perjantai 30. huhtikuuta 2010

100 asiaa.

Nyt kiertää blogeissa tällainen, joten laitanpa kiertämään, niin on teilläkin jotani luettavaa. Toivon, että tässä kesää kohti mentäessä olisi enemmän aikaa kirjoitella muutenkin.

1. Olen 23-vuotias.
2. Olen kotoisin Keski-Suomesta, asunut Tampereella muutaman vuoden ja ylihuomenna tulee vuosi täyteen Helsingissä.
3. Olen äärettömän huono käyttämään joululahjaksi saatuja leffalippuja, joten viikonloppuna on ohjelmassa pakkoelokuva, ettei lippu mene vanhaksi.
4. Vappua viettäisin mieluiten teekkarityyliin, mutta Tampereen ystävät ovat maailmalla, joten voi jäädä juhlistukset aika vähiin.
5. Ensi vappu mennee muuttopuuhissa.
6. Opiskelen kahta yliopistotutkintoa, tuotantotaloutta ja teologiaa.
7. Toivon muuttavani vuoden päästä pois maasta, palaavani joskus 2012.
8. Harmistuin tänään bussissa, kun vieressäni hyvän tovin seisonut nainen soitti ystävälleen ja selitti kovaan ääneen, miten "bussi on täynnä opiskelijoita, jotka ei yhtään katso ympärilleen vaan varaa kaikki istumapaikat". Nainen oli kovin hoikka ja huoliteltu, tarkemmin katsoessani olisin ehkä arvannut hänen kuuluvan ikäluokkaan, jolle tarjotaan istumapaikkaa, mutta en ollut asiaa aikaisemmin huomannut. Voihan sitä paikkaa pyytääkin, jos seisominen on hankalaa.
9. Minulla on näkövamma, mikä ei näy päällepäin, mutta aiheuttaa em. kaltaisia tilanteita, joissa sekä veetuttaa että nolottaa.
10. Menen osaksi kesää seurakuntaan töihin ja vaikka tällä kertaa minulla ei liene nettiyhteyttä leiriltä, olen miettinyt, josko postailisin jotain leirifiiliksiä viimevuotiseen tyyliin. Mitäs tuumaatte?
11. Olen Keskeneräisten Projektien Tyttö, huoneeni on täynnä koreja ja laatikoita täynnä keskeneräisiä käsityöprojekteja. Hohhoijaa.
12. Yritän olla ekologinen ja kuluttaa järkevästi. Viime aikoina melko huonolla menestyksellä.
13. En pidä lentämisestä sen epäekologisuuden vuoksi enkä myöskään sen vuoksi, että se on tylsää, maisemia ei ole, naapurin kyynärpäät on koko ajan tiellä ja olo on nuutunut ja limakalvot kuivuu.
14. Siitä huolimatta joudun kesällä lentämään, sillä menen elokuun lopulla Strasbourgiin syksyllä järjestettävän koulutuksen suunnittelukokoukseen, jonne EU korvaa lentomatkat koti-Stasbourg-koti. Tyhmintä tässä on vain se, että minun on tosiaan lennettävä myös kotiin saadakseni matkoistani korvauksen (yhdensuuntainen lento on 2,5 kertaa menopaluuta kalliimpi, joten se ei ole vaihtoehto). Tyhmää se on siksi, että...
15. Lennän heti seuraavana päivänä Puolaan Euroopan luterilaisten kirkkojen tapaamiseen. Saksan puhuminen jännittää ja seurue on aika arvovaltainen (mukana mm. piispa), joten pitää opetella pönöttämään ja hankkia mahdollisesti jakkupukukin.
16. Odotan kesää, parvekesalaattia ja riippumatossa loikoilua. Nyt partsille paistaa arska, voisin suunnata sinne kohta loikomaan.
17. Parvekepäikkärit oli jymymenestys, naapurissa grillattin ja tuoksut yhdistettynä puoliksi brittiläisten naapureiden vappuvieraiden ihastuttavaan aksenttiin toi ihan Lontoon merimieskirkon tunnelmat mieleen. <3>Moldovassa, Romaniassa, Unkarissa, Kreikassa, Espanjassa (vain Kanarialla tosin...), Ranskassa, Italiassa, Itävallassa, Sveitsissä, Saksassa, Slovakiassa, Tsekeissä, Puolassa, Ruotsissa, Tanskassa, Latviassa, Virossa, Norjassa, Iso-Britanniassa (tosin vain Englannissa ja Skotlannissa), Irlannissa, Alankomaissa ja Belgiassa. Sveitsiä ei kyllä oikeasti voi kunnolla laskea. Tänä vuonna on siis saatava vielä yksi uusi maa plakkariin, suunnitelmiakin on jo.
24. Tällä hetkellä haluaisin eniten matkustaa Lontooseen, Tunisiaan, Armeniaan ja Amerikkaan. Berliini ja Cornwall toisaalta kutsuvat myös.
25. Haluaisin isona olla kansainvälisissä töissä. Tai ulkomailla töissä.
26. Tuskastelen byrokratian rattaiden hitautta usein, mutta toisaalta on mukava, kun on jotain mitä odottaa. Tosin siitä ei vielä tiedä, onko lopputulos mukava.
27. Olen odottanut Kelasta päätöstä pistekurssihakemukseeni tänään tasan kuukauden. Onneksi minulla on kela-agentti, joka toista asiaani hoitaessaan huomasi junnaavan lomakkeen ja laittoi siihen kiirehtimismerkinnän.
28. Ensi viikolla kotiini tulee sosiaalityöntekijä. Se tuntuu oudolta, mutta on välttämätöntä, jotta avustajan-prosessini etenee. En normaalioloissa kehtaisi päästää vierasta kotiini, joka on normaalitilassa. Ehkä tässä tapauksessa se on kuitenkin jopa järkevää?
29. Minulla on tiedossa ihana tyyppi, joka ryhtyy avustajakseni, jos saan myönteisen päätöksen.
30. Menen 16.5. Valtterin kirppikselle myymään tavaroitani V:n kanssa.
31. Tavaroiden läpikäyminen ja karsiminen on vaikeaa. Miten kamaa onkin kertynyt tällaisia määriä?
32. Olin helpottunut kuullessani, että ystävän vanhemmilla on järkevään hintaan vuokrattavaa lämmintä varastotilaa. Olen jo ehtinyt stressata, minne saan omaisuuteni vuoden kuluttua.
33. Haluaisin kovasti saada tuotantotaloudesta alemman tutkinnon kasaan vuoden kuluessa.
34. DI-tutkintoon meneekin sitten varmasti paljon pidempään.
35. Rakastan teologiaa. En koskaan tiennyt, että opiskelu voisi olla näin palkitsevaa ja ihanaa.
36. Mietin, jaksaisinko mennä kauppaan kaikkien vappuryysistelijöiden keskelle vai kituuttaisinko viikonlopun. Taidan kallistua kaupan puolelle.
37. Kaupassa oli vielä ihan inhimillistä, joskaan en löytänyt munkkeja enkä perunasalaattia. Pettymys! Ihmisiä sen sijaan oli minun makuuni vielä ihan siedettävä määrä, mutta kassalla kortit eivät toimineet ja piti tehdä ripeä siirtymä pankkiautomaatille ja takaisin...
38. Olen huolissani Meksikonlahden öljyvuodosta.
39. Mietin, miten kummassa selviän tämän illan reggaemeiningeistä, kun Tavastialle pääsee vasta klo 23.30!
40. Tällä viikolla suurimpia ilojani on ollut tieto siitä, että Changemaker on perustettu nyt myös Unkariin! Maailma muuttuu!
41. Jatkan tätä nyt vapunpäivänä, kun en eilen päässyt lähellekään loppua :D
42. Katsoin Totoron ja ymmärsin, että yksi mieliskuvissani ollut futonpatjakuva oli juuri siitä elokuvasta. Noin muuten elokuva oli kaikessa hyvyydessään ihan sairaan pelottava, en tajua miten se voi olla K3.
43. Nukun futonpatjalla, enkä alkuunkaan ymmärrä, miten tulen ulkomailla selviämään ilman sitä.
44. Kannan ruokakaupasta kotiin hyvin standardiaineksia: kurkku, maustamaton luomujogurtti, rasvaton luomumaito.
45. Olen epäjärjestelmällisyyden huipennus, elän kaameassa kaaoksessa ja öisni meinaan tukehtua pölyyn.
46. Onneksi O on maailman kärsivällisin kämppis.
47. Tykkään kävellä paikasta toiseen, jos siihen suinkin on aikaa ja jos kantamuksia ei ole paljon.
48. Rakastan pyöräilyä, mutta näkövammani myötä jouduin myymään pyörän pois turvallisuussyistä. Tahtoisin tandemin ja jonkun, jonka kanssa sillä ajaa.
49. Yritin tänään mennä elokuviin, mutta Tennispalatsin aula oli pimeä, sekava ja täpötäynnä ihmisiä. Pelästyin ajatusta, että jossain on portaat, joista tipahdan ja ahdistuin koko elokuvista niin, että ostin lipputiskiltä lipun ja avustajalipun huomisiltaiseen hömppään. Huomenna siis uusi yritys, toivottavasti saan jonkun mukaani.
50. Sain anonyymiltä vinkin, että Eevassa on vuoden ajan julkaistu kolumnisarjaa Utöseen määräaikaisesti muuttaneesta nuoresta perheestä. Luin jutut äsken verkosta (löytyvät Googlen kautta "Vuosi Utössä osa 1") ja aloin taas haaveilla.
51. Ehkä tänä kesänä minullakin on mahdollisuus lähteä Utöhön vierailulle. Toivottavasti.
52. Koska elämä menee valtavan nopeasti ja haaveita on paljon, niitä on myös toteutettava. Ulkomaille muutto vuoden päästä on pantu vireille, tiedän, että suunnitelmistani toinen ratkeaa tämän kalenterivuoden aikana. On helpottavaa, kun voi odottaa jotain.
53. Äsken mietin, että minun pitäisi selvittää, paljonko nämä teologian opinnot todellisuudessa vaativat fyysistä läsnäoloa yliopistolla. Pitää myös selvittää, voiko avustajan palkata eri paikkakunnalta, kuin missä itse asuun. Jäin haaveilemaan - voisinko muuttaa saaristoon sitten, kun opinnot ovat loppusuoralla ja gradu-urakka alkaa häämöttää? Jos olisi avustaja myös Helsingissä, hoituisi tiedonhakukin passelisti.
54. Tein aamulla amerikkalaistyylisiä pannukakkuja, lopputulos oli kelvollinen. Etenkin, kun minulla ei suinkaan ollut piimää, vaan maitoa (bäst före 24.4.), kaurakermaa (2.4.) ja ihan voimassaolevaa jugurttia. Kuulostanee hurjalta, mutta kuumennettavissa tuotteissa päiväykset eivät ole niin justiinsa, trust me.
55. Sain pannareista myös päivällistä, kun söin niitä banaanin, maustamattoman rahkan ja viinirypäleiden kanssa. Tarjolla oli myös teetä.
56. Rakastan YLE Radio 1:tä, kotona sitä on kuunneltu aina, joten siitä tulee edelleen erittäin kotoisa olo. Mistä muualta kuulee esim. latinankieliset uutiset?!
57. Innostun helposti, innostukset menevät myös ohi. Nostavat usein sitten päätään uudelleen.
58. Erilaiset lahkoliikkeet ilmiöinä kiinnostavat minua kovasti. Jonestown on karmaiseva, muttei tämä suomalainenkaan meininki kovin kaukana karmaisevasta ole.
59. Keskeneräiset projektit ja hamsteriluonne näkyvät myös keittiön kaapeissani. Ja liinavaatekaapeissa. Ja vähän kaikissa kaapeissa. Eroon tavarasta -pyrkimykseni tuntuu tuottavan tulosta erittäin hitaasti.
60. Perheeni on (ovat?) uusperhe(itä). Koko kuvion selittäminen on mielestäni jokseenkin työlästä.
61. En osaa heittää lehtiä pois ennen kuin ne on luettu. Tämän vuoksi laatikossa on edelleen pari vuotta vanhoja Aamulehtiä, jotka on siis jo muutettu Tampereelta Helsinkiin... Järkkyä!
62. Mietimme kämppikseni kanssa päivittäin, miten vaientaa pihalla kiljuvat kakarat. Missään muualla en ole törmännyt lapsiin, joiden ainoa aktiviteetti on kirkua.
63. Odotan kovasti ensi viikolla alkavaa Lähi-itää käsittelevää tiiviskurssia. Lähi-itä ja Pohjois-Irlanti konflikteineen kiehtovat minua myös.
64. Minua ärsyttää ja raivostuttaa, kun kristityt puolustelevat väkivaltaa, epäoikeudenmukaisuutta, sortoa, riistoa ja ympäristöstä piittaamattomuutta uskollaan.
65. Minua ärsyttää myös se, että vetäydytään Jumalan selän taakse tai kuitataan kaikki sillä, että rukouksen voima on suurin. Hyvänen aika, sitä varten ihmiselle on luotu kaksi kättä, että niillä voi ihan itse tehdä asioita.
66. Tahtoisin kovasti laihtua takaisin muutaman vuoden takaisiin mittoihin. Tämän hetken liikunnattomuus ja ruokavalion epäkohdat tuntuvat kuitenkin olevan järeästi tavoitettani vastaan.
67. Kännykkäni on yli seitsemän vuotta vanha. Se ei toimi hyvin, sen kuoret murenevat ja sen ruutu on erittäin epäkäytettävä näkövammaiselle. En kuitenkaan halua investoida suuria summia uuteen, joka todennäköisesti kestää vain vuoden taikka kaksi. Elän myös toivossa, että jonain päivänä täytän kännykkään saatavan suurennus- ja puheohjelman saantikriteerit. Varmuuden vuoksi ei kannata ostaa puheohjelmaan sopivaa puhelinta, sillä se on rutkasti kalliimpi kuin puhelin, jonka ostaisin noin muuten.
68. Olen hukannut kaikki rippikoulun pitämiseen liittyvät kirjat. Todella omituista.
69. Rakastan värejä.
70. Kun minulla on joskus varaa, ostan kunnon stereot ja järjestelmäkameran.
71. Rakastan opintoneuvontaa. Tein sitä työkseni pari vuotta, mutta nykyään neuvon itseäni, välillä tuntuu että sen saman 10h/viikko, jonka aikaisemmin neuvoin työkseni muita.
72. Pääni on kasvanut sitten ylioppilasjuhlien, koska lakki on auttamatta liian pieni.
73. Katsoin eilen Totoron. Se on erittäin pelottava elokuva!
74. Olen ylpeä veljestäni, joka hakee opiskelemaan arkkitehtuuria nyt 20-vuotiaana, päätettyään viiden vanhana ryhtyä arkkitehdiksi.
75. Näiden sadan asian keksiminen onkin ihan todella vaikeaa!
76. Teininä haaveilin saavani seitsemän lasta.
77. Minulla on ikävä T:a ja L:a, jotka ovat vaihdossa pitkin Eurooppaa.
78. Ikävöin myös Hervantaa toisinaan siellä käydessäni.
79. Toivon pääseväni maailman kurjimman ja kamalimman matematiikan kurssin läpi nyt kevään aikana.
80. Pidän sunnuntaiaamun jumalanpalveluksista.
81. On paljon kristittyjä ryhmiä, joiden toimintaa en ymmärrä alkuunkaan.
82. Tahtoisin käydä säännöllisesti joogassa ja uimassa, kävelylenkilläkin.
83. Ilahduin tänään, kun tajusin, ettei tänä vuonna tarvitse enää tiivistää kirjan kirjaa opintoihin liittyen.
84. Söin iltapalaksi pannukakkuja maustamattoman rahkan, banaanin ja viinirypäleiden kanssa. Nam!
85. Kaipaan silmälaseja, mutta en halua maksaa merkityksettömistä linsseistä ilman vahvuuksia.
86. Ilman linssejä kulkeminen, pelkät pokat päässä siis, tuntuisi minusta toopelta.
87. Olen käynyt samalla optikolla vuodesta -89 asti.
88. Optikkoni oli kauhuissaan, kun näki meidän perheen lasten tulevan, sillä meillä on olemattomat nenät, joiden sisällä ei ole rustoa.
89. Saan leukani ja otsani yhtä aikaa seinää vasten, nenäni joustaa pois tieltä.
90. En voi jättää kirjoja kesken. Taikavuoressa olen ollut jo vuosia sivulla 523 (muistaakseni). Taru Sormusten Herrasta on odottanut kahdeksen vuotta sivulla 144.
91. Muistan paljon asioita. Esimerkiksi yläastekaverin ripariopen lapsen nimen ja vanhempien ystävien lankapuhelinnumeroita 90-luvun alkupuolelta.
92. En osallistunut silmäni vuoksi koululiikuntaan 2. luokalla. Sen sijaan piirsin ja väritin kaikki suomalaiset liikennemerkit A3-kokoisina. Vihaan väriliituja edelleen.
93. Koska olin ensimmäisen ja toisen luokan yhdistelmäluokalla, osallistuin toisinaan luokkamme liikuntatunneilla vuotta vanhempien opetukseen. Kerran kuuntelin liikuntatunnin ajan, kun 3.-luokkalaiset suorittivat seiskan kertotaulun ulkoläksynä. Se on edelleen parhaiten osaamani kertotaulu. Myös 9:n kertotaulu sujuu.
94. Nyt minua jo nukuttaa, mutta päätin kirjoittaa tämän loppuun asti.
95. Tämän vuoden hilpein matkakokemus on varmaan Krakovasta, jossa veljen tyttöystävän kotona oli melko hyiset tunnelmat ja asukkaat lämmittelivätkin hiustenkuivaajalla varpaitaan. E. sanoi pitävänsä puolet mukanaan tuomistaan vaatteista päällä päivisin, puolet öisin.
96. Kävin Auschwitzissa (jota en osaa kirjoittaa), koska tunsin, että se on jokaisen velvollisuus. Kokemus oli erilainen kuin luulin, mutta karmaiseva ja kuvottava.
97. Ihmisten pahuus ja välinpitämättömyys ihmetyttävät tässä maailmassa ehkä eniten.
98. Olen oppinut iloitsemaan ja nauttimaan pienistä asioista. Etenkin jokapäiväiset ratikkamatkat katselen ja tarkkailen taukoamatta, säilön itseeni maisemia.
99. Maanantaina alkaa vuoden ensimmäinen rutiini, kun tiiviskurssin luennot alkavat joka aamu klo 8. Parempi saada rutiini toukokuussa kuin ei koko lukuvuonna.
100. Nyt onnittelen niitä, jotka pääsivät tänne saakka.

Kuvittelin lisääväni postaukseen kuvia. En lisää. Menen nukkumaan.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Olin tänään...

... Samuli Putron keikalla. Se oli hyvä, ajatuksia herättäviä kappaleita, tuttuja ja vieraita. Eriskummallisia körttisanoituksia, ainakin kolmessa-neljässä eri kappaleessa körtit ja Jumala ja Jeesus ainakin yhdessä lisää.

Katsoin pariskuntia, kuuntelin Samulin sanoja ja mietin, että mitä minusta tulee.

Myös M. oli keikalla, tuli tervehtimään ja kuulumisia kertoessani huomasin, että viime viikot olen opiskellut ja opiskellut, suorittanut ja opiskellut hieman lisää. Tahdon valmistua nopeasti, suunnittelen jo ensi kesää, kahden talven päähän. Vuoteen 2012.

Mietin, voinko kahden maisteritutkinnon turvin saavuttaa sellaista, mitä näkevät vähemmällä vaivalla. Tulisiko minusta sittenkin uranainen?

Ryhmätyötä tehdessä olen taas tunnistanut itsessäni oudon roolin, nolostunut siitä, että yksi ryhmäläinen kysyy minulta usein voiko tehdä näin tai noin. Olen ajatellut, miten moni asia elämässäni johtuu siitä, että tarkasti suunniteltuun ja ohjelmoituun ei mahdu poikkeuksia.

Olisinko valmiskaan ottamaan elämääni mitään uutta?

Ihailen veljeäni ja veljen E:tä, joka on ollut puoli vuotta toisella puolella Eurooppaa. Mietin, onnistuisiko se minulta, riittäisikö luottamus? Suunnittelen pitkälle, mutta haluan, että kaikki on varmaa, että varmasti saan lähteä. En halua uhrata suunnitelmiani kenenkään vuoksi. Ehkä siinä on se, mistä kiikastaa.

Kierrätystehtaalla oli paljon lastenvaatteita. Tapasin siellä H:n, joka uskaltaa paljon enemmäin kuin minä. Miksei minulle sanottu, että lukion jälkeen voi muuttaa vaikka Englantiin.

Olen juuttunut elämääni, näihin kuoriin ja puitteisiin.

Kaiken tämän sekavan jälkeen menen nyt nukkumaan, huomenna taas opiskelen, jotta joskus valmistuisin.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Henki pihisee.

Tein tänään tuntitolkulla tiivistelmää kirkkohistoriasta ja hymyilin lukijan kohtalokkaalle nuotille.

Poistatin kolme luomea ja operaatiopöydällä maatessani radiossa kerrottiin, että Toivo Sukari luopuu uusien Ideaparkien rakentamisesta. Spontaanisti hihkuimme ilosta me kaikki: minä, lääkäri ja sairaanhoitaja.

Painonhallintaterkkarin mies oli ollut Nosturissa keikalla, jossa esiintyi neljä bändiä, joista yhdessä oli sokea laulaja-basisti, joka oli soittanut niin hyvin, että mies oli nauhoittanut biisin kännykällään ja herättänyt terkkarini yöllä videota katsomaan. Mahtoi olla hyvin soitettu. Minä sen sijaan olin lihonut. Liekö liian lyhyiden yöunien syytä.

Sain Belgiasta sähköpostia, jossa yksi oli suosituskirje EVS:ää varten, toinen tiedosto oli selostus vastaanottavasta näkövammaisjärjestöstä ja kolmannessa kerrottiin näkövammaisille suunnatusta sovelletusta EVS:stä. Mietin, mikä onni onkaan, että toisessa päässä on ihminen, joka ymmärtää kerralla asiat oikein ja osaa reagoida. Saadaan varmaan parissa viikossa koostettua Kelalle niitä kirjallisia selvityksiä sellainen määrä, että uskallan paperit Kelaan kiikuttaa.

Toivoisin niin, että touko-kesäkuussa saisin myönteisen päätöksen pistekirjoituskurssista, välivuodesta ja avustajasta.

Tänään sain tietää, että elokuun lopussa on luvassa viikonloppu Strasbourgissa. Menen kouluttajaksi kurssille, jolle olin matkalla osallistujaksi silloin lokakuun alussa 2008, kun verkkokalvoni irtosi. Ympyrä sulkeutuu, mutta toivottavasti verkkokalvot pysyvät tällä kertaa siellä, missä niiden kuuluukin olla.

Pahoittelen näitä silppu&sälä-postauksiani, ennen pitkää palaan kertomaan teillä jotain ihan oikeasti kiinnostavia asioita.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Loppukiri.

Nyt on alkanut loppukiri, kilpajuoksu ajan kanssa. Tästä keväästä tulee todellakin rankka.

Heräsin aamulla viideltä ja tullessani aamupesulta Hesari kolahti luukusta. Siis Hesari! Hesarihan jaetaan öisin!

Reippaasti survoin aamupalaa kitusiini, kuuntelin kadun varressa huumaavaa lintujen laulua ja kuulin taksikuskilta lohdullisen anekdootin: "Mitäpä ei ihminen koulutuksensa eteen tekisi!" On tässä siis ehkä jotain järkeä.

Meillä on myös aivan huippukiva strategiaseminaariryhmä Tampereella, tullaan tosi hyvin juttuun ja viihdyn niin valtavan hyvin, ettei insinööriyskään varmasti ole väärä valinta!

Ja Hervanta on muutenkin niin ihana, etenkin aurinkoisella säällä. Aamulla kahvilassa tutut pyysivät pöytäänsä, viihdytin niitä taksikuskikertomuksilla ja kreikkadetaljeilla ja ne minua tutkimusmetodototodotodoton (siis tutkimusmetodologian) kurssin detaljeilla: kurssin yhtenä harjoitustyönä on tehdä yli sadan puhelinhaastattelun kyselytutkimus!!! Muutenkin lähtee taas taju jokseenkin kummallisesti mitotetuista kursseista - maisterivaiheen opintoihin kuuluu Yrityksen johtaminen 6op, johon kuuluu 11 case-ratkaisun tekeminen. Niitä tehdään yksi viikoittain ja ratkaisu laaditaan joka viikko uuden, arvotun kolmen hengen ryhmässä ja ratkaisusta laaditaan sekä 12-sivuinen kirjallinen tuotos, että suullinen esitys. Siis 6op!

Maailmanuskonnot on nyt läpäisty, se on helpottavaa.

Lounastin kahden ystävän kanssa ja bussimatkalla asemalle bussissa olikin lukioaikainen ystävä. Kyllä elämä on ihmeellistä!

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Joskus asiat järjestyy vahingossa.

Tänään luettiin E:n kanssa melkein seitsemän tuntia kirkkohistoriaa. Siinä sivussa tuli taas puhuttua kaikki asiat, ulkomaansuunnitelmia myöten. Kerroin, että stressaan jo nyt tavaroiden varastoinnin hintaa (Etelä-Suomessa varastohotellissa kaksi neliömetriä maksaa 53 euroa kuukaudessa) ja E. kertoi, että hänen vanhemmillaan on edullisesti vuokrattavaa varastotilaa. Halleluja, mikä helpotuksen tunne!

Kalenterini näyttää katastrofaaliselta. Tällä viikolla on yksi reissu Tampereelle. Ensi viikolla on yksi seminaarityön palautus, yksi seminaariesitelmä, kaksi reissua Tampereelle ja kolme tenttiä. Sitä seuraavaa viikkoa en suostu vielä ajattelemaan.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Tuhkaa taivaan täydeltä.

Kuva täältä.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä nautin siitä, että luonto pistää ihmisen polvilleen. Muistuttaa meitä arkemme hallitsijoita siitä, ettei kaikki sentään ole meidän vallassamme.

Eilen aamulla isäni soitti, hänen ystävänsä P. oli lentänyt yhdeksi päiväksi elektroniikkamessuille Saksaan ja havainnut hotelliyön jälkeen, ettei pääsekään kotiin. Neuvoin hyppäämään junaan, Frankfurt-Hampuri-Kööpenhamina-Tukholma matkaan menee junalla n. 15 tuntia ja Tukholmasta voi tulla laivalla kotiin. Näin tapahtui, P. on paraikaa laivassa.

Tänään tempaisimme Changemakerien kanssa, kerron kampanjasta joskus erikseen. Myös meillä oli yksi pitkän linjan Changemaker-aktiivi riveissämme, koska hän oli kyllä päässyt Suomeen, muttei enää takaisin kotiinsa Lontooseen.

Opiskelukavereitani Tampereelta on jumiutunut Saksaan ilmeisesti lähemmäs kymmenen, entinen työkaveri on Berliinissä miettimässä, kulkeeko kotiin itäistä vai läntistä reittiä. Ystävän mies on Etelä-Saksassa ja samaisen ystävän äiti ei pääsekään Ranskaan. Erään ystävän matka rapakon taakse sulhasen luo on nyt liipasimella.

Yhtäkkiä tuntuu, että KAIKKI lentävät. Vai mitä sanotte siitä, että juniin ei saa lippuja, kun ne ovat kotimaanlentojen peruunnuttua niin ääriään myöten täynnä?

Onko tämä lentäminen todella tarpeellista? Miksi mediassa on esiintynyt useitakin ärsyyntyneitä suomalaisia, joiden "olisi pakko päästä lentämään kotiin, kun ylihuomenna pitäisi lentää Abu Dhabiin". Minkä takia erilaisia työ- ja kokousmatkoja ei yhdistellä, onko matkojen korvauskäytännöt todella vedetty niin kireiksi?

Saatan kesällä olla menossa sekä Strasbourgiin Ranskaan että Wroclawiin Puolaan, ensimmäisen matkan kustantaa EU, jälkimmäisen minä itse. Jos aikataulut natsaavat, loppuu Strasbourgin kokous sunnuntaina ja Wroclawin kokous alkaa maanantaina, mutta joudunko matkakorvausten vuoksi lentämään yöksi Suomeen?

Ilmaston puolesta hirvittää.

Ja silti nautin. Ihmisten on hidastettava edes joskus.

On täysin ymmärrettävää, että joillain on nyt hätä, kun hotelliöiden ja vaihtoehtoisen kotimatkan kustantajasta ei ole tietoa. Mielestäni matkavakuutusten ja lentoyhtiöiden tulisi ottaa jonkinlainen vastuu tilanteesta.

Edit. Myös yhden ystävän vanhemmat on jumissa Irlannissa. Matkalaisia riittää.

Changemaker tempaa tänään!

Tänään on Helsingissä klo 11.30-14 Changemakerin tempaus Kolmen Sepän aukiolla! Tervetuloa mukaan tempaamaan, katsomaan ja allekirjoittamaan vetoomus vientituista! Luvassa tanssivia tomaatteja, mukaansatempaavia lauluja ja mahtavaa menoa, sääkin suosii!

Itse kampanjasta lupaan kirjoittaa myöhemmin lisää.

Sain myös aamutuimaan lomakeinspiraation ja hain RAY:n kesätyötukea. Toivottavasti kaikkia näkövammaisten nuorten varoja ei olla vielä jaettu, tuen myötä säästyneillä varoilla voisi tulevassa kesätyöseurakunnassani palkata vaikka jonkun paikallisen nuoren.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Terveisiä Kelasta.

Sain tänään asumistukipäätöksen. Kesästä alkaen asumistukeni on entistä pienempi, nyt jo n. 50e vähemmän kuin opiskelijoilla, jotka saavat opiskelijan asumislisää. Tämähän on tietysti aivan loogista, kun tulot pienenee ja vuokra nousee, niin tottakai Kela laskee asumistukea. Olen vähän lannistunut, mutta ei se mitään.

Kelan mukaan tuloni tänä vuonna ovat 794e/kk. Laskelma on hieman yläkanttiin, koska kesän ansioni ovat vain arvioita viime vuotisten ansioiden perusteella. Lukuvuoden aikana kuukausituloni ovat n. 600 euroa.
Vuokrani on n. 360e, minkä lisäksi maksan sähköstä ja internetistä, joten kokonaisuudessaan asumiskulut lienevät n. 390e.
Puhelinlaskuni on taksimatkojeni vuoksi n. 70-80 euroa kuukaudessa, itse taksimatkat 21,50e. Jos syön joka päivä yliopistolla, menee siihen 50 euroa kuukaudessa. Lopuilla kustannan sitten ruuan, vaatteet, harrastukset, matkat kotikotiin (n. 50e per kerta).

Välillä haaveilen valmistumisesta ja siitä, että ainainen penninvenytys loppuu joskus.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Eteenpäin elävän mieli!

A. Avustaja.

Lähetin avustajahakemukseni sosiaalitoimiston vammaispalveluihin muistaakseni toissaviikolla. Eilen sieltä soitti asiaani käsittelevä täti PM, mutta koska hetki oli huono ja hänen työaikansa siltä päivältä loppumetreillä, soittelimme nyt aamulla uudestaan. Saimme sovittua palvelusuunnitelmapalaverin vapun jälkeiselle viikolle, toivottavasti keskusliiton aluesihteeri pääsee mukaan. Lisäksi sain ohjeet toimittaa kirjallisia selvityksiä C-lääkärinlausunto ja kuntoutussuunnitelma edelleen toimistoon. Toivon, että päätös tulisi pian palaverin jälkeen, sillä hehkutettuani Facebookissa tämän asian etenemistä tuttuni laittoi viestiä, että hän on yrittänyt etsiä koulutukseensa liittyviä tehtäviä sisältävää henkilökohtaisen avustajan paikkaa. Olin tosi innoissani ja helpottunut, sillä mol.fi-sivuston kautta rekrytoimisesta olen kuullut jos jonkinmoista kauhutarinaa ja tuttuni opiskelee alaa, josta avustamisessani on iloa! Olin jo etukäteen päättänyt, että lähipiirin ystäviä en rekrytoi, mutta tämä tuttu on kaveri harrastuksen kautta, joten törmäämme keskimäärin pari-kolme kertaa kuussa.

E. EVS

Huomenna palaveeraan Näkövammaisten Keskusliiton Iiriksessä J:n kanssa, katselemme jo vähän syksyn vapaaehtoistyöhakemuskuvioita ja toivottavasti luomme hyvän sotasuunnitelman Kelaa varten. Täytyy siis luonnostella se kirjallinen selvitys, jonka toimitan Kelaan yhdessä opintosuunnitelmien ja -rekisteriotteen kanssa. Ilokseni Belgia on byrokratian ruumiillistuma ja vastaanottavan järjestön koordinaattori oli heti mukana juonessa: "I can write an official letter with information about VIEWS, Sante Nord-Sud and adapted EVS and send it to Kela!" Siis upeaa!

P. Pistekurssi
Hakemus on vastaanotettu Kelassa, nyt vain odotellaan vastausta! Myös asumistuen vuositarkastuspaperit ovat saapuneet Kelaan, joten toivon mukaan sieltä kuuluu jotain ennen pitkää.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Maksulliset kirkkokahvit, osa 2.

Taannoin Kuokkalan kappalaiselle lähettämäni palaute kirkkokahvien maksullisuudesta oli luettu työntekijäkokouksessa ääneen.

Toivoin muutosta - paluuta vapaaehtoiseen maksuun.
Muutos tuli - nyt pakollista kirkkokahvimaksua on valvomassa kassahenkilö!

Tämä neiti aloittaa nyt henkilökohtaisen boikotin, jos meno on tälaista!
"Tervetuloa kirkkoon, verorahoillanne ette saa edes kahvia ja pullaa, vaan siitä pitää maksaa ja koska emme luota teihin, vahdimme tässä, että kahvijonossa jokainen tosiaan maksaa!"

Kerrottakoon, että esimerkiksi gluteenitonta kahvileipää ei ainakaan tänä pyhänä ollut tarjottu, mutta kahvikupillisesta piti silti pulittaa kaksi euroa.

Tekisi mieli metelöidä, vaikkapa Kotimaassa.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Olen edelleen elossa.

Ja postattavaakin olisi, mutta minulla ei ole kameraa! Täytyy kysyä aamulla, jos O. lainaisi omaansa, niin saisin teillä uutukaisia kuvia esiteltäväksi :)

Odotellessanne voitte kaivaa kalenterit esiin ja merkitä sinne, että
17.4. klo 11.30-14 voi Kolmen Sepän aukiolla Helsingissä nähdä Changemakerin uuden kampanjan lanseerauksen! Mahtavaa menoa, tervetuloa vaikuttamaan ja katselemaan ja iloitsemaan :)
24.-25.4. on Kaapelitehtaalla jo kolmatta kertaa Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa voi paitsi kierrättää ja haalia ilmaisia aarteita tavaratorilta, myös ostaa käsityöläisten tuotoksia ja nauttia muotinäytöksestä.
23.-25.4. on Heinolassa Kirkon nuorisopäivät, teemana on Sut on nähty!

Kuulumisiin!