikaan, tuntuu kammottavalta ajatus siitä, millä tasolla yhteiskunta lamautuu, jos huomattava osa kansasta sairastuu kerralla tähän nopeasti leviävään tautiin. Välillä tuli jopa mieleen se takavuosien nuortenohjelma, Klaani. Yleensä olen ylenpalttista rokottamista vastaan. Olen monessa mielessä luomu ja eko, mielelläni päätän itse, mitä kemikaaleja kehooni haluan ja olen päättänyt haluta mahdollisimman vähän. Olen ajatellut, että minulle riittää se, että silmässäni on silikoni-implantti (joka toisilla on tisseissä, heh), ja melko lisäaineettomalla ja puhtaalla ruokavaliolla olenkin tervehtynyt selvästi, lakannut sairastamasta jatkuvia flunssia. Mutta tämä on nyt taas sellainen tauti, jota ei ehkä torjutakaan samanlaisin kotikonstein, ainakin luulen niin. Olen pohtinut, että olisiko rokotteen ottaminen kuitenkin paikallaan, sitten kun niitä aletaan jakaa. Lähipiirissäni on huonokuntoisia vanhuksia ja koenkin, että suurempi merkitys on sillä, että en tartuta heitä kuin sillä, ettenkö itse ehtisi tautia potea.
Yliopistolla asian suhteen on oltu neuroottisia koko syksyn ajan. Olen lähdössä reissuun kolmen viikon kuluttua, en halua sairastua nyt, enkä toisaalta reissussakaan. Ehtiikö rokotetta kuitenkaan sitä ennen saada? Ja entä jos käykin niinkuin Ruotsissa, että rokotteesta sairastuu lievästi? Olen ollut kuukausia tiedotusvälineiden ulottumattomissa, sillä en ole vielä(kään) perehtynyt Näkövammaisten Keskusliiton tiedonhallintapalveluun ja sen kautta saatavissa oleviin lehtiin, joten en ole juurikaan seurannut THL:n ja Rokotusdisinfon debattia.
Jos sairaus leviää tällä tahdilla, ehtiikö rokotus ajoissa ennen kuin kaikki sairastamme?
Mitä teidän mielessänne liikkuu sikainfluenssan tiimoilta?
Tuntuu jokseenkin epäoikeudenmukaiselta, että me täällä keskustelemme rokotteen ottamisesta tai jättämisestä, kun valtaosa maailman ihmisistä ei saa minkäänlaista mahdollisuutta rokotteen ottamiseen.
perjantai 23. lokakuuta 2009
Postia Clothkitsiltä!
Minulla oli lapsena kissapehmo, joka oli vain kisan muotoon ommeltu, itse kissa oli printattu kankaaseen. R törmäsi taannoin samalla idealla toimivaan (tai kenties samaan?) brittikauppaan, josta nyt sitten tilasin vihdoin viime viikolla liudan hameita - itse ommeltavaksi.
Palvelu oli hyvää ja nopeaa, sain postikulusekoilun vuoksi ylimääräisen neulatyynyn ja mukavaa mailia kaupan pitäjältä. Tänään tuli itse paketti.
Brittityyliin tavara oli kääritty silkkipaperiin. Jokainen hame tarvikkeineen oli viikattu ja nyytti solmittu silkkinauhalla, jossa myös tuumissa toimiva mittanauha, kekseliästä!
Hameita tuli neljä, ihanissa kuoseissa, esittelen niitä sitten valmiimpana lisää.
Ja kauppa löytyy siis täältä.
Palvelu oli hyvää ja nopeaa, sain postikulusekoilun vuoksi ylimääräisen neulatyynyn ja mukavaa mailia kaupan pitäjältä. Tänään tuli itse paketti.
Brittityyliin tavara oli kääritty silkkipaperiin. Jokainen hame tarvikkeineen oli viikattu ja nyytti solmittu silkkinauhalla, jossa myös tuumissa toimiva mittanauha, kekseliästä!
Hameita tuli neljä, ihanissa kuoseissa, esittelen niitä sitten valmiimpana lisää.
Ja kauppa löytyy siis täältä.
torstai 22. lokakuuta 2009
Karviainen ja villatakki.
Erinäisiä projekteja on ollut ja on meneillään, kaikkia en todistettavasti edes muista. Nyt on kuitenkin syntynyt myös valmista. Ensin syntyi Villatakki, joka on ollut luento- ja kuorokäsityönä melkein koko syksyn. Sitten lankakätköä etsiessä löytyi muutamaa silmukkaa vaille valmis Karviainen (miten se oli voinut niin viimemetreillä jäädäkään kesken ja painua unholaan?!), jonka ensitöikseni pistelin valmiiksi viime yönä pikkutunneilla ja päättelin tänään aamutuimaan.
Tässä teille maistiaisia, pahoittelen mallin omituisuutta ja Karviaisen alla majailevaa rastakuotaloa, joka oli pipon kanssa hieman epäyhteensopiva.
Tässä teille maistiaisia, pahoittelen mallin omituisuutta ja Karviaisen alla majailevaa rastakuotaloa, joka oli pipon kanssa hieman epäyhteensopiva.
Päivän asu
on harvinaista herkkua (?) tässä blogissa.
on harvinaista herkkua (?) tässä blogissa.
Pipo - Karviainen, omasta päästä.
Kaulahuivi - Suuren Käsityön ohjeella viime talvena väkerretty, lankana Noro.
Takki - Twice/Anttila, mummi tuunasi kesällä uudet
duffelinapit kiinnikkeineen rumien muovisten (!)
tilalle ja pelasti takin kierrätykseltä
Nahkahanskat - Sokokselta viime viikolla,
ihan loistavat Helsingin tuulisessa säässä
Sukkikset - Sidostesukka
Kengät - El Naturalista
Laukku - Camden Town, Lontoo
Tolppa, Helsingin Messukeskus
Karviaisessa on lankana Novitan vihreä Bambu, pääteltävien langanpäiden perusteella lankaa on kulunut yksi kerä ja vähän päälle. Puikkojen koosta ei ole tietoa, veikkaisin 3mm. Perusajatus on simppeli, olen luonut satunnaisen määrän silmukoita, jakanut sen parilliseen määrään lohkoja ja sitten lohkot neulonut vuorotellen oikeaa ja vuorotellen nurjaa. Aika pitkään on myssyssä tehty ihan vaan pyöröpuikolla lohko oikein, lohko nurin, kunnes pituus on alkanut miellyttää. Sen jälkeen olen kaventanut kunkin lohkon kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja neulonut kerroksia väliin ennen seuraavaa kavennusta. Lätsän suuruus ei sureta, sillä reunaan pujottelin jemmassa olleet vihreät nauhat, jotka rusetilla oikean ohimon kohdalla. Näin ollen pipo pysyy kyllä päässä. Jos haluaa tuollaisen rastakuontalolle sopivan tai muuten vaan tilavan hatun, niin pituutta saa olla ihan reilusti, hatuista tulee helposti liian pieniä ja sitten jäätyy korvat. Selostus on sekava, mutta lisätietoa annetaan kysyjille. Luomuksen nimi tulee puhtaasti ulkoasusta.
Villatakin ohje puolestaan löytyy Suuresta Käsityöstä (elokuu 2009), lankana oli Novitan Puro, väreinä Ruska ja Kanervikko. Lanka huovuttuu jo neuloessa sen verran, että purkaminen on tuskaisaa puuhaa. Malli on kiva, villatakki ihana, mutta koot (tai vaihtoehtoisesti mun käsiala) sen verran reilua, että melko istuvaksi tarkoitettu XL on tällainen mekko, jota olen sitten käyttänyt ihan vaan trikoopaidan ja sukkisten kanssa ja minä olen sentään pitkä, 175cm. Välillä tosin mietin, että ehkä pitäis jotkut toiset housut vielä kiskoa päälle, hameen kanssa olemus olisi liian järkälemäinen pötkylä. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että jos mallikuikelot saa koikkelehtia sukkiksissa ja isossa villatakissa, niin miksen minäkin. Ken ei kestä katsoa, sulkekoon silmänsä. Nii! Villatakin alla kuvassa on Polarn och Pyretin ihana trikoopaita <3 Ohje oli tosi helppo, raidat tehty siis kahdella langalla vuorotellen ja taka- sekä etukappaleet on päättelyä lukuunottamatta ihan suoraa ja kaventamatonta. Oivallinen luentokäsityö siis!
Oloni on oikein syksyinen!
On muuten myös ensimmäinen itselleni koskaan valmistunut villatakki!
On muuten myös ensimmäinen itselleni koskaan valmistunut villatakki!
Kotinurkilla: Itä-Pasila
Itä-Pasila oli ennen puisista varastorakennuksista koostuva kaupunginosa.
Itä-Pasilaankin tuli 70-luku ja rakennusbuumi.
Itä-Pasila on nykyään monenmoinen, mm. torstaiaamukävely ja -kuvailu ystävän seurassa.
Itä-Pasila on P:n kamera ja nauru, luovia ideoita ja paljoja suunnitelmia.
Itä-Pasilaankin tuli 70-luku ja rakennusbuumi.
Itä-Pasila on nykyään monenmoinen, mm. torstaiaamukävely ja -kuvailu ystävän seurassa.
Itä-Pasila on P:n kamera ja nauru, luovia ideoita ja paljoja suunnitelmia.
Itä-Pasila on...
... hassun hauska, viihdyttävä.
... yllättävä, mutta myös sulkeutunut, valitettavasti.
... todellinen lähiö.Itä-Pasila on käsittämätöntä rumuutta ja ankeutta...
... rampeissa ja luiskissa.
... pois kuluneissa maaleissa.
... tässä neuvostoarkkitehtuurin suurimmassa helmessä, joka jo ulos päin näyttää Suurelta Homeongelmalta. Mahtaako arkkitehti oikeasti kirjata tämän ansioluetteloonsa?
... jota myös tämä velodromi, pyöräilystadion, mielestäni edustaa.
... ja käsittämättömiä rakennuksia. "Siinä on jotain kiuasmaista", tuumasi P ja otti kuvan.Itä-Pasila on yrityksiä värittää betonilähiö...
... lisäämällä väriä kaikkialle.
... lisäämällä väriä kaikkialle.
... maalaamalla betonikäytävien metallikaiteet.
... maalauksilla.
... parkkeeraamalla siivousfirman pirtsakka auto kadunvarteen.
... pinnoittamalla vanhoja taloja uusin värein.Itä-Pasila on syksyinen...
... kävelyteillä, jotka kiemurtelevat talojen välissä, autojen yläpuolella.
... kävelyteillä, jotka kiemurtelevat talojen välissä, autojen yläpuolella.
... puistossa, jossa oli paljon haravoimattomua lehtiä, joita kehtasi potkiskella.
... puussa, joka oli erehtynyt kasvupaikasta.
... puistossa, jonka keskellä oli laituri.Itä-Pasila on muistoja menneestä...
... ala-asteen lopun tai yläasteen alun Firekid-musikaaliretkeltä, jolloin isin kanssa ihmeteltiin Itä-Pasilaa, jonka ainoa väripilkku oli silloin tämän oviaukon yllä himpun verran näkyvä K-kaupan sininenvalkoinen K.
... jossa Ukki on opiskellut ammattinsa.
... yhä ihmetyttävä avaruuspuku, uskaltautuisitko sinä avaruuteen näissä tamineissa?
... vanhat junakyltit uudessa tehtävässä, lintallaan painuneessa metallituolissa.
... ex-Vammeljoen asema (Karjalan kannas), ex-Pasilan asema (Helsinki), nyk. Rauhanasema (Itä-Pasila, Helsinki).Itä-Pasila on kummallinen kaakeloitu kirjasto, josta sain kirjastokortin ja...
... jonka ovella lastenrattaista kuului selväsanainen ja kohtelias kiitos, kun pidimme ulko-ovia vuorotellen auki.
... runsain mitoin vieraskielistä lastenkirjallisuutta.
... kävelyasu, kuukävelyille.
... kirjoista rakennettu lukunurkkaus, jonka perustukset epäilyttivät.
... poistomyynnissä olevaa lastenkirjallisuutta. Ruotsi ja rakkaus poistettavien listalla.Itä-Pasila on Neuvostoliittoa ja ...
... betonirakentamisen taidonnäyte.
... ankeaa harmautta.
... virastoja betonikuutioissa, myös Allianssi.
... rumia taloja siellä täällä. Huomaa keskimmäisen talon oikean laidan kanervat, jotka on kaltereilla vangittu seinän ja ikkunan väliin.
... suurta ja mahtavaa.Itä-Pasila on ihmisiä...
... Alkon ovella.
... epämääräisen välitilan auloissa.
... farkuissa ja karvakaulustakeissa hengailemassa kioskin edessä.
... matkalla kohti hyvää elämää.
... menossa töihin.Itä-Pasilan on kruunattu herkuttelulla Viialan kotileipomossa.
Kahvi ja jättimäinen korvapuusti, 2,20€.
Tee ja porkkanaleivos, ei paljon sen enempää.tiistai 20. lokakuuta 2009
EK102 Uusi testamentti
Tentti 20.10.2009
Vastaa kolmeen.
1. Valitse kaksi luennolla esiteltyä varhaisten kristittyjen eskatologian näkökulmaa ja kerro niiden merkityksestä.
2. Esittele kolme historiallisen Jeesuksen julistuksen aihealuetta. (Kristinuskon synty)
3. Synagogat Palestiinassa. (Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret)
4. Valitse toinen vierailuluennoitsijoista ja esittele ja arvioi (lyhyesti) luento. Luennon pääpiirteet ja mitä opit luennolla.
****
Luin ohjeet, vastasin neljällä esseellä, luin ohjeet uudestaan ja jouduin pakkopoistamaan yhden esseen... Lopulta palautin esseet 2.-4., joskin en ole varma teinkö järkevästi.Toivon kovasti pääseväni läpi.
Helsingin Yliopiston erityistenttitila on päärakennuksen naistenvessan vieressä. Ihan kiva tila, mutta *klonks, klonks, kolin, kolin, pam* oli äänimaailma koko tentin ajan.
Vastaa kolmeen.
1. Valitse kaksi luennolla esiteltyä varhaisten kristittyjen eskatologian näkökulmaa ja kerro niiden merkityksestä.
2. Esittele kolme historiallisen Jeesuksen julistuksen aihealuetta. (Kristinuskon synty)
3. Synagogat Palestiinassa. (Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret)
4. Valitse toinen vierailuluennoitsijoista ja esittele ja arvioi (lyhyesti) luento. Luennon pääpiirteet ja mitä opit luennolla.
****
Luin ohjeet, vastasin neljällä esseellä, luin ohjeet uudestaan ja jouduin pakkopoistamaan yhden esseen... Lopulta palautin esseet 2.-4., joskin en ole varma teinkö järkevästi.Toivon kovasti pääseväni läpi.
Helsingin Yliopiston erityistenttitila on päärakennuksen naistenvessan vieressä. Ihan kiva tila, mutta *klonks, klonks, kolin, kolin, pam* oli äänimaailma koko tentin ajan.
maanantai 19. lokakuuta 2009
Hyvää mieltä ja hirvitystä.
Tänään lintsatun tentin aikaan nautin kreikan tunnista, deponenttiverbeistä ja siitä, että ensi viikolla on väliviikko.
Kaupassa oli Reilun Kaupan kahvin, sen ruotsalaisen kalliin, esittelijä. Nautin hyvää kahvia, ostin neljä pakettia hyvällä alennuksella joulupaketteja varten ja ihailin sitä ammattitaitoa, jolla vanhempi rouvasesittelijä paketteja tuuppi varttuneemman väen ostoskoreihin. Kylläs e taitaa niin olla, että pelkällä Reilulla ja hyvällä tarkoituksella ei myydä suurille ikäluokille! Maku, laatu ja muutkin seikat pitää olla kohdallaan - ja vertaisen kehut on tietty suurempi bonus kuin nuoren maailmanparantajan kehumiset.
Ostin kaupasta viinerin tenttiinlukua piristämään, löysin ale-korista puoleen hintaa tuoretta maalaisleipää ja muutenkin oli antoisa kauppareissu. Omituisen lähikauppamme valikoima oli taas mitä omituisin. Etsin tomaattimurskaa ikuisuuden ja lopulta kysyin, myyjä kaivoi viimeiset purkit koriini ja tuumasi, että: "tätä tomaattimurskaa on välillä todella vaikeaa saada!". Siis täh, miten tomaattimurska voi olla saavuttamaton tuote?!
Tein tomaattimurskastani herkkuruokaa, ohjekin ihan omasta päästä. Pari sipulia pilkoin, pari isoa porkkanaa raastoin, kuullottelin pannulla oliiviöljytilkassa. Perään pistin purkillisen huuhdottuja voipapuja (organic butterbeans) ja sitten purkin tomaattimurskaa, saman verran vettä, desin vehnäjauhoja, suolaa, paljon yrttejä. Annoin muhia ja kuplia hyvän tovin, lopuksi humpsautin reiluja paloja Koskenlaskijaa sekaan. Spagettia kehiin ja kylläpä maistui hyvältä!
Rakastan kuoroa, tiernapoikaharkat oli mainiot, samoin itse kuoroharkat, viikonloppuna olisi tiedossa kahdetkin seurat ja mulla oli päällä uusi, vasta valmistunut villapaita. Ehkäpä ehdin tällä viikolla lainata O:n kameraa valoisan aikaan ja ottaa kuvia blogiinkinkinkin.
Nyt luen vähän Paavalista ja Paavalin kirjeistä (sekä muka-Paavalin kirjeistä) ja sitten vedän unta palloon, huomenna on ensimmäinen teologisen tentti tänä syksynä, jännittää jo vähäsen.
Kaupassa oli Reilun Kaupan kahvin, sen ruotsalaisen kalliin, esittelijä. Nautin hyvää kahvia, ostin neljä pakettia hyvällä alennuksella joulupaketteja varten ja ihailin sitä ammattitaitoa, jolla vanhempi rouvasesittelijä paketteja tuuppi varttuneemman väen ostoskoreihin. Kylläs e taitaa niin olla, että pelkällä Reilulla ja hyvällä tarkoituksella ei myydä suurille ikäluokille! Maku, laatu ja muutkin seikat pitää olla kohdallaan - ja vertaisen kehut on tietty suurempi bonus kuin nuoren maailmanparantajan kehumiset.
Ostin kaupasta viinerin tenttiinlukua piristämään, löysin ale-korista puoleen hintaa tuoretta maalaisleipää ja muutenkin oli antoisa kauppareissu. Omituisen lähikauppamme valikoima oli taas mitä omituisin. Etsin tomaattimurskaa ikuisuuden ja lopulta kysyin, myyjä kaivoi viimeiset purkit koriini ja tuumasi, että: "tätä tomaattimurskaa on välillä todella vaikeaa saada!". Siis täh, miten tomaattimurska voi olla saavuttamaton tuote?!
Tein tomaattimurskastani herkkuruokaa, ohjekin ihan omasta päästä. Pari sipulia pilkoin, pari isoa porkkanaa raastoin, kuullottelin pannulla oliiviöljytilkassa. Perään pistin purkillisen huuhdottuja voipapuja (organic butterbeans) ja sitten purkin tomaattimurskaa, saman verran vettä, desin vehnäjauhoja, suolaa, paljon yrttejä. Annoin muhia ja kuplia hyvän tovin, lopuksi humpsautin reiluja paloja Koskenlaskijaa sekaan. Spagettia kehiin ja kylläpä maistui hyvältä!
Rakastan kuoroa, tiernapoikaharkat oli mainiot, samoin itse kuoroharkat, viikonloppuna olisi tiedossa kahdetkin seurat ja mulla oli päällä uusi, vasta valmistunut villapaita. Ehkäpä ehdin tällä viikolla lainata O:n kameraa valoisan aikaan ja ottaa kuvia blogiinkinkinkin.
Nyt luen vähän Paavalista ja Paavalin kirjeistä (sekä muka-Paavalin kirjeistä) ja sitten vedän unta palloon, huomenna on ensimmäinen teologisen tentti tänä syksynä, jännittää jo vähäsen.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Sillisalaattia.
Viikonloppu Keski-Suomessa, lievä tenttipaniikki aiheutti paluun suoraan etelään kulkematta Tampereen tentin kautta.
Kyläiltiin 5-vuotiaiden kaksosten luona, puhutin sylissäni istunutta hiljaisempaa ja pyysin kertomaan jonkun jutun. E. sitten kertoi: "Mummi laittoi käden ruohonleikkuriin, mutta ei mennyt sormet poikki, tuli vain raitoja!" Äitinsä vahvisti, tarina oli tosi, älkää siis laittako kättä käynnissä olevaan ruohonleikkuriin! Aikamoinen tarina, silti.
Keskustelin veljen kanssa mediamaksusta. Minä kannatan, riippumaton media on tärkeää, kuluttipa sitä tai ei. Veljeni mielestä on typerää lisätä erilaisia maksuja, miksei voida vain budjetoida ja ottaa kansalta veroina. Äitini mielestä "kai se telkkari on sitten hankittava, jos sellaisen maksun joutuu maksamaan". Typerää, tulee mieleen mummin kertomus naapurista, joka "laskee vettä hanasta ympäri vuorokauden, koska on sitä mieltä että taloyhtiön vesimaksu on liian suuri ja pitäähän sitä vettä nyt koko hinnan edestä käyttää".
Äiti sai syntymäpäivälahjakseen piikkimaton. Minä sain villatakin valmiiksi, ehkäpä esittelen jonain päivänä.
Yritän uuvuttautua kouluun, jottei tarvitse ajatella ihmissuhteita.
Veljestäni tulee ylioppilas, velipuolesta ei.
Kyläiltiin 5-vuotiaiden kaksosten luona, puhutin sylissäni istunutta hiljaisempaa ja pyysin kertomaan jonkun jutun. E. sitten kertoi: "Mummi laittoi käden ruohonleikkuriin, mutta ei mennyt sormet poikki, tuli vain raitoja!" Äitinsä vahvisti, tarina oli tosi, älkää siis laittako kättä käynnissä olevaan ruohonleikkuriin! Aikamoinen tarina, silti.
Keskustelin veljen kanssa mediamaksusta. Minä kannatan, riippumaton media on tärkeää, kuluttipa sitä tai ei. Veljeni mielestä on typerää lisätä erilaisia maksuja, miksei voida vain budjetoida ja ottaa kansalta veroina. Äitini mielestä "kai se telkkari on sitten hankittava, jos sellaisen maksun joutuu maksamaan". Typerää, tulee mieleen mummin kertomus naapurista, joka "laskee vettä hanasta ympäri vuorokauden, koska on sitä mieltä että taloyhtiön vesimaksu on liian suuri ja pitäähän sitä vettä nyt koko hinnan edestä käyttää".
Äiti sai syntymäpäivälahjakseen piikkimaton. Minä sain villatakin valmiiksi, ehkäpä esittelen jonain päivänä.
Yritän uuvuttautua kouluun, jottei tarvitse ajatella ihmissuhteita.
Veljestäni tulee ylioppilas, velipuolesta ei.
perjantai 16. lokakuuta 2009
Postia Nokialle!
Kirjoitin taannoin Changemakerin Kännykkäsi todellinen hinta? -kampanjasta.
Nyt kampanja on edennyt loppusuoralle, nimiä vetoomuksessa on yli viisi tuhatta ja se luovutetaan Nokialle marraskuussa. Sitä ennen on kuitenkin sovittu yhdessä Finnwatchin, Reilun Kaupan Puolesta ry:n ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen sekä Kirkon Ulkomaanavun kanssa oli sovittu treffit Nokian luo 20.10. Tänään Nokialta oli kuitenkin soitettu Antti Pentikäiselle (Kirkon Ulkmaanapu), että Changemaker ja Kirkon Ulkomaanapu eivät ole tervetulleita tapaamiseen, sillä "Nokia ei keskustele uskonnollissidonnaisten yhteisöjen kanssa". Aikaisemmin yhteistyötä on kuitenkin tehty!
Ei kai asialla ole mitään tekemistä sen kanssa, että Norjan Kirkon ulkomaan avun pääsihteeri, Norjan Changemakerin puheenjohtaja sekä YKn entinen varapääsihteeri olivat eilen Norjan Yleisradion tv-öähetyksessä, jossa näytettiin ensin Kongon oloista kertova dokumentti ja senjälkeen keskusteltiin elektroniikkateollisuuden yritysten sosiaalisesta vastuusta?
Ei kai vaan ole niin, että Nokiaa hirvittää, kun on oivaltanut asian olevankin ihan totta?
No, tänään Changemakerit ja samanhenkiset ovat ottaneet yhteyttä Olli-Pekka Kallasvuohon (at nokia.com) sähköpostitse alla olevalla viestillä. Tavoitteena on saada sadat ellei tuhannet painostamaan Nokiaa asian tiimoilta. Myös medioita on lähestytty ja toivottavasti ne asiaan tarttuvat, onhan Nokia tällä viikolla tapetilla jo valmiiksi osavuosikatsauksineen ja talouden syöksyineen. Maanantaina asiaan jyrähdettäneen myös Norjasta.
Vaikuta siis sinäkin. lähetä sähköposti ja levitä tietoa edelleen.
**************
16.10.2009
Kiireellinen
Toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo,
Kongon demokraattisen tasavallassa olevien levottomuuksien yhteyttä elektroniikkateollisuuden tarvitsemiin raaka-aineisiin ovat tutkineet sekä YK, riippumattomat tutkimuslaitokset että elektroniikkateollisuuden oma yhteistyöjärjestö GeSI. Kaikki ovat todenneet, että yhteys on olemassa ja että elektroniikkateollisuuden on tehtävä enemmän käyttämiensä raaka-aineiden alkuperän varmistamiseksi.
Changemaker –nuorisoverkosto on koonnut kesän aikana tuhansia allekirjoituksia vetoomukseen, jossa Nokiaan pyydetään tekemään oma osuutensa. Olemme kampanjoineet lukuisilla kesäjuhlilla ja mm. rippikoululeireillä on keskusteltu Kongon sodan ja matkapuhelinten raaka-aineiden välisestä yhteydestä.
Yhtiösi edustajat ovat nyt kuitenkin kieltäytyneet vastaanottamasta Changemaker –verkoston edustajia – hyvin toisarvoisin perustein. Siksi lähestyn teitä kysymyksellä, johon toivomme selkeän vastauksen: Onko Nokialle tärkeämpää vältellä Kongon raaka-aineongelmien käsittelyä kuin pyrkiä tekemään oma osuutensa ihmiskunnan ehkä synkimmän konfliktin lopettamiseksi, jolla on selvä yhteys yhtiön liiketoiminta-alueeseen? Mitä te henkilökohtaisesti aiotte tehdä, jotta Kongossa lasten ja naisten raiskaaminen ja silpominen raaka-aine kaivosten hallinnasta taistelevien joukkojen käsissä loppuisi?
Useat sadat verkoston jäsenet odottavat teiltä vastausta ja me emme aio antaa periksi.
Changemaker –aktiivi se ja se
Paikkakunta
Nyt kampanja on edennyt loppusuoralle, nimiä vetoomuksessa on yli viisi tuhatta ja se luovutetaan Nokialle marraskuussa. Sitä ennen on kuitenkin sovittu yhdessä Finnwatchin, Reilun Kaupan Puolesta ry:n ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen sekä Kirkon Ulkomaanavun kanssa oli sovittu treffit Nokian luo 20.10. Tänään Nokialta oli kuitenkin soitettu Antti Pentikäiselle (Kirkon Ulkmaanapu), että Changemaker ja Kirkon Ulkomaanapu eivät ole tervetulleita tapaamiseen, sillä "Nokia ei keskustele uskonnollissidonnaisten yhteisöjen kanssa". Aikaisemmin yhteistyötä on kuitenkin tehty!
Ei kai asialla ole mitään tekemistä sen kanssa, että Norjan Kirkon ulkomaan avun pääsihteeri, Norjan Changemakerin puheenjohtaja sekä YKn entinen varapääsihteeri olivat eilen Norjan Yleisradion tv-öähetyksessä, jossa näytettiin ensin Kongon oloista kertova dokumentti ja senjälkeen keskusteltiin elektroniikkateollisuuden yritysten sosiaalisesta vastuusta?
Ei kai vaan ole niin, että Nokiaa hirvittää, kun on oivaltanut asian olevankin ihan totta?
No, tänään Changemakerit ja samanhenkiset ovat ottaneet yhteyttä Olli-Pekka Kallasvuohon (at nokia.com) sähköpostitse alla olevalla viestillä. Tavoitteena on saada sadat ellei tuhannet painostamaan Nokiaa asian tiimoilta. Myös medioita on lähestytty ja toivottavasti ne asiaan tarttuvat, onhan Nokia tällä viikolla tapetilla jo valmiiksi osavuosikatsauksineen ja talouden syöksyineen. Maanantaina asiaan jyrähdettäneen myös Norjasta.
Vaikuta siis sinäkin. lähetä sähköposti ja levitä tietoa edelleen.
**************
16.10.2009
Kiireellinen
Toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo,
Kongon demokraattisen tasavallassa olevien levottomuuksien yhteyttä elektroniikkateollisuuden tarvitsemiin raaka-aineisiin ovat tutkineet sekä YK, riippumattomat tutkimuslaitokset että elektroniikkateollisuuden oma yhteistyöjärjestö GeSI. Kaikki ovat todenneet, että yhteys on olemassa ja että elektroniikkateollisuuden on tehtävä enemmän käyttämiensä raaka-aineiden alkuperän varmistamiseksi.
Changemaker –nuorisoverkosto on koonnut kesän aikana tuhansia allekirjoituksia vetoomukseen, jossa Nokiaan pyydetään tekemään oma osuutensa. Olemme kampanjoineet lukuisilla kesäjuhlilla ja mm. rippikoululeireillä on keskusteltu Kongon sodan ja matkapuhelinten raaka-aineiden välisestä yhteydestä.
Yhtiösi edustajat ovat nyt kuitenkin kieltäytyneet vastaanottamasta Changemaker –verkoston edustajia – hyvin toisarvoisin perustein. Siksi lähestyn teitä kysymyksellä, johon toivomme selkeän vastauksen: Onko Nokialle tärkeämpää vältellä Kongon raaka-aineongelmien käsittelyä kuin pyrkiä tekemään oma osuutensa ihmiskunnan ehkä synkimmän konfliktin lopettamiseksi, jolla on selvä yhteys yhtiön liiketoiminta-alueeseen? Mitä te henkilökohtaisesti aiotte tehdä, jotta Kongossa lasten ja naisten raiskaaminen ja silpominen raaka-aine kaivosten hallinnasta taistelevien joukkojen käsissä loppuisi?
Useat sadat verkoston jäsenet odottavat teiltä vastausta ja me emme aio antaa periksi.
Changemaker –aktiivi se ja se
Paikkakunta
tiistai 13. lokakuuta 2009
En ole kadonnut!
Unikko minua jo kaipaili, tuli hyvä mieli! Aamulla nimittäin kurkistin pitkästä aikaa Daily Eko -blogiin, joka oli keväällä superaktiivinen ja loppui sitten kuin seinään. Kuukauden radiohiljaisuuden jälkeen joku kyseli kadonneen bloggaajan perään, tuloksetta. Katoaminen on tosi spooky, aamulla tutun Facebook-profiilissa kuuluteltiin havaintoja miekkosesta, joka ei ollut lauantain baarireissulta palannut. Totisesti toivon, että teekkarikollega (en tunne tapausta, olen vain käytävällä nähnyt) löytyy, kuulemma on katoamisilmoituskin jo tehty. Pelottavaa!
Minun aikaani vie tällä hetkellä vain tentit, hätämajoituksena toimiminen huomenna, kuoro ja koulukoulukoulu.
Minun aikaani vie tällä hetkellä vain tentit, hätämajoituksena toimiminen huomenna, kuoro ja koulukoulukoulu.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Uusi vuosi Poznanissa?
Loppuvuoden ja alkuvuodenkin suunnitelmat hioutuvat hiljalleen, sillä viikonlopun isoskoulutusreissulla nenäni alle työnnettiin jotain harvinaisen houkuttavaa: uuden vuoden Taize-tapahtuman mainos.
Taize on ekumeeninen luostariyhteisö Ranskassa ja vuosittain siellä vierailee kymmeniä tuhansia nuoria ja nuoria aikuisia ympäri maailmaa. Taizessa kokoonnutaan yhteen, rukoillaan ja hiljennytään, keskustellaan Raamatusta ja nautitaan kristittyjen välisestä yhteydestä.
Joka vuosi Taize-henkinen, niinikään kymmeniä tuhansia nuoria kokoava uuden vuoden tapahtuma järjestetään jossain päin Eurooppaa. Ystäväni on ollut kokoontumisessa Milanossa, toinen ystävä Genevessä. Tänä vuonna tapahtuma on Poznanissa, Länsi-Puolassa.
Ylöjärven seurakunta järjestää Poznaniin kaikille avoimen matkan 27.12.-3.1. ja matka taitetaan linja-autolla Baltian halki. Hintaa reissulle tulee 350-400 euroa, mikäli 30 hengen minimiväkimäärä täyttyy. Muussa tapauksessa matka tehtäneen lentäen ja hinta saattaa olla korkeampi. Minä ja Bärre päätimme lähteä. Olemme huudelleet väkeä mukaamme kaikilla mahdollisilla foorumeilla, nyt myös täällä.
Kiinnostaisiko sinua?
Lisätietoa ohjelmasta, aikatauluista ja ilmoittautumisesta löydät täältä. Mikäli tiedät jonkun, jota reissu saattaisi kiinnostaa tai seurakunnassasi on kanava asiasta tiedottamista varten, laita ihmeessä sana kiertämään!
Taize on ekumeeninen luostariyhteisö Ranskassa ja vuosittain siellä vierailee kymmeniä tuhansia nuoria ja nuoria aikuisia ympäri maailmaa. Taizessa kokoonnutaan yhteen, rukoillaan ja hiljennytään, keskustellaan Raamatusta ja nautitaan kristittyjen välisestä yhteydestä.
Joka vuosi Taize-henkinen, niinikään kymmeniä tuhansia nuoria kokoava uuden vuoden tapahtuma järjestetään jossain päin Eurooppaa. Ystäväni on ollut kokoontumisessa Milanossa, toinen ystävä Genevessä. Tänä vuonna tapahtuma on Poznanissa, Länsi-Puolassa.
Ylöjärven seurakunta järjestää Poznaniin kaikille avoimen matkan 27.12.-3.1. ja matka taitetaan linja-autolla Baltian halki. Hintaa reissulle tulee 350-400 euroa, mikäli 30 hengen minimiväkimäärä täyttyy. Muussa tapauksessa matka tehtäneen lentäen ja hinta saattaa olla korkeampi. Minä ja Bärre päätimme lähteä. Olemme huudelleet väkeä mukaamme kaikilla mahdollisilla foorumeilla, nyt myös täällä.
Kiinnostaisiko sinua?
Lisätietoa ohjelmasta, aikatauluista ja ilmoittautumisesta löydät täältä. Mikäli tiedät jonkun, jota reissu saattaisi kiinnostaa tai seurakunnassasi on kanava asiasta tiedottamista varten, laita ihmeessä sana kiertämään!
maanantai 5. lokakuuta 2009
Isoskoulutuksessa opittua.
Isoskoulutuksessa opin, että jotkut ryhmät osaavat monia asioita luonnostaan. Hartaudet voivat olla loppuun asti mietittyjä ja ajatuksiaherättäviä, leikkiä ensimmäistä kertaa isoskoulutuksessa ohjaava nuori voi saada koko 45 hengen ryhmänsä hiiskumattoman hiljaiseksi toisen leiripäivän iltana klo 22 ja Raamatun kohdat voivat löytyä kuin vettä vaan.
Itse oivalsin leiriromansseja ruotiessamme, että teinien elämä on monin verroin aikuisia yksinkertaisempaa - jos pussaillaan, niin ollan yhdessä!
Villatakin rintafilee valmistui, V:n villasukista ensimmäinen on loppusuoralla ja päiväpeittoprojektin ensimmäin kahdeskymmenesosa niinikään.
Jäi hyvä mieli, paljon pyykkiä ja kova väsymys.
Itse oivalsin leiriromansseja ruotiessamme, että teinien elämä on monin verroin aikuisia yksinkertaisempaa - jos pussaillaan, niin ollan yhdessä!
Villatakin rintafilee valmistui, V:n villasukista ensimmäinen on loppusuoralla ja päiväpeittoprojektin ensimmäin kahdeskymmenesosa niinikään.
Jäi hyvä mieli, paljon pyykkiä ja kova väsymys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Ei tapahdu mitään.
Osa 6. Heinäkuu 2009. "Ihmettelevä hiljaisuus ja kuntoutussuunnitelma"
Tytti käy kuntoutuspoliklinikalla kesäkuun viimeisellä viikolla ja saa nyt hyvän kuntoutussuunnitelman ja erinomaisen lääkärintodistuksen kuntoutusklinikalta, mutta maksusitoumusta ei postissa edelleenkään tule.
Osa 7. Elokuu 2009. "Huolestunut hiljaisuus"
Maksusitoumus ei edelleenkään ole saapunut.
Osa 8. Syyskuu 2009. "Kadonneet asiakirjat"
Tytti soittaa HUSiin ja tiedustelee maksusitoumuksen kohtaloa. Paljastuu, että kesäkuisen kuntoutuspoliklinikkakäynnin jälkeen asiakirjat on arkistoitu eikä toimitettu osto-osastolle, joka hoitaa maksusitoumusten tekemisen ja lähettämisen. Lopputulos "ne paperit oli vaan arkistoitu kun ne tuli kuntoutuspolilta, joten laitan asian vireille nyt".