V. ja B:n koira T. olivat luonani yökylässä. Koska söimme eilen kevyen lounaan, saimme herkutella kaksi päivää. Eilen teimme kokojyväbasmatiriisiä bataatti-herkkusienicurrylla, jälkkäriksi hedelmäsalaattia kermavaahdolla. Teimme myös sämpylöitä sekä Charlotta-kakun täksi päiväksi, siitä kuvia tulevaisuudessa, kunhan niitä V.:ltä saan. Katsoimme illalla Kautokeinon kapinan, joka oli kyllä hyvä!
Tänään oli ohjelmassa hidas aamu, eilisiä sämpylöitä, smoothieta ja lattea, nam! Mutteripannun hankinnan jälkeen olen nauttinut kahvia todella vähän (normikeitin muutti siis pois taloudestani), mutta nauttimani kahvi on ollut erinomaista. Lounaaksi eiliset jämät ja jälkkäriksi sitä Charlottaa. Syykin kakkuun meillä oli, nimittäin T:n synttärit (kahden viikon päästä).
Naurunhöröä riitti, etenkin tuo kevyt lounas perjantaina tuntui oikeuttavan yhtä sun toista koko kaksipäiväisen ajan. Toinen mieleeni jäänyt tilanne tapahtui keittiössä eilen illalla.
V: Onko tämä biojäte? (nostaa paperipussin pöydältä pussin reunoista pidellen)
T: Joo, on. Kannattaa suhtautua skeptisesti pussin pohjan kestävyytee... *tututum*
Seurauksena keko kaikkea epämääräistä keittiön matolla. Niin. Nauratti aika kauan.
Tänään menimme sirkukseen, täällä oli sirkusfestari ja Sorin Sirkuksen tiloissa esiintyi Salpauksen sirkusalan ammattitutkinnon juuri päättäneet. Ystävämme S. oli mukana myös. Kuinka ylpeä saa ystävästään olla? Siellä se rohkea mimmi kiikkui katonrajassa trapetsikeinulla ja teki kaikkea, mitä me sydän kurkussa katsottiin. Onneksi sillä oli pyllyssä sellainen pelastusnaru, ettei ollut vaaraa hällä eikä muillakaan.
Esityksen jälkeen menimme morjestamaan ja selvisi, että S. oli karmeassa taudissa, eturiviin (ainakin 5-6m trapetsikeinua alempana) oli aina välillä kuulunut hinkuvinkuva hengitys. Kuulemma kolme panadolia, parit finrexinit ja tavoitteena olla tippumatta. Kuulosti siltä, että yskän mukana tulee ulos kaikki sisäelimetkin.
Sirkus on ihanaa. Äänimaailmat oli luotu taidokkaasti ja kun korvat on täynnä eikä silmät juuri näe, ympäröivä maailma katoaa. Metallisista vanteista, joita taidokkaasti pyöriteltiin tai joiden sisällä pyörittiin, tuli saippuakuplamainen vaikutelma ja ilmassa liitävät ihmiset ja taidokkaat paritemput saivat aikaan tunteen siitä, että lavalla on niin paljon luottamusta, etten heti keksi mistä muualta sitä voisi niin paljon löytää.
Jatkossa S. kumppaneineen löytyy Sirkus Aikamoisesta.
Ehkä sitten, joskun näöstäni aikanaan luovun, voin alkaa harrastaa jotain tällaista, mistä aina olen haaveillut mutten koskaan saanut yrittää?
Ps. kurkistakaa myös edelliseen postaukseen ja arvontaan! Tähän mennessä osallistujia on kaksi, osa palkinnoistakin jo valmiina!
Tänään oli ohjelmassa hidas aamu, eilisiä sämpylöitä, smoothieta ja lattea, nam! Mutteripannun hankinnan jälkeen olen nauttinut kahvia todella vähän (normikeitin muutti siis pois taloudestani), mutta nauttimani kahvi on ollut erinomaista. Lounaaksi eiliset jämät ja jälkkäriksi sitä Charlottaa. Syykin kakkuun meillä oli, nimittäin T:n synttärit (kahden viikon päästä).
Naurunhöröä riitti, etenkin tuo kevyt lounas perjantaina tuntui oikeuttavan yhtä sun toista koko kaksipäiväisen ajan. Toinen mieleeni jäänyt tilanne tapahtui keittiössä eilen illalla.
V: Onko tämä biojäte? (nostaa paperipussin pöydältä pussin reunoista pidellen)
T: Joo, on. Kannattaa suhtautua skeptisesti pussin pohjan kestävyytee... *tututum*
Seurauksena keko kaikkea epämääräistä keittiön matolla. Niin. Nauratti aika kauan.
Tänään menimme sirkukseen, täällä oli sirkusfestari ja Sorin Sirkuksen tiloissa esiintyi Salpauksen sirkusalan ammattitutkinnon juuri päättäneet. Ystävämme S. oli mukana myös. Kuinka ylpeä saa ystävästään olla? Siellä se rohkea mimmi kiikkui katonrajassa trapetsikeinulla ja teki kaikkea, mitä me sydän kurkussa katsottiin. Onneksi sillä oli pyllyssä sellainen pelastusnaru, ettei ollut vaaraa hällä eikä muillakaan.
Esityksen jälkeen menimme morjestamaan ja selvisi, että S. oli karmeassa taudissa, eturiviin (ainakin 5-6m trapetsikeinua alempana) oli aina välillä kuulunut hinkuvinkuva hengitys. Kuulemma kolme panadolia, parit finrexinit ja tavoitteena olla tippumatta. Kuulosti siltä, että yskän mukana tulee ulos kaikki sisäelimetkin.
Sirkus on ihanaa. Äänimaailmat oli luotu taidokkaasti ja kun korvat on täynnä eikä silmät juuri näe, ympäröivä maailma katoaa. Metallisista vanteista, joita taidokkaasti pyöriteltiin tai joiden sisällä pyörittiin, tuli saippuakuplamainen vaikutelma ja ilmassa liitävät ihmiset ja taidokkaat paritemput saivat aikaan tunteen siitä, että lavalla on niin paljon luottamusta, etten heti keksi mistä muualta sitä voisi niin paljon löytää.
Jatkossa S. kumppaneineen löytyy Sirkus Aikamoisesta.
Ehkä sitten, joskun näöstäni aikanaan luovun, voin alkaa harrastaa jotain tällaista, mistä aina olen haaveillut mutten koskaan saanut yrittää?
Ps. kurkistakaa myös edelliseen postaukseen ja arvontaan! Tähän mennessä osallistujia on kaksi, osa palkinnoistakin jo valmiina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti