Olen turhautunut. Olin turhautunut jo ennen tätä silmärumbaa. Palveluita karsitaan, tee-se-itse ja itsepalvelu tuntuvat olevan muotia ja vaikka ihan ihmisen kanssa asiointimahdollisuus on olemassa, se on sijoitettu niin, ettei sitä ainakaan vahingossa löydä, välillä ei etsimälläkään.
Lähikirjastoni on nyt siirtänyt lainaustiskin syrjemmälle ja entisen lainaustiskin paikalle on tuotu lainausautomaatti. Ymmärrän kyllä, että yhä useammat käyttävät automaattia, se kun ei nalkuta myöhästymis- ym. maksuista, mutta jos sitä ei näe käyttää, siitä ei ole mitään iloa. Savu alkaa nousta korvistani siinä vaiheessa, kun vihdoin kirjastotädin palvelupisteen löydän ja kortin ojennettuani tyyppi kysyy ensimmäisenä "Eikö sinulla ole sitä tunnuslukua?" ja vilkuilee automaattiin. Tässä taannoin poltin proppuni niin, että vastasin tyylilleni epänormaalin tylysti "toki on, mutta mulla on myös näkövamma, enkä näe tota teidän masiinaa käyttää". Nainen hämmentyi ihan täysin, lainaili mulle matskuja ja sopivan vastauksen keksittyään totesi, että "niin, ajattelin vain mainostaa tuota meidän internetissä olevaa palvelua, jossa voi uusia kirjat". No joo, olen ihan varma, että mun käyttäjätiedoissa lukee onko mulla tunnuslukua vai ei, senhän saa nykyään automaattisesti, kun kirjastokortin hankkii! Ja kyllä, ala-asteelta saakka olen nettipalvelua käyttänyt, kiitos kysymästä.
Tuoreempi tapaus on verokortti ja sen muutoksia varten kehitetty palvelu. Verokortti verkossa on kenties kätevä palvelu, mikäli siinä kotiin tulleessa verokortissa mättää vain jokin yksityiskohta, esimerkiksi tulojen määrä. Minä tienaan vuoden aikana yhdestä työstä koko vuoden, yhdestä työstä 10 kuukautta ja toivon mukaan vielä kesätöistä erikseen. Joten todellakin tahdon neuvotella verotädin kanssa, jotta saan kolme tulorajoilla varustettua verokorttia. Puhelinpalvelun numeron löytämiseen meni jälleen kerran kymmenen minuuttia ja sinne soittaessa saa kuunnella "verokortin voit nyt tehdä myös verkossa jonottamatta!"- rallatusta. Eikö joku insinööri voisi tehdä puhelinjärjestelmän, jossa kyseisen nauhan voisi vaimentaa esimerkiksi jotain numeronäppäintä napauttamalla?
Myös posti on raivostuttava paikka, välillä postitäti aloitti vimmatun myymisen - puhelinmyyntiin verrattavan vaikeastikatkaistavan tulvan - jos vahinfossakaan katselit, saati kosketit krääsää, jota postitiskille on levitetty. Aargh! Käyn postissa saadakseni tavarani lähetettyä tai vaihtoehtoisesti noudettua, en ostaakseni suklaata, pinssejä, pehmoleluja, tarroja, avaimenperiä...
Lähikirjastoni on nyt siirtänyt lainaustiskin syrjemmälle ja entisen lainaustiskin paikalle on tuotu lainausautomaatti. Ymmärrän kyllä, että yhä useammat käyttävät automaattia, se kun ei nalkuta myöhästymis- ym. maksuista, mutta jos sitä ei näe käyttää, siitä ei ole mitään iloa. Savu alkaa nousta korvistani siinä vaiheessa, kun vihdoin kirjastotädin palvelupisteen löydän ja kortin ojennettuani tyyppi kysyy ensimmäisenä "Eikö sinulla ole sitä tunnuslukua?" ja vilkuilee automaattiin. Tässä taannoin poltin proppuni niin, että vastasin tyylilleni epänormaalin tylysti "toki on, mutta mulla on myös näkövamma, enkä näe tota teidän masiinaa käyttää". Nainen hämmentyi ihan täysin, lainaili mulle matskuja ja sopivan vastauksen keksittyään totesi, että "niin, ajattelin vain mainostaa tuota meidän internetissä olevaa palvelua, jossa voi uusia kirjat". No joo, olen ihan varma, että mun käyttäjätiedoissa lukee onko mulla tunnuslukua vai ei, senhän saa nykyään automaattisesti, kun kirjastokortin hankkii! Ja kyllä, ala-asteelta saakka olen nettipalvelua käyttänyt, kiitos kysymästä.
Tuoreempi tapaus on verokortti ja sen muutoksia varten kehitetty palvelu. Verokortti verkossa on kenties kätevä palvelu, mikäli siinä kotiin tulleessa verokortissa mättää vain jokin yksityiskohta, esimerkiksi tulojen määrä. Minä tienaan vuoden aikana yhdestä työstä koko vuoden, yhdestä työstä 10 kuukautta ja toivon mukaan vielä kesätöistä erikseen. Joten todellakin tahdon neuvotella verotädin kanssa, jotta saan kolme tulorajoilla varustettua verokorttia. Puhelinpalvelun numeron löytämiseen meni jälleen kerran kymmenen minuuttia ja sinne soittaessa saa kuunnella "verokortin voit nyt tehdä myös verkossa jonottamatta!"- rallatusta. Eikö joku insinööri voisi tehdä puhelinjärjestelmän, jossa kyseisen nauhan voisi vaimentaa esimerkiksi jotain numeronäppäintä napauttamalla?
Myös posti on raivostuttava paikka, välillä postitäti aloitti vimmatun myymisen - puhelinmyyntiin verrattavan vaikeastikatkaistavan tulvan - jos vahinfossakaan katselit, saati kosketit krääsää, jota postitiskille on levitetty. Aargh! Käyn postissa saadakseni tavarani lähetettyä tai vaihtoehtoisesti noudettua, en ostaakseni suklaata, pinssejä, pehmoleluja, tarroja, avaimenperiä...
2 kommenttia:
Joo, puhut täysin asiaa! En itekään käsitä, kannattaako postissa myydä älyttömän kalliilla jotain karkkeja. Harva nyt mitään pientä suklaapatukkaa viittii sieltä ostaa pakettiin pistettäväksi.
Ja yhdyn tohon verokorttijuttuun kanssa. Se verokortin tekeminen on yllättävän vaikeeta siellä netissäkin, mulla ei ainakaan oo täyttä varmuutta koskaan siitä, onko mun tulorajat oikein ja paljonko multa menee kaikenmaailman työttömyysturvarahaa ym.
Verokorteista: itse puhelinpalvelun epäkohdissa en osaa auttaa, mutta kun saat jonkun langanpäähän, pyydä ihmeessä freelancer-kortti. Siinä on yksi tuloraja ja prosentti koko vuodelle, ja sitä voit kopioida itse niin paljon kuin huvittaa. Ei siis ole väliä että montako työnantajaa on ja missä kuussa mikäkin osuus palkasta tulee. Kunhan arvioi vuoden kokonaistulot ainakin sinnepäin, ja freelancer-korttiakin voi tarvittaessa loppuvuodesta muuttaa, jos näyttää että arvio heittää liikaa. Itse en tätä aikanaan tiennyt ja taistelin monien verokorttien kanssa, kunnes verohallinto oma-aloitteisesti laittoi mulle free-kortin. Nyt olen jo työelämässä ja kokopäivätöissä, mutta käytän silti free-korttia, kun se on niin kätevä.
Lähetä kommentti