Vuosi sitten ajattelin, että tahtoisin itseeni tatuoiniin, jotain pienen pientä, joka kuvastaisi minua. Ajattelin, että se jokin voisi olla "nomad", konekirjoitustekstin tyyliin kirjoitettuna. Koin, että minulla on alituinen polte paikasta toiseen ja interrail oli ollut unelmien täyttymys. Päätin kuitenkin, että vähintään puoli vuotta on odotettava ensin ja tuumattava ajatusta. Sittemmin ajattelin, etten aina ehkä voi kulkea yhtä paljon ja mietin, olisiko sittenkin jokin pieni kuva, joka kuvaisi samaa.
Niin jalkaani, akillesjänteen ja nilkkaluun väliin, muutti eilen Nuuskamuikkunen. Nuuskamuikkunen kuvaa minulle vapautta, uskollisuutta omille arvoille, uskallusta ja rohkeutta, voimaa olla erilainen ja seistä omien arvojensa ja sanojensa takana, tasa-arvoa ja toisista välittämistä ja kuitenkin omaan kutsumukseen vastaamista.
Ystäväni N. on ollut koko ajan sitä mieltä, että koko ajatus on pöyristyttävä ja että ne asiat, joita ihminen tatuoinnilla tuo esiin, ovat jo jokaisessa ihmisessä, joten miksi niitä pitää enää ihoon tatuoida. Onhan se niinkin, mutta on hetkiä, jolloin kaipaa muistutusta.
Yksi armas lähipiiristäni on vakuuttunut, että nyt olen saanut sekä HIVin, hepatiitin että huonon maineen, mutta itse en usko niistä mihinkään. Putka vaikutti erittäin luotettavalta, asiantuntijalta, hygieeniseltä ja kaikin puolin turvalliselta paikalta teettää oma kuva.
Yhteiselomme jatkuu, seuraavat kaksi viikkoa vielä tiiviisti rasvaten. Oheinen kuva on eiliseltä, mutta jahka turvotus laskee, rupi irtoaa ja Nuuskamuikkusen silmätkin alkavat loistaa, esittelen tuoretta materiaalia.
Olen alkanut nähdä unia miehistä. Viime viikolla näin unta omista häistäni, joissa N. ja T. olivat kaasojani ja menestyivät vaihtelevasti. Puolisoni oli todella pitkä mies, sellainen vaalea ja komea Dressmann-mainoksen tyyliin, mutta halusi jostain kumman syystä pitää pitsistä pantaa (sellaista mitä talvella pidetään ulkoillessa) koko toimituksen ajan, isäni oli tyylilleen uskollisena puoli tuntia myöhässä ja odottelin tuskaisena siellä käytävän päässä ja puoliväliin käveltyäni heräsin. Viime yönä näin erilaista poikaystäväunta, jossa jälleen kerran mies oli erittäin pitkä. Tuumailun jälkeen hän ei kuitenkaan ollut vakuuttunut minun sopivuudestani ja herätessäni olin huonotuulinen.
Tänään mennään Tn kanssa keskustaan kuuntelemaan Jaakko Mäentaustan ja Melankolinan keikkaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti